Liian pienet talkoot

Puolueiden lupaamat ilmastotoimet eivät riitä, sanovat tutkijat.

© JANNE TERVAMÄKI

Jos se on Suomesta kiinni, ilmaston lämpeneminen pysähtyy 1,5 asteeseen. Näin lupasivat kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat Suomen Kuvalehden ilmastokyselyssä.

”On ennenkuulumatonta, että Suomen puoluekenttä laidasta laitaan sitoutuu ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen yhdessä linjassa viimeisimmän tutkimustiedon kanssa”, sanoo Sitran ilmastoratkaisujen projektijohtaja Janne Peljo.

Myös Aalto-yliopiston tutkijatohtori Tommi Ekholm oli puolueiden ympäristöpoliittisesta linjasta positiivisesti yllättynyt.

”Vielä muutama vuosi sitten hiilineutraalius ja negatiiviset nettopäästöt olivat utopiaa, joiden odotettiin toteutuvan joskus vuosisadan loppupuolella”, Ekholm sanoo.

Alkuinnostuksen jälkeen tunnelma lopahtaa. Lupaukset ovat kovia, mutta niiden toteutus ei vakuuta tutkijoita. Onko suurin osa puolueista edes ymmärtänyt, mitä sitoutuminen 1,5 asteeseen edellyttää? Peljo kysyy.

Sitra on analysoinut Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteesta johdettua Suomen päästövähennystarvetta yhdessä ilmastojärjestö Climate Analyticsin kanssa. Samaa on tutkinut myös Suomen ilmastopaneeli.

Jotta 1,5 asteen tavoite toteutuisi, Suomen tulisi olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että päästöt pitäisi painaa nolliin. Samaan aikaan hiilinielujen tulisi olla lähes yhtä suuria kuin Suomen nykyiset päästöt, noin 40–50 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Se merkitsisi suuria muutoksia Suomen metsäpolitiikassa.

Kun Suomeen kohdistuvia päästövaatimuksia verrataan puolueiden ehdottamiin toimiin, jäädään Sitran arvion mukaan kauas tavoitteesta.

Vain neljä puoluetta yhdeksästä sitoutui siihen, että Suomi olisi 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Vaikka kyselyn ulkopuolelta otettaisiin käyttöön kaikki mahdolliset ilmastotoimet, suurin osa puolueista ei vastausten perusteella yllä riittävään vähennystahtiin.

 

Monien puolueiden vastauksissa tavoitteet ja toimet olivat Peljon mukaan enemmän tai vähemmän ristiriidassa keskenään. Näin oli etenkin kokoomuksen, keskustan, perussuomalaisten, sinisten, Kd:n ja Rkp:n vastauksissa.

Perussuomalaiset kertoivat sitoutuvansa 1,5 asteen tavoitevauhtiin, mutta vastausten perusteella puolue ei tekisi tavoitteen eteen juuri mitään: ei asettaisi asianmukaista hiilineutraaliustavoitetta, ei nostaisi EU:n ilmastotavoitteita eikä lisäisi kansainvälisen ilmastotyön rahoitusta.

Ekholm ei nähnyt puolueiden vastauksissa yhtä suuria sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia. Yleisesti ottaen puolueiden ilmoittama ympäristöpolitiikka seurasi hänen mielestään melko tarkasti ilmastotekoihin sitoutumista.

Ympäristöpolitiikaltaan kunnianhimoisimmat vihreät ja vasemmistoliitto olivat valmiita tekemään eniten ilmastonmuutosta hillitseviä toimia.

Perussuomalaisilla, keskustalla ja kristillisdemokraateilla oli maltillisemman ympäristöpolitiikkansa mukaisesti vähemmän innostusta konkreettisiin toimiin.

Se, mistä Ekholm eniten yllättyi, oli kokoomuksen vaisu ilmastolinja.

”Kokoomus ei nähtävästi halua sitoutua yhtään mihinkään: ei haluta luvata mitään, muttei toisaalta kieltääkään.”

 

Ympäripyöreät toimet keräsivät kyselyssä selvästi eniten kannatusta monissa muissakin puolueissa. Mitä konkreettisempi ja vaikuttavampi ilmastoteko, sitä vähemmän kyllä-vastauksia.

”Puolueilla on ollut tahtoa sitoutua ylätason hienolta kuulostaviin tavoitteisiin, mutta ei samalla tavoin niihin yksityiskohtaisiin toimiin, jotka oikeasti vievät tavoitteita kohti”, Sitran Peljo sanoo.

Saman huomasi myös Aalto-yliopiston Ekholm. Ympäristöpolitiikan yhtenäinen linja repeää konkreettisten ilmastotekojen tasolla.

”Toisessa päässä perussuomalaiset ja kokoomus eivät sitoudu mihinkään, ja toisessa päässä vihreät ja vasemmistoliitto sanovat kaikkeen kyllä, kyllä ja kyllä.”

Ekholm epäilee osan kysymyksistä olleen sellaisia, ettei kukaan kehdannut sanoa niihin ei. Tällaisia olivat muun muassa sitoutuminen IPCC:n ilmastoraportin 1,5 asteen tavoitteeseen, kiertotalouden tiekartan toteuttamiseen ja kehitysyhteistyössä ilmastonäkökulman painottamiseen.

”Myös tutkimus- ja kehitysrahoituksen lisääminen on teema, johon jokaisen poliitikon on vaalien alla helppo sitoutua: kuka nyt asettuisi vastustamaan ilmastoinnovaatioiden rahoittamista?”

 

Jos Suomen päästövelvoitteita tarkastelee sektorikohtaisesti, tärkeimmäksi nousee ylivoimaisesti energiasektori. Se tuottaa kolme neljäsosaa Suomen päästöistä, energiateollisuus yksinään kolmanneksen.

Siksi energiasektorin päästöjen vähentäminen ratkaisee pitkälti sen, yltääkö Suomi 1,5 asteen tavoitteeseen vai ei.

Joillain puolueilla aikataulut fossiilisista polttoaineista luopumiseksi ovat Ekholmin mukaan ”raflaavan” nopeita. Esimerkiksi vihreät haluaa luopua turpeesta, kivihiilestä ja polttoöljystä 2020-luvulla.

Osa puolueista näkee fossiiliset polttoaineet osana Suomen energiantuotantoa 2050-luvulle asti. Silloin ollaan jo auttamattomasti myöhässä. Turpeesta pitäisi luopua viimeistään 2030-luvulle tultaessa ja kivihiilestä vieläkin aikaisemmin: useat ympäristöjärjestöt ovat peräänkuuluttaneet kivihiilestä luopumista jo vuonna 2025.

Turpeesta on valmis luopumaan 1,5 asteen mukaisessa aikataulussa vain vihreät ja vasemmistoliitto. Tällä hetkellä turpeella tuotetaan noin viisi prosenttia Suomen energiasta, mutta se aiheuttaa 15 prosenttia maan päästöistä.

Kivihiilestä vuoteen 2025 mennessä ovat valmiita luopumaan vihreät ja vasemmistoliitto. Hallituksen esittämään vuoden 2029 aikatauluun nojaavat keskusta, kokoomus ja Sdp. Osa puolueista ei määrittele tarkkoja takarajoja.

Tutkijat ymmärtävät, että tiukkoihin aikatauluihin on vaikeaa sitoutua: iso osa Suomen kaukolämpöinfrastruktuurista on rakennettu kivihiilen varaan, joten fossiilisista luopuminen tarkoittaa valtavia lämmöntuotannon korvausinvestointeja.

Moni energiayhtiö kipuilee kivihiilen korvaamisen kanssa jo nyt, joten aikataulun kiristäminen vaikeuttaa tilannetta entisestään. Peljo muistuttaa, että päästöleikkauksia on siitä huolimatta pakko tehdä.

”Elämme ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta kriittistä vuosikymmentä: mitä nopeammin saamme korvattua saastuttavat energiamuodot puhtailla, sen parempi myös teollisuuden näkökulmasta.”

 

Fossiilisille polttoaineille on uskallettu hakea korvaajaa lähinnä ydinvoimasta ja sähkön pientuotannosta, käytännössä aurinkosähköstä.

Se ei Sitran arvion mukaan riitä, sillä tulevan vuosikymmenen sähköistyvässä yhteiskunnassa aurinkosähkö kattaisi maksimissaan noin kymmenen prosenttia suomalaisten sähkön kulutuksesta.

”Ja olisiko se realistista, että Suomen kaikki katot katettaisiin aurinkopaneeleilla?” Peljo kysyy.

Ydinvoima on tärkeä osa siirtymävaiheen sähköntuotantoa. EU:n arvion mukaan ydinvoiman osuus energiantuotannosta on vielä 2050-luvulla noin 15 prosenttia. Samalla ydinvoima toimii uusiutuvien tuotantomuotojen sivussa luotettavana tukijalkana.

Peljon mukaan ydinvoima tuskin ratkaisee fossiilisten polttoaineiden jälkeensä jättämää energiavajetta, sillä uusien voimaloiden rakentaminen on hidasta ja kustannustehotonta. On epätodennäköistä, että kukaan ylipäätään olisi halukas investoimaan uuteen voimalaan juuri nyt.

Sen sijaan energiavajeen paikkaamiseen tarvittaisiin Sitran mukaan merkittävästi lisää tuulivoimaa. Kuitenkin vain kaksi puoluetta tuki luvilla ja kaavoituksilla riittävää tuulivoimavirran lisäystä, joka olisi 6,3 gigawattia vuoteen 2030 mennessä.

”Maatuulivoima on jo nyt halvin tapa rakentaa uutta sähköntuotantokapasiteettia”, Peljo sanoo. ”Käytännössä kyse on kaavoitus- ja lupaprosesseista, siitä, että puitteet tuulivoimaloiden rakentamiselle ovat kunnossa.”

Puolueiden näkemykset olivat liikenteen suhteen hyvin konservatiivisia.

Myös liikennesektorilla puolueiden toimet jäivät tutkijoiden arvioiden mukaan liian vähäisiksi. Jos Suomi päättää liikkua 1,5 asteen mukaisessa tahdissa, liikenteen pitäisi olla fossiilivapaata viimeistään 2040-luvulla. Tähän sitoutui vain vihreät.

Kaiken kaikkiaan puolueiden näkemykset olivat liikenteen suhteen hyvin konservatiivisia.

”Jos Suomen tulevaa liikennepolitiikkaa tarkastelee tämän kyselyn valossa, niin käytännössä juuri mitään ei tapahtuisi: iso osa puolueista selvittäisi sähköautojen hankintatuen kannattavuutta ja korottaisi autojen romutuspalkkioita, siinä se.”

Yleisesti ottaen tutkijoiden oli vaikeaa löytää puolueiden vastauksista yhtenäistä linjaa: Kokoomus haluaa uusia autokantaa poistamalla autoveron, samaa tavoittelee myös siniset. Perussuomalaiset kannattaa porrastettua polttoaineveroa haja-asutusalueiden ulkopuolella.

Keskusta haluaa saada liikenteen kulkemaan biokaasulla. Kristillisdemokraatit kasvattaisi biokaasuautojen latausverkostoa. Rkp korvaisi polttomoottorilla kulkevat työsuhdeautot sähkö-, vety- ja kaasuautoilla.

Peljon mielestä moni puolue keskittyi pohtimaan yksittäisten liikennemuotojen käyttövoimaa sen sijaan, että liikennejärjestelmää tarkasteltaisiin kokonaisuutena: miten liikennesuoritteiden määrä saataisiin laskuun?

Liikennejärjestelmän kokonaisuudistus näkyi lähinnä vihreiden, vasemmistoliiton ja Sdp:n vastauksissa: Yhdyskuntasuunnittelulla pyritään vähentämään yksityisautoilun tarvetta. Kaupunkien välillä kuljettaisiin raiteilla.

Vihreiden ja vasemmistoliiton lisäksi mikään puolue ei halunnut puuttua kotimaan lentoliikenteeseen. Puolueet eivät ole halua  ottaa käyttöön lentoveroa eivätkä luopua kotimaan lentoliikenteen verovapaasta polttoaineesta. Samaan aikaan raideliikenteeseen ei luvata verohelpotuksia. Miksi näin?

”Se on hyvä kysymys”, Peljo toteaa. ”Kotimaassa olisi keskeistä siirtää kaupunkien välistä liikennettä raiteille, ja tässä raideliikenteen kustannuskilpailukyky on yksi keskeinen ajuri.”

 

Maatalouden päästöt olivat teema, johon mikään puolueista ei kyselyssä tarttunut. Sitran mukaan syytä kuitenkin olisi: ruoka kattaa suomalaisen hiilijalanjäljestä viidenneksen, ja siitä iso osa koostuu eläinperäisistä tuotteista.

Perussuomalaiset kannatti lähituotannon tukemista, sillä se aiheuttaa puolueen mukaan vähemmän päästöjä.

Se on Peljon mukaan väärinkäsitys, sillä kuljetuksen päästöt ovat tyypillisesti hyvin pieni osa minkään tuotteen elinkaaripäästöjä. Tuotannon tukemisen sijaan tulisi Peljon mukaan harkita maataloustukien poistamista tai niiden ympäristöperusteisuuden kasvattamista.

Toinen vaihtoehto on ohjata tuet eläinperäisestä tuotannosta ilmastolle ystävällisiin tuoteryhmiin.

Julkinen sektori on yksi kotimaisen ruuantuotannon merkittävistä asiakasryhmistä, joten ohjausta voisi tehdä myös julkisten hankintojen kautta. Muun muassa Helsingin kaupunginvaltuusto päätti vastikään, että kaupunki aikoo puolittaa lihan ja maidon kulutuksen vuoteen 2025 mennessä.

Yksi Peljon mielestä kiinnostava keino maatalouden päästöjen vähentämiseksi on viljelysmaiden hyödyntäminen hiilinieluina: miten pellot voisi valjastaa sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä niin, että myös sadot paranisivat?

 

Sitran työryhmä perkasi puolueiden vastauksista myös paljon epätäsmällistä tietoa. Yleisimmät harhaluulot liittyivät hiilinieluihin.

Hiilinielujen koon määrityksessä keskeisintä on hakkuiden määrä. Suurin osa puolueista puhuu vastauksissaan asiantuntijoiden määrittämästä kestävästä hakkuutasosta.

Rkp viittaa kestävällä hakkuutasolla kansallisen metsästrategian määrittämään tasoon, joka on 80 prosenttia puun vuotuisesta kasvusta.

Näin tekee myös keskusta, joka toisaalla lupaa tähdätä hiilinielujen kasvattamiseen, mutta on kuitenkin valmis kasvattamaan hakkuita nykyisestä 72 miljoonasta kuutiometristä metsästrategian mukaiseen 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.

Asiantuntijoiden määrittämä kestävä hakkuutaso viittaa vain taloudelliseen kestävyyteen, Peljo sanoo. Ilmaston näkökulmasta kestävän tason määrittely on vaikeaa, sillä ilmastotavoitteiden näkökulmasta kestävä hakkuutaso riippuu päästövähennyksistä.

Puuntuotannollisesti hakkuumääriä voisi kasvattaa Luonnonvarakeskuksen mukaan 10–12 miljoonaa kuutiometriä nykyisestä, mutta silloin metsien hiilinielu olisi pyöreä nolla.

Perussuomalaiset menivät vastauksissaan syvimmälle metsään. Puolueen mukaan hiilinielujen tulee olla merkittävästi päästöjä suuremmat vuonna 2050, mutta samaan aikaan se ei aseta tavoitteeksi valtion metsien hiilinielujen kasvattamista.

Puolue haluaa nostaa Suomen hiilinielujen mittausteknologian edelläkävijäksi, mutta lisärahoitusta mittaustekniikan kehittämiseen ei luvata.

 

Vaalien alla kaikista vaikeinta oli sitoutua toimiin, jotka käyvät suorinta tietä kansan kukkarolle. Kulutuksen päästöihin olivat valmiita puuttumaan vain vihreät, vasemmistoliitto ja Sdp.

Informaatio-ohjaus keräsi vero-ohjausta suurempaa kannatusta.

Kuusi puoluetta yhdeksästä oli halukkaita ilmoittamaan elintarvikkeiden tuotepakkauksissa kyseisen tuotteen arvioiduista elinkaaripäästöistä. Kolme yhdeksästä halusi lakisääteiset varoitusmerkinnät runsaspäästöisiin tuotteisiin.

Sen sijaan vain yksi puolue, vasemmistoliitto, oli valmis elintarvikkeiden päästöveroon. Eläinperäisten tuotteiden haittaverotusta tuki ainoastaan vihreät.

”Tämä on herkkä aihe, sillä tässä puututaan yksittäisten ihmisten kulutus- ja ruokavalintoihin. Lisäksi hinnannousu voi ajaa pienituloisia ahtaalle”, Peljo sanoo.

Kokoomus korosti erikseen, että kulutuksen sijaan päästövähennysten on tapahduttava tuotannossa. Peljon mukaan kulutuksemme päästöt tulevat suurimmaksi osaksi ulkomailta, joten tuotannon päästövähennykset kotimaassa vaikuttavat kulutuksen päästöihin vain rajallisesti.

 

Verot ja maksut olivat epäsuosittuja myös liikennesektorilla. Tienkäyttömaksuja kannatti vain vihreät, vaikka toimenpiteen tehokkuudesta on näyttöä naapurimaasta Ruotsista. Tukholmassa otettiin käyttöön ruuhkamaksu vuonna 2007, ja sen jälkeen liikenteen päästöt ovat laskeneet 22 prosenttia.

Polttoaineveron kiristystä ei tukenut kuin kaksi puoluetta, vaikka se oli liikenne- ja viestintäministeriön toimenpideohjelman mukaan kaikista vaikuttavin toimenpide liikenteen päästöjen vähentämiseksi.

Polttoaineiden verotus on herättänyt kiivasta keskustelua Suomessa ja herättää edelleen, sillä verojen osuus polttoaineesta on suuri jo nyt. Lähtökohtaisesti veronkiristykset ovat epäsuosittu ajatus, koska ne näkyisivät suoraan bensapumpun hinnoissa.

”Näin vaalien alla poliitikot ovat varmaan todenneet, että kiristyksistä on enemmän haittaa kuin hyötyä: kansa täyttää tankkinsa entiseen malliin, mutta samaan aikaan ihmiset kyräilevät, miten hallitus on taas pilannut kaiken”, sanoo Aalto-yliopiston Ekholm.

Myös Peljo ymmärtää poliitikkojen huolen. Toisaalta kiristyksiä on joka ikisellä sektorilla tehtävä, jos Suomi aikoo kulkea 1,5 asteen mukaisessa vauhdissa.

”Hintojen nousu harmittaa, mutta poliitikkojen tehtävänä on kertoa kansalaisille, miksi muutos on välttämätöntä.”

 

Moni puolue kokee, etteivät he voi asettaa tarkkoja ilmastotavoitteita vielä ensi vaalikaudelle. Ekholmin mukaan ei olekaan realistista ajatella, että yksi hallitus saisi koko energia- tai liikennejärjestelmän uudistettua.

Toisaalta pitkän aikavälin muutos vaatii sen, että uudistuksia laitetaan vireille lainsäädännöllä ja verotuksella jo nyt. Esimerkiksi rahoituksen ohjaaminen hiilinielututkimukseen tulevalla vaalikaudella suuntaa siihen, että hiilinieluja voidaan kasvattaa seuraavilla.

Ekholm toivoo ilmastotoimilta lisää kunnianhimoa jo alkavalla vaalikaudella, sillä poliittisilla tavoitteilla voi olla suuri signaalivaikutus teollisuuteen: Esimerkiksi Norja, Tanska, Ranska, Kiina, Iso-Britannia ja Hollanti ovat ilmoittaneet luopuvansa fossiilisesta autoliikenteestä tiettyyn määräaikaan mennessä. Lupaus on saanut teknologian kehittäjät ja autovalmistajat laittamaan rahansa päästöttömien kulkuneuvojen kehitykseen.

”Riippumatta siitä, toteutuuko tavoite vai ei, autoteollisuus on jo aloittanut muutoksen.”

Myös Janne Peljo on sitä mieltä, että alkava vaalikausi on ilmastonmuutoksen näkökulmasta yksi kriittisimmistä. Tulevan hallituksen täytyisi laittaa liikkeelle isoja reformeja energiainvestoinneista liikenteen päästöjen nopeaan vähentämiseen.

”Meillä on kymmenen vuotta aikaa puolittaa päästöt globaalisti, Suomen pitäisi liikkua tätäkin nopeammin.”

 

Muokattu 22.2. klo 11:13: Otettu pois virke ”Vihreät oli kyselyn ainoa puolue, joka ei ollut valmis myöntämään jatkolupia jo olemassa oleville ydinvoimaloille.” Vihreät ei ole valmis myöntämään jatkolupia pelkän omistajan pyynnön perusteella, mutta säteilyturvakeskus STUK:n puoltamiin jatkolupiin puolue suhtautuu myönteisesti.

Sisältö