Operaatio punamulta

Pääministeri Antti Rinne sai haluamansa, vaikka vaalien jälkeen näytti, että Sdp:n kumppaniksi hallitukseen menee kokoomus.

Politiikka 06.06.2019 13:55
Teksti Tuomo Lappalainen ja Heikki Vento kuvat Marjo tynkkynen, markus Pentikäinen ja lehtikuva

Keskustan vaalitappion jälkeen puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi puolueensa jäävän oppositioon kokoamaan rivinsä ja etsimään kadonneita kannattajiaan. Pari päivää myöhemmin Sipilä ilmoitti eroavansa puolueen johdosta.

Antti Rinne, joka on vasemmistolaisin Sdp:n puheenjohtaja Pertti Paasion jälkeen, ei kuitenkaan päästänyt keskustaa oppositioon. Hän lähetti toistuvasti viestejä, että vasemmistoliitto ja keskusta ovat mukana neuvotteluissa.

Kulisseissa Sdp pyysi keskustaa pidättäytymään ehdottomista kannanotoista. Keskusta suostui ja jätti lopullisen vastauksen avoimeksi korostamalla, että ensin on vaalivoittajien vuoro yrittää koota hallitus.

Hallituspelin suuri epäonnistuja oli kokoomus. Se perusti taktiikkansa johtopäätökseen, että keskusta jää oppositioon ja Sdp:n on pakko valita kokoomus. Tästä johdettu joustamaton asenne talouspolitiikassa koitui kokoomuksen kohtaloksi.

Kokoomuksessa osattiin kyllä pelätä joutumista oppositioon perussuomalaisten kanssa, mutta unohdettiin miettiä, haluaako keskustankaan uusi johto kilpailla Jussi Halla-ahon (ps) kanssa oppositiojohtajan roolista.

Kokoomuksen ja puheenjohtaja Petteri Orpon asemia nakersivat puolueen sisäiset ristiriidat neuvottelutavoitteista ja -taktiikasta. Vaikka Orpo olisi halunnut joustaa neuvotteluissa, sen esti huoli omasta asemasta puolueen oikean laidan painostuksessa.

14.4.

Sdp voittaa vaalit

Sdp saa eduskuntavaaleissa kuusi lisäpaikkaa ja nousee suurimmaksi puolueeksi. Myös muu oppositio menestyy: vihreät lisää paikkamääräänsä viidellä ja vasemmistoliitto neljällä. Sipilän hallituksen alkuperäisistä puolueista perussuomalaiset ja kokoomus saavat lisäpaikan, mutta keskusta menettää peräti 18 kansanedustajaa.

Kokoomus laskee olevansa vahvoilla. Orpo ilmoittaa puolueen lähtevän vain sellaiseen hallitukseen, jossa tehdään sen arvojen mukaista politiikkaa. Sdp:stä viestitetään keskustalaisille toive, etteivät he sulkisi hallitusovea liian ehdottomasti.

 

15.4.

Rinne kehuu nenäänsä

Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne ennakoi, että Sdp:n johtama uusi hallitus saattaa olla koossa toukokuun lopussa. ”Neuvottelijan nenäni haistaa, että tässä voisi olla helpomminkin neuvottelutulos saavutettavissa, kunhan oikeista naruista vedetään”, hän arvioi.

Rinteen mukaan vihreät ja vasemmistoliitto tuntuvat ”äkkiseltään” luontevimmilta kumppaneilta Sdp:lle. Sen sijaan perussuomalaisten arvoja ja ihmisoikeuskäsitystä hän vierastaa, eikä Rinne osaa myöskään sanoa, voidaanko Sdp:n ja kokoomuksen talouspoliittiset tavoitteet sovittaa yhteen.

16.4.

Sipilä väistyy

Juha Sipilä ilmoittaa väistyvänsä keskustan puheenjohtajan paikalta huonon vaalituloksen takia. Seuraajan valitseva ylimääräinen puoluekokous päätetään järjestää vasta 7. syyskuuta, ja Sipilän kerrotaan johtavan puoluetta siihen asti. Keskusta tekee selväksi, että kynnys lähteä hallitukseen on korkea, mutta puolue on valmis hallitusneuvotteluihin, jos tilanne niin vaatii.

 

 

18.4.

Orpo tulee vastaan

Rinne tapaa politiikan toimittajia eduskunnassa. Hän tulkitsee saaneensa keskustan ulostulosta sen vaikutelman, että puolue on tietyillä edellytyksillä valmis hallitukseen.

Orpo vihjaa, että kokoomus saattaa hyväksyä velanoton tilapäisen lisäämisen, jos hallitusohjelmassa sovitaan riittävän uskottavista työllisyystoimista. Hän joutuu myöhemmin selittämään, ettei lausunto tarkoita lipsumista tiukasta talouskurista.

23.4.

Kaikkonen raottaa hallitusovea

Kansanedustajien valtakirjat tarkistetaan eduskunnassa. Rinne on käynyt pääsiäisen aikana alustavia keskusteluja muiden puolueiden puheenjohtajien kanssa. Keskustasta tulee ristiriitaista viestiä: Sipilän mukaan puolueella on ”selvä suunta oppositioon”, mutta eduskuntaryhmän puheenjohtaja jatkava Antti Kaikkonen vakuuttaa, että hallitusovi ei ole kategorisesti kiinni.

26.4.

Rinteestä hallitustunnustelija

Eduskuntaryhmät valitsevat 24.4. puhemieheksi äänestetyn Rinteen hallitustunnustelijaksi. Rinne jakaa eduskuntapuolueille 11 kysymyksen listan ja pyytää vastauksia vappuaattoon 30.4. kello 12:een mennessä.

Kysymykset ovat yleisluontoisia. Rinne kysyy puolueiden kantoja ilmastonmuutoksen torjumiseen, työllisyysasteen nostamiseen 75 prosenttiin ja perhevapaauudistukseen. Puolueiden pitää myös kertoa, onko niillä kynnyskysymyksiä osallistumiselle Sdp:n johtamaan hallitukseen.

30.4.

Hapuilevia vastauksia

Puolueet jättävät vastauksensa hallitustunnustelijalle. Rinne luonnehtii vastauksia hapuileviksi ja heiveröisiksi. Hän ilmoittaa, että jokaisen puolueen kanssa käydään jatkokeskusteluja erityisesti talous-, ilmasto- ja Eurooppa-politiikasta.

 

2.5.

Jokinen torjuu vasemmistoliiton

Kokoomus jatkaa ehtojen sanelemista Sdp:lle. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalle Jokinen tviittaa, että hän ei näe edellytyksiä kokoomuksen ja vasemmistoliiton hallitusyhteistyölle.

Moni yhä pitää Sdp:n ja kokoomuksen varaan rakentuvaa pohjaa todennäköisimpänä vaihtoehtona. SAK:ssa ja muissa työmarkkinajärjestöissä arvioidaan vielä vapun aikoihin, että Suomeen syntyy sinipunahallitus.

 

4.5.

Sittenkin kansanrintama

Rinne antaa Helsingin Sanomissa vihjeen ykkösvaihtoehdostaan hallituspohjaksi: Sdp:llä, kokoomuksella, vihreillä ja Rkp:llä olisi eduskunnassa 108 paikkaa, mutta kansanrintamalla (Sdp, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto) Rkp:llä vahvistettuna 117. Kokoomuksen maakuntavaikuttajat varoittelevat, että keskustan kentällä on haluja pysyä vallassa ja Rinne saattaa yrittää Sdp:n ja keskustan hallitusta. Kokoomuksessa silti arvioidaan, että tiukalla linjalla voidaan pysyä, koska keskusta ei lähde hallitukseen. Orpo perustaa kantansa Sipilän kanssa käymiinsä keskusteluihin.

 

5.–6.5.

Rinne tapaa puolueet

Antti Rinne tapaa kaikkien eduskuntapuolueiden johtoa. Muuten tapaamisille on varattu aikaa tunti, mutta kokoomuksen kanssa keskustelut venyvät. Rinne kertoo toimittajille, ettei yksikään puolue ole vielä pudonnut pois hänen hallituskaavailuistaan. Keskustan virallinen kanta on yhä, että hallituksen muodostaminen on ensisijaisesti vaalivoittajien tehtävä. Neuvottelujen liepeiltä alkaa kuitenkin kantautua yhä enemmän huhuja, joiden mukaan myös Sdp:n, keskustan ja vasemmistoliiton varaan rakentuva hallituspohja on mahdollinen.

 

7.5.

Keskusta kysyy kentältä

Rinne yrittää vielä sovintoa Orpon ja ministeri Kai Mykkäsen kanssa työelämään liittyvistä asioista. Orpo tuskailee puolueensa oikeiston painostusta. Keskustelu ei tuo tulosta, ja Rinne päättää yrittää keskustan kanssa.

Kokoomuksessa odotetaan, että Rinne tekisi uuden kompromissiesityksen. Kun sellaista ei kuulu, aletaan pohtia, tulisiko kokoomuksen tehdä sellainen. Varsinkin varapuheenjohtaja Antti Häkkäsellä on sovintohaluja, mutta Orpo ja muut torjuvat ehdotuksen.

Rinne, Sipilä ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen sopivat, että Rinne pyytää julkisesti keskustaa mukaan. Sipilä ja Kaikkonen ehdottavat Rinteen perustelevan asiaa sillä, ettei muita vaihtoehtoja ole. Tähän Rinne ei suostu.

Illalla Rinne vetoaa julkisesti keskustaan, että se ilmoittaisi olevansa kutsuttaessa valmis neuvotteluihin. Keskusta vastaa kysyvänsä puoluehallituksen, puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän kantaa, koska ”hallituksen muodostaminen vaalivoittajien varaan on vaikeaa”. Asia on hankala Sipilälle, joka on halunnut keskustan jäävän oppositioon.

8.5.

Hallituspohja ratkeaa

Keskusta vastaa Rinteelle olevansa valmis hallitukseen, jos sen kynnyskysymykset toteutuvat. Puolueen sisäiseen kyselyyn vastanneista 80 prosenttia kannattaa hallitusneuvotteluihin osallistumista. Tulos on niin selvä, että hallitukseen menoa vastustaneiden on pakko sopeutua siihen.

Rinne ilmoittaa, että Sdp aloittaa hallitusneuvottelut keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja Rkp:n kanssa. Hänen mukaansa alustavat keskustelut osoittivat, että Sdp:n on helpompi löytää hallitusohjelmasta yhteisymmärrys keskustan kuin kokoomuksen kanssa. Hallitusneuvottelut alkavat Säätytalolla saman tien seminaarilla, jossa käsitellään taloudellista, sosiaalista ja ekologista tilannekuvaa.

 

16.5.

Talous puheenjohtajien ratkaistavaksi

Hallitukseen menevien puolueiden puheenjohtajat aloittavat talous- ja veroasioiden käsittelyn. Rinteen johtaman ryhmän tarkoituksena on saada talouskehys valmiiksi muille ryhmille maanantaiksi 20.5. Rinne asettaa tavoitteeksi, että työryhmätyö loppuu tiistaina 21.5. ja hallitusohjelma on valmis perjantaina 24.5.

 

17.5.

Sipilä tuskastuu hitaaseen etenemiseen

Sipilä avautuu toimittajille eduskunnassa. Hänen mielestään neuvottelut etenevät tuskallisen hitaasti eikä talousasioissa ole juuri edetty. ”Kello käy, mutta Hakulista ei näy eli kyllä me kaukana maalista ollaan edelleenkin”, Sipilä summaa.

Sipilä korostaa, että keskusta pitää kiinni kynnyskysymyksistään ja ottaa kantaa hallituksen talousraamiin vasta seuraavalla viikolla. Rinne ei peräänny aikataulustaan. Hänen mielestään Sipilän kommentti ”kuuluu neuvotteluprosessiin”.

19.5.

Talous yhä ratkaisematta

Puheenjohtajat neuvottelevat kaksi ja puoli tuntia talouspolitiikasta. Rinne kommentoi tuloksia ristiriitaisesti. Hän vakuuttaa, että talouden raamit ovat selvät ja asioissa on päästy eteenpäin, mutta ei kerro yksityiskohdista.

Keskustalaisia ärsyttää se, että työryhmät eivät ole saaneet puheenjohtajilta talousraameja. Ryhmissä tehdään pitkiä listoja uudistuksista, jotka joudutaan karsimaan sen jälkeen, kun puheenjohtajat ovat sopineet uudistuksiin käytettävistä rahoista.

 

20.5.

Vasemmistoliitto keskeyttää neuvottelut

Vasemmistoliitto ei hyväksy suunnitelmia valtion osakeomistuksen myymisestä ja katkaisee neuvottelut. Muutaman tunnin tauon jälkeen ne jatkuvat. Puheenjohtaja Li Andersson (vas) väistää kiistan kertomalla, että vasemmistoliitto ottaa myöhemmin kantaa koko hallitusohjelmaan.

22.5.

Aikataulu venyy

Rinne arvioi, että hallitusohjelma saattaa valmistua vasta seuraavan viikon lopulla. Aikataulua sotkee eurovaalikamppailu, jota käydään yhtä aikaa hallitusneuvottelujen kanssa. Suurin osa neuvotteluryhmistä on saanut raporttinsa valmiiksi, mutta talous- ja veroryhmien työ on vielä pahasti kesken.

 

23.5.

Sotesta ja maakunnista ratkaisu

Neuvotteluissa päästään sopuun sote- ja maakuntauudistuksesta, joka on kariutunut kahdella edellisellä vaalikaudella. Olennainen ero edellisessä eduskunnassa kaatuneeseen esityksen on se, että uusi hallitus ei esitä terveyspalveluiden valinnanvapauden laajentamista.

Maakuntien järjestettäväksi on tarkoitus ensi vaiheessa siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden lisäksi palo- ja pelastustoimi sekä siihen liittyvä ensihoito. Maakuntia tulee aluksi 18. Puolueet sopivat maakuntavaalien järjestämisestä. Maakuntien rahoituksesta ja verotusoikeudesta luvataan erillisselvitys.

Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun osalta hallitusohjelmaan tulee kirjaus, jonka mukaan hallitus selvittää mahdollista erillisratkaisua. Siinä kaupungit tai muut maakuntaa pienemmät alueet vastaisivat sote-palveluiden järjestämisestä.

 

26.5.

EU ja MM-kiekko hidastavat

EU-parlamenttivaalit ja jääkiekon MM-loppuottelu keskeyttävät neuvottelut. Rinteen Sdp menestyy kohtalaisesti vaaleissa, joiden ääniharava on Eero Heinäluoma (sd).

27.5.

Päiväjärjestykseen

Loppurutistus. Puolueiden puheenjohtajat neuvottelevat myöhään yöhön talous- ja veropolitiikasta.

Edistystä tapahtuu: kiistakysymyksiä on keskustelujen jälkeen alle kymmenen. Talouden päälinjoista on päästy sopimukseen. Puolueilla on yhteinen käsitys myös rata- ja muiden infrahankkeiden mittaluokasta. Rinne arvioi, että hallitusohjelma valmistuu 2.6. mennessä.

 

28.5.

Ohjelmatyö etenee

Neuvottelut etenevät, ja Sipiläkin on tyytyväinen tahtiin. Rinne arvelee, että hallitusohjelma saattaa valmistua seuraavana päivänä. Siitä on jo olemassa luonnos, jossa on 152 sivua.

Rinne vahvistaa tiedon, jonka mukaan uusi hallitus on lisäämässä pysyviä menoja 1,2 miljardilla eurolla vuodessa.

Menojen rahoittamiseksi myydään valtion omaisuutta miljardien arvosta ja kiristetään verotusta 730 miljoonalla eurolla. Keskustan ja Rkp:n tavoite toteutuu, kun yritysverotus ei kiristy. Säätiöille, yhteisöille ja ammattiyhdistyksille suunniteltu lähdevero jää jatkovalmisteluun.

Työllisyysasteen lasketaan nousevan 75 prosenttiin. Rinne vakuuttaa, ettei valtion velkataakkaa lisätä normaalin talouskasvun oloissa. Hän määrittelee normaaliksi noin kahden prosentin kasvun. Monet talousennustajat ovat arvioineet kasvun jäävän hitaammaksi.

 

29.5.

Kokoomus tarjoutuu vielä mukaan

Hallitusohjelma ei valmistu: ratkaisematta ovat edelleen jotkin verotuksen yksityiskohdat, perhevapaauudistus ja eräiden etuuksien, kuten eläkkeiden korotukset.

Rinne ja Orpo keskustelevat eduskunnan puhemiehistön kokoamisesta sen jälkeen, kun Rinne on siirtynyt pääministeriksi. Kokoomus on menettämässä paikkansa puhemiehistössä. Orpo tarjoutuu vielä hallitukseen, jos yritys keskustan kanssa kariutuu.

30.–31.5.

Pöytä puhdistuu

Oppivelvollisuuden pidentämisestä syntyy sopu. Säätytalolla sovitaan sen laajentamisesta toiselle asteelle: lukioon ja ammatilliseen koulutukseen. Sdp runnoo uudistuksen läpi, vaikka keskusta, vihreät ja Rkp kauhistelevat sen hintaa. Perhevapaiden uudistamista koskeneet erimielisyydet ratkaistaan niin, että isille kiintiöityä vapaata pidennetään, mutta keskustalle tärkeään kotihoidon tukeen ei kosketa.

2.6.

Salkut jaetaan

Puheenjohtajat viimeistelevät hallitussopimuksen ja jakavat ministerinsalkut, joiden määräksi tulee 19. Sdp saa seitsemän, keskusta viisi ja vihreät kolme salkkua. Vasemmistoliitolle ja ruotsalaiselle kansanpuolueelle jää kaksi kummallekin.

Sdp:n ministerit ovat pääministeri, eurooppaministeri, kunta- ja omistajaohjausministeri, kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri, perhe- ja peruspalveluministeri, liikenneministeri ja työministeri.

Keskustalle tulevat valtiovarainministeri, tiede- ja kulttuuriministeri, elinkeinoministeri, puolustusministeri ja maa- ja metsätalousministeri.

Vihreät ottaa ulkoministerin, ympäristö- ja ilmastoministerin ja sisäministerin salkut. Vasemmistoliitto saa opetusministerin ja sosiaali- ja terveysministerin tehtävät.

Rkp:lle menevät oikeusministerin ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministerin salkut.

Puolueiden päättävät elimet kutsutaan koolle päättämään hallitukseen menosta. Vasemmistoliitto järjestää hallitussopimuksesta jäsenäänestyksen.

6.6.

Rinteen hallitus nimitetään

Eduskunnan täysistunto valitsee Antti Rinteen pääministeriksi. Presidentti Sauli Niinistö nimittää Rinteen hallituksen.

Hallituksen kokoonpano:

  • Pääministeri Antti Rinne, sd, Mäntsälä
  • Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen, sd, Oulu
  • Valtiovarainministeri Mika Lintilä, kesk, Toholampi
  • Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero, sd, Kotka
  • Ulkoministeri Pekka Haavisto, vihr, Helsinki
  • Ulkomaankauppaministeri Ville Skinnari, sd, Lahti
  • Sisäministeri Maria Ohisalo, vihr, Helsinki
  • Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, r, Pietarsaari
  • Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist, r, Raasepori
  • Työministeri Timo Harakka, sd, Helsinki
  • Elinkeinoministeri Katri Kulmuni, kesk, Tornio
  • Puolustusministeri Antti Kaikkonen, kesk, Tuusula
  • Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin, sd, Tampere
  • Maatalousministeri Jari Leppä, kesk, Pertunmaa
  • Opetusministeri Li Andersson, vas, Turku
  • Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko, kesk, Turku
  • Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen, vas, Riihimäki
  • Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, sd, Pori
  • Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen, vihr, Joensuu

Rinteen hallitus on itsenäisyyden ajan 75. ministeristö.

Viiden kauppa: mitä kukin sai?

Demarit ja vasemmistoliitto halusivat Sipilän hallituksen työllisyyspolitiikkaan täyskäännöksen. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kolmikannalle ollaankin sälyttämässä paljon vastuuta ja valtaa. Inhottu aktiivimalli puretaan.

Oppivelvollisuus laajenee toiselle asteelle. Pienimpien eläkkeiden kuoppakorotus toteutuu – vaikka ensi alkuun luvattu viisikymppinen jää kauas vappusatasesta.

Pysyviä lisämenoja tulee 1,2 miljardia euroa vuodessa. Kertaluontoisten hankkeiden rahoittamiseksi hallitus varautuu myymään valtion omaisuutta korkeintaan kolmen miljardin arvosta. Verotus kiristyy yhteensä 730 miljoonaa euroa vuodessa. Kokonaisuudessaan veropaketin on laskettu kaventavan tuloeroja.

Keskusta ja Rkp voivat laskea torjuntavoitoksi sen, ettei yritysten verotus kiristy. Yritysten arvonlisävelvollisuuden alaraja päinvastoin voi nousta 15 000 euroon. Keskusta sai hallitusohjelmaan maakuntamallin. Se on symbolisesti tärkeä saavutus, vaikka esimerkiksi työllisyyspalvelut jäänevät pois maakuntien tehtävistä. Perhevapaauudistuksessakin keskusta sai tahtonsa läpi: kotihoidon tukeen ei koskettu.

Vihreiden kädenjälki näkyy ympäristökirjauksissa. Polttoaineverotus kiristyy reippaasti ja erillisen kaivosveron käyttöönottoa aletaan selvittää. Hallitusohjelman mukaan Suomi on hiilineutraali maa vuoteen 2035 mennessä. Suomesta aiotaan tehdä maailman ensimmäinen fossiilivapaa maa.

Toisaalta vihreät joutui hyväksymään, että uusi hallitus sitoutuu puoltamaan käytössä oleville ydinvoimaloille jatkolupia.

Rkp sai Vaasan sairaalan ympärivuorokautisen päivystyksen ja kaikille pakolliset ruotsin ja suomen takaisin ylioppilastutkintoon.

Sisältö