Puolueverkostot myynnissä

Satakuntaliitto maksoi Rud Pedersen -toimistolle yli 40 000 euroa tavoitteidensa edistämisestä. Saman yhtiön konsultit oli nimetty puolueidensa hallitusneuvottelijoiksi. Liiton asiakirjoista selviää, miten poliitikkoja työllistävä lobbaustoimisto kauppasi vaikutusvaltaa päättäjiin. 

politiikka 02.09.2020 13:55
Jarno Liski
Ote Rud Pedersen Public Affairs Company Oy:n yhteistyötarjouksesta 22. tammikuuta 2018.
Ote Rud Pedersen Public Affairs Company Oy:n yhteistyötarjouksesta 22. tammikuuta 2018. © VESA MOILANEN/LK, KUVANKÄSITTELY MARJO LESKINEN

Lobbaustoimisto Rud Pedersenillä oli sopimus hallitusohjelmaan vaikuttamisesta samaan aikaan, kun toimiston konsultit oli nimetty hallitusohjelman neuvottelijoiksi puolueidensa edustajina.

Asia ei tullut ilmi julkisessa keskustelussa, joka syntyi keväällä 2019 lobbaustoimistojen työntekijöiden roolista Antti Rinteen (sd) vetämissä hallitusneuvotteluissa.

Keskustelu koski etenkin Miltton Networks ja Rud Pedersen -yrityksiä. Kohun myötä Miltton Networksin osakas Elina Moisio (vihr) jättäytyi pois hallitusneuvotteluista.

Rud Pedersenin osakas Marcus Rantala (r) ja työntekijä Matias Mäkynen (sd) pysyivät puolueidensa nimeäminä neuvottelijoina.

Rud Pedersenin Suomen-yhtiön toimitusjohtaja, pitkäaikainen demarivaikuttaja Esa Suominen kommentoi tuolloin, ettei nähnyt asiassa ongelmaa.

”Todettiin yrityksessä, että yrityksen puolesta ei ole mitään sellaista, mikä estäisi.”

”Jos puolueet toivovat näitä henkilöitä mukaan, niin enhän minä sitä heiltä voi mennä kieltämään”, Suominen totesi Ilta-Sanomille toukokuussa 2019.

 

Rud Pedersen ei tyypillisesti julkista asiakkaitaan. Yleisö ei tiedä, minkä kaikkien tahojen etujen edistämisestä yrityksen edustajat saavat palkkansa. Satakunnan maakuntaliiton julkisista asiakirjoista kuitenkin selviää, että liitto tilasi keväällä 2018 yritykseltä apua tavoitteidensa saamiseksi tulevaan hallitusohjelmaan.

Liiton ja Rud Pedersenin sopimustekstistä valtaosa on sen luet­telemista, keitä lobbaustiimiin kuuluu ja missä politiikan tehtävissä he ovat toimineet. Heille on merkitty myös puoluetunnukset nimiensä perään tähän tapaan:

Hannu Oskala (vihr), Public Affairs Consultant, Helsingin kaupungin luottamushenkilö ja musiikkialan yrittäjä. Erityisosaaminen liittyy liikenneasioihin.”

Karri Kattelus (kok), Public Affairs Consultant, on toiminut Rud Pedersenillä pitkään. Aiemmin hän on toiminut eduskunta-avustajana. Hän toimii myös Naantalin kaupungin luottamushenkilönä.”

Rud Pedersen kertoo sopimuksessa käyttävänsä projektiin tarpeen mukaan myös muuta henkilöstöään. Näistä on erikseen nimetty ”keskustataustainen Kimmo Collander ja Marcus Rantala (RKP)”. Hankintapäätöksen mukaan yhteistyö Rud Pedersenin kanssa koskisi hallitusohjelman valmistelutyöhön vaikuttamista.

Miksi sopimuksessa korostetaan työntekijöiden nykyisiä ja entisiä poliittisia luottamustehtäviä?

”Kun porukka toivoo tällaista yhteiskunnallista analyysiä, sparrausta ja muuta, halutaan osoittaa, että pystytään antamaan verrattain kattava kuva yhteiskuntapolitiikan kentästä tai analysoimaan sitä, miten eri puolueissa sitten mahdollisesti suhtaudutaan joihinkin asioihin”, Suominen sanoo.

”Yritetään luoda mahdollisimman kattava kuva siitä osaamisesta ja kokemuksesta, että millä lihaksilla ollaan liikkeellä.”

 

Suominen toteaa, että hänen työntekijänsä olivat puolueiden nimeämiä edustajia hallitusneuvotteluissa ja neuvottelutavoitteet tulivat puolueiden valmistelusta.

”Heille ei myöskään maksettu palkkaa tuolta ajalta meiltä”, Suominen sanoo.

Marcus Rantala kertoo SK:lle, ettei hän itse ollut mukana Satakunnan liiton projektissa eikä osallistunut varsinaisiin hallitusneuvotteluihin Säätytalolla. Rantalan mukaan nimi oli Rkp:n listassa, koska sinne on tapana merkitä puoluehallituksen jäsenet ”muun muassa mahdollisia kokouksia varten”.

Toimitusjohtaja Suominen, jos Rantala ei edes osallistunut neuvotteluihin, miksi hänelle ei maksettu siltä ajalta palkkaa?

”Rantala ei ollut neuvottelija, mutta kuitenkin nimenä Rkp:n delegaatiossa mukana. Mietittiin, että varmempi näin.”

Matias Mäkynen taas sanoo, ettei tiennyt liiton hankkeesta. Hänkin korostaa, ettei saanut hallitusneuvottelujen aikaan palkkaa Rud Pederseniltä.

Mäkynen kertoo vastanneensa Rud Pedersenillä ensisijaisesti lääkeyhtiöiden kouluttamisesta suomalaiseen korvausjärjestelmään. Mäkynen nousi joulukuussa 2019 kansanedustajaksi, kun Jutta Urpilainen (sd) siirtyi komissaariksi.

Matias Mäkynen (sd) ja Marcus Rantala (r). © Roni Rekomaa/Lehtikuva

Alunperin Satakunnan liiton lobbausprojektia Rud Pedersenillä veti keskustalainen Markus Ojakoski.

Sopimustekstin mukaan hänellä on ”kokemusta puolueiden ohjelmatyöstä, hallitusohjelmaneuvottelijoista, edunvalvonnasta oman organisaation osalta sekä edunvalvontatoimeksiantojen hoitamisesta”.

Sopimuksessa viitataan myös siihen, että Ojakoski oli toiminut vuoden 2015 eduskuntavaalien aikaan vanhusten asumispalvelutuottajien hallitusohjelmavaikuttajana.

Tuolloin lobbaus oli järjestetty niin, että Rud Pedersenillä työskennellyt Ojakoski työskenteli sivutoimisesti Esperi Caren, Attendon, Mainio Vireen, Mehiläisen ja Mikevan perustaman yhdistyksen, Hoiva-alan palvelutuottajat ry:n toiminnanjohtajana. Tämän jälkeen Ojakoski toimi 2015–2017 keskustan eduskuntaryhmän pääsihteerinä.

Satakunnan liitolle vaalien 2019 alla tehty lobbausprojekti siirtyi Rud Pedersenillä alkuvaiheen jälkeen toimitusjohtaja Suomisen vetovastuulle.

Tarjousasiakirjan mukaan Suominen ”tuntee Satakunnan alueen hyvin toimittuaan edellisessä hallituksessa paitsi valtiosihteerinä VM:ssä, myös opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun erityisavustajana”.

”Katsottiin, että siitä ei ainakaan synny minkäänlaisia jääviysongelmia, koska on selvää, että en osallistu hallitusneuvotteluihin tai mihinkään muuhunkaan tällaiseen toimintaan”, Suominen kommentoi rooliaan SK:lle.

Hän tapasi hankkeen aikana poliitikkoja ja asian­tuntijoita, jotka osallistuivat puolueiden hallitusohjelmatavoitteiden muotoiluun. Hän järjesti myös tapaamisia Satakuntaliiton edustajille.

Rud Pedersenin raportin mukaan tavatut olivat suureksi osaksi demareiden ja keskustan puolueaktiiveja. Tapaamisia oli keskimäärin muutamia kuukaudessa.

Raporttiin on listattu tapaamisia muun muassa demarien Lauri Finérin, Pilvi Torstin, Mikko Koskisen ja Ville Kopran sekä keskustan Tuomo Puumalan, Jukka Ihanuksen, Markus Lahtisen ja Riina Nevamäen kanssa.

Heistä kaikista tuli sittemmin erityisavustajia Rinteen ja Sanna Marinin (sd) hallituksen ministereille – paitsi Nevamäestä.

Entisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) ykkösavustaja siirtyi syksyllä 2019 Rud Pedersenin osakkaaksi.

 

Maakuntaliitto maksoi Rud Pedersenin lobbauspalvelusta 3 100 euroa kuukaudessa, yhteensä yli 40 000 euroa arvonlisäveroineen. Raportin mukaan liiton tavoitteet toteutuivat hallitusohjelmassa ”lähes täysimääräisesti – joskin edelleen jossain määrin yleisellä tasolla”.

Tavoitteista keskeisin oli se, että hallitus laatisi teollisuuspoliittisen ohjelman. Se nähtiin teol­lisuusmaakunnan etuna.

Maakuntajohtaja Asko Aro-Heinilän mukaan hankinta oli ”opettavainen ja siksi hyödyllinen”.

”Saimme oppia siihen, millaisella kielellä asioita kannattaa esittää ja heidän kauttaan löytyi tärkeitä yhteistyötahoja, joiden kanssa ylläpidämme toivottavasti toimivaa yhteistyötä.”

 

Suomessa huolta on herättänyt pyöröoveksi kutsuttu ilmiö, jossa poliittiset vaikuttajat kulkevat ministeriöiden ja lobbaustoimistojen välillä. Osa toimii samaan aikaan päättäjinä puolue-elimissä ja kuntapolitiikassa.

Lobbaustoimistojen työt eroavat perinteisistä edunvalvontatehtävistä esimerkiksi järjestöissä siten, että toimistot eivät yleensä julkisesti kerro, mitä asioita ajavat ja kenen laskuun.

Maakuntajohtaja Aro-Heinilä sanoo, että lobbaustoimistojen roolista yhteiskunnassa on tärkeää käydä keskustelua. Hänen mukaansa lobbaustoimistojen kauppatavaraa on viestien sparraamisavun lisäksi niiden työntekijöiden poliittiset asemat ja suhteet.

”Se että he vievät niitä tavoitteita eteenpäin, niin se on heidän sosiaalisten suhteidensa ja kontaktiensa hyödyntämistä näissä asioissa.”

Rud Pedersenin toimitusjohtajan Esa Suomisen mukaan on toimiston ammattitaitoa, että sen työntekijät eivät joudu ristiriitatilanteisiin.

”Olisi maailman hävyttömin homma, että lobbaisi jotain asiaa ja saisi siitä rahaa ja sitten äänestäisi sen puolesta jossain kunnallisessa elimessä.”

Entä missä menee raja, mitä poliittisessa roolissa saatua tietoa voi käyttää lobbarityössä?

”Lopultahan tämä on luottamusbisnestä kaikkiin suuntiin. Siitä on vaikea kirjoittaa pykälää niin sanotusti.”

Oliko Rud Pedersenillä muita asiakkaita, joilla oli toiveissa vaikuttaa hallitusohjelmaan?

Suomisen mukaan tällaisia asiakkuuksia oli ”varsin vähän”. Tarkennusta pyydettäessä Suominen toteaa, että asiakkaita kiinnostaa yleisesti hallitusohjelman kirjaukset sekä Rud Pedersenin arviot siitä, mitä ne tarkoittavat.

”Suoraan hallitusohjelmaan liittyviä tekstitavoitteita, joita meidän olisi toivottu edistävän – malliin ‘tavoitteena on, että hallitusohjelmaan sisältyy virke n-n-n’ – ei ollut.”

Sisältö