Aurinkoinen huijaus

Liikemies Patrick E. Ngowi sai suomalaisten kehitysapurahat, mutta yhtäkään aurinkoenergia-asentajaa niillä ei koulutettu. Petetyksi oli joutua myös Paavo Lipponen.

Kotimaa 18.01.2018 15:40
teksti Jukka Heinonen

Heinäkuussa 2015 Suomen suurlähetystöön Dar es Salaamissa saapui kohtelias kirje. Tansanialaisen Light for Life -säätiön johtaja Patrick E. Ngowi pyysi lähetystöä suorittamaan ensimmäisen, noin 84 000 euron maksuerän juuri sovitun kehitysyhteistyöhankkeensa käynnistämiseksi.

Paperilla hanke oli upea. Tarkoituksena oli kouluttaa vuodessa 50 nuorta aurinkoenergialaitteiden asentajaa ja kannustaa heitä yrittäjiksi. Uusien osaajien ansiosta vihreää energiaa voitaisiin levittää myös syrjäseuduille, joissa ei ole sähköverkkoja. Tasa-arvokin oli huomioitu: puolet koulutettavista olisi naisia.

Tukevuutta hankkeeseen toi se, että osan kuluista maksaisi Ngowin omistama uusiutuvan energian konserni Helvetic Group.

Patrick E. Ngowi tunnetaan BBC:n ja CNN:n haastattelemana hyväntekijänä ja korruption vastustajana, joka on listattu sadan vaikutusvaltaisimman afrikkalaisen joukkoon. Talouslehti Forbes valitsi Ngowin 2014 Itä-Afrikan vuoden nuoreksi liikemieheksi. Lisäksi hän on poseerannut samassa kuvassa ympäristöevankelista Al Goren kanssa ja puhunut kestävästä kehityksestä Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa.

”Vielä kerran haluamme osoittaa vilpittömän arvonantomme ja toivomme, että hyväksytte nöyrän pyyntömme”, Ngowi päätti kirjeensä Suomen Tansanian-suurlähetystöön.

Rahat maksettiin. Ngowi sai peräti  90 prosenttia säätiölle myönnetystä avustuksesta jo ennen hankkeen aloitusta.

Kun sovittu hankeaika umpeutui lokakuussa 2016, mitään luvatuista toimenpiteistä ei ollut tehty.

Tästä huolimatta ulkoministeriö myönsi kuukautta myöhemmin avustuksen Suomen entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd) osaksi omistamalle konsulttiyhtiölle, jotta se voisi rakentaa Ngowin Helvetic Groupin kanssa aurinkoenergialaitteita valmistavan tehtaan Tansaniaan.

Siinäkään hankkeessa mikään ei sujunut niin kuin piti.

Joulukuussa 2017 Ngowin kadottaman rahasumman takaisinperintää ei ollut ulkoministeriössä aloitettu.

”Ngowia suosittelivat korkeat julkiset tahot keskusteluissa, joita käytiin YK:n Global Compact -kokouksen yhteydessä.”

Kun Patrick Ngowi oli 15-vuotias, hänen kotikaupungissaan Arushassa matkapuhelimet yleistyivät nopeasti. Hän teki tärkeän havainnon: puheaikaa myyvät kaupat olivat harvassa.

Ngowi lainasi opettajaäidiltään 40 euroa, osti nipun latausseteleitä, pyysi huoltamoiden työntekijöitä myymään niitä ja otti itselleen pienen palkkion jokaisesta kaupasta.

Muutama vuosi myöhemmin Ngowi lainasi äidiltään jo 1 500 euroa ja osti Aasiasta halpoja puhelimia. Hänen ikätoverinsa repivät ne käsistä Tansaniassa. Liiketoiminta kasvoi, Ngowi kävi Kiinassa ja tutustui siellä aurinkopaneeleihin. Kohta hän jo toi alan laitteita Tansaniaan ja muualle Itä-Afrikkaan. Vuonna 2012 hänen yrityksensä liikevaihto oli yli 5 miljoonaa euroa.

Näin ainakin Ngowi itse on kertonut afrikkalaisille talouslehdille.

Vuonna 2013 Ngowi perusti Light for Life -säätiön, jonka tehtävä oli viedä puhdasta energiaa syrjäseuduille. Pian säätiö julkisti lahjoittaneensa aurinkosähkölaitteita tuhannelle tansanialaisnaiselle.

Ngowista tuli Tansanian bisnespiirien puhuttu tulokas. Miljonääri, jolla oli sydän. Hänelle satoi nopeasti tunnustuksia ja esiintymiskutsuja Yhdysvaltoja ja Eurooppaa myöten.

Nuori ja karismaattinen liikemies verkostoitui ahkerasti ja tutustui myös suomalaisiin diplomaatteihin. Pienen Suomen painoarvo on juuri Tansaniassa tavallista suurempi, sillä maa on ollut jo vuosikymmeniä Suomen kehitysavun tärkeimpiä kohdemaita.

Ngowi teki vaikutuksen suomalaisiin. Kohta Dar es Salaamin suurlähetystöstä annettiinkin hänestä vinkki Aalto-yliopiston New Global -hankkeelle, joka kehittää kenttätutkimusten avulla uusia ratkaisuja kestävän kehityksen haasteisiin.

”Hän oli tuohon aikaan nouseva tähti, ja halusimme selvittää, voisiko hänen kanssaan tehdä yhteistyötä”, hankejohtaja Sara Lindeman kertoo.

Aalto-yliopisto alkoi neuvotella Ngowin kanssa uusiutuvaa energiaa edistävän keskuksen perustamisesta Tansaniaan.

Ngowi kutsuttiin Suomeen. Helmikuussa 2015 hän osallistui Espoossa Aalto-yliopiston paneelikeskusteluun uusiutuvasta energiasta ja hiihti Helsingin Paloheinässä. Ensimmäisen kerran suksilla ollut Ngowi kaatui useita kertoja, mutta ei antanut sen pilata tunnelmaa: olivathan yhteistyöneuvottelut käynnistyneet lupaavasti.

Jo saman kuun aikana Ngowi lähetti Suomen suurlähetystöön hanke-ehdotuksen, jossa Aalto-yliopisto ja kaksi muuta suomalaista organisaatiota mainittiin tansanialaisten aurinkosähköjärjestelmien asentajien kouluttajina. Ulkopuolista rahoitusta hanke tarvitsi noin 240 000 euroa, loput 60 000 euroa kattaisi Ngowin Helvetic Group.

Neuvottelut yliopiston kanssa jatkuivat, mutta vähitellen ilmaantui ongelmia. Suomalaiset halusivat perustaa keskuksen, jossa kehitettäisiin uusiutuvan energian innovaatioita, Ngowi taas kaipasi pelkästään kouluttajia asentajille.

”Keskustelu meni tosi hankalaksi: Ngowi halusi kontrolloida kaikkea tekemistä. Se on vastoin periaatettamme, jonka mukaan ratkaisut luodaan yhteistyössä”, Lindeman kertoo.

Neuvottelut kariutuivat. Huhtikuussa 2015 Aalto-yliopisto ilmoitti Suomen Tansanian-suurlähetystölle, ettei se lähde Ngowin kumppaniksi.

 

Patrick E. Ngowi esittelee Twitterissä tapaamistaan Al Goren kanssa.

Ngowi ei lannistunut. Paria kuukautta myöhemmin hän haki Suomen lähetystöltä paikallisen yhteistyön määrärahaa (Pym), jollaisia kymmenet suomalaiset edustustot myöntävät köyhien asemamaidensa kansalaisjärjestöille. Avustusten koko vaihtelee yleensä kymmenistätuhansista euroista reiluun sataantuhanteen.

Ngowi anoi noin 125 000 euroa. Hänen hakemuksessaan ei mainittu enää suomalaisia kumppaneita, joskin avustuksen turvin oli edelleen tarkoitus palkata ulkomaisia kouluttajia Tansaniaan. Tukiehdoissa vaadittu järjestön tilinpäätös puuttui hakemuksesta.

Heinäkuun puolivälissä 2015 Ngowi sai kirjeen Suomen lähetystöstä. Hänen hakemuksensa oli hyväksytty. Myönnetty avustus oli 93 000 euroa, varsin lähellä toivottua.

Viikkoa myöhemmin allekirjoitettiin sopimus hieman yli vuoden mittaisesta hankkeesta. Sen maksatusehto oli Ngowin mieleen. Hänen säätiönsä saisi avustuksesta heti 90 prosenttia käyttöönsä.

Paikallisen yhteistyön hankkeissa ei noudateta sitä yksityisellä sektorilla usein käytettyä tapaa, että rahaa maksetaan sitä mukaa, kun hanke edistyy. Tätä perustellaan sillä, että tuensaajat ovat usein varattomia eivätkä pysty rahoittamaan tarvittavia alkuinvestointeja.

Joskus avustuksen saajat eivät kuitenkaan tee sitä, mitä ovat luvanneet. Siksi lähetystöjä ohjaava ulkoministeriö on asettanut ennakkomaksuille katon menetysten hillitsemiseksi. Ministeriön Pym-normin mukaan ”pääsääntöisesti ennakkona voidaan maksaa vain osa (50–80 prosenttia) hankkeen kuluista”.

”Normin teksti sisältää liikkumavaraa, siinähän sanotaan ’pääsääntöisesti’”, Tansanian-suurlähettiläänä tuolloin toiminut Sinikka Antila toteaa.

Tätä liikkumavaraa Dar es Salaamin lähetystö hyödynsi vuonna 2015 lähes poikkeuksetta. Tukea myönnettiin yhteensä kolmelletoista paikalliselle hankkeelle, joista kaksitoista sai välittömästi vähintään 90 prosentin ennakkomaksun. Monet tuensaajista olivat pieniä ihmisoikeusjärjestöjä. Ngowin hanke erottui joukosta myös siksi, että sen piti saada rahaa myös hänen yhtiöltään.

Suomalaiset tilittivät Ngowin säätiölle 84 000 euroa.

 

Tansanialaispankki julkaisi kuvia asiakkaistaan, jotka eivät hoida lainojaan. Joukossa oli Ngowi. © Kuvakaappaus jamiiforums.com

 

Seuraavat viikot olivat Ngowille vauhdikkaita. Hän tviittasi puhtaasta energiasta, julkaisi itsestään kuvan yksityishelikopterissa New Yorkin yllä ja esiintyi selfiessä Tansanian presidentin kanssa. Syyskuussa 2015 hänet valittiin tärkeään luottamustehtävään: johtamaan YK:n kestävää kehitystä edistävän Global Compactin Tansanian-bisnesverkoston perustamista.

Pian nimityksensä jälkeen Ngowi kävi tervehtimässä Suomen uutta suurlähettilästä Pekka Hukkaa. Samoihin aikoihin hän viritteli yhteistyötä erään suomalaisen yhtiön kanssa.

”Hän oli vakuuttavan oloinen ja hyvin kielitaitoinen supliikkimies”, yhtiön toimitusjohtaja muistelee.

Suomalaisyhtiö ja Helvetic Group neuvottelivat uusiutuvan energian alan tuotantolaitoksen perustamisesta Arushaan. Se oli tarkoitus rahoittaa ja omistaa puoliksi.

Vähitellen pienet asiat pistivät suomalaisten silmään. Väitetysti miljoonaluokan liikevaihtoa tekevällä ja satoja ihmisiä työllistäneellä yrityksellä oli Dar es Salaamissa vain pieni tila toimistohotellissa eikä muita työntekijöitä näkynyt.

”Kun yritimme selvittää hänen asiakasreferenssejään, niitä ei löytynyt. Ja kun ryhdyimme puhumaan investoinneista, hänellä ei ollut pääomia tai ainakaan halua käyttää niitä. Jossain välissä hän jopa pyysi meitä maksamaan lentolippunsa jonnekin.”

Neuvottelut yhtiöiden välillä kylmenivät ja hiipuivat lopulta kokonaan 2016.

Suomen suurlähetystössä uskottiin ensi alkuun Light for Life -hankkeen etenevän asianmukaisesti.

”Yleensä hyvä ensimmäinen tarkistuspiste tällaisille hankkeille on, kun niiden aloituksesta on kulunut 3–4 kuukautta”, Tansanian-suurlähettiläs Pekka Hukka sanoo.

Arushaan ei kuitenkaan lähetetty tuolloin ketään tarkistamaan, mitä hankkeelle kuuluu. Asiaan vaikutti se, että lähetystön väki törmäsi Ngowiin aika ajoin eri tilaisuuksissa Dar es Salaamissa. Kaikki vaikutti olevan kunnossa.

 

Helmikuussa 2016 toinen suomalaisyritys alkoi tunnustella yhteistyömahdollisuuksia Ngowin kanssa.

Kyseessä oli Protagon Consulting, strategiseen viestintään ja poliittiseen vaikuttamiseen erikoistunut konsulttiyhtiö, jonka omistaja on entinen pääministeri Paavo Lipponen entisen erityisavustajansa Tapio Pekkolan kanssa. Sama kaksikko lobbasi taannoin kiistellyn venäläisen kaasuputken rakentamista Itämerelle.

”Ngowia suosittelivat korkeat julkiset tahot keskusteluissa, joita käytiin YK:n Global Compact -kokouksen yhteydessä”, Paavo Lipponen kertoo Suomen Kuvalehdelle.

Kun Tapio Pekkola kohtasi Ngowin ensimmäisen kerran Dar es Salaamissa, liikemiehellä oli tähtihetki. Ngowin johtama Global Compactin Tansanian-verkosto järjesti avaustilaisuutensa, jossa nuori puheenjohtaja pääsi istumaan maan varapresidentin viereen.

”Olin silloin lomamatkalla kaupungissa ja osallistuin tilaisuuteen lähetystön kutsumana. Minullahan on ulkoasiainhallinnossa paljon tuttavia ja vanhoja kollegoita”, Pekkola kertoo.

Ensimmäinen tapaaminen oli onnistunut, ja miehet päättivät jatkaa keskusteluja.

Helmi-maaliskuun taitteessa 2016 Ngowin piti sopimuksen mukaan toimittaa Suomen suurlähetystölle väliraportti Light for Life -koulutushankkeen edistymisestä. Sitä ei tullut.

”Tapasimme häntä koko ajan muissa yhteyksissä ja saimme väliaikatietoja sitä kautta. Jossain vaiheessa hän kertoi, että hänellä oli vaikeuksia hankkeen toteutuksen kanssa. Vähitellen alkoi tuntua, että tuleeko tästä yhtään mitään. Sen jälkeen aloimme painokkaammin vaatia häneltä kirjallista raportointia”, suurlähettiläs Pekka Hukka sanoo.

Pyydettyjä tietoja ei herunut edelleenkään.

Ulkoministeriö antaa niukasti tietoja Paavo Lipposen Protagonin avustushakemuksesta. Hanketta kuvaavat sivut on mustattu. © Ulkoministeriö

 

Keväällä 2016 Ngowin Twitter-tilillä oli pitkään poikkeuksellisen hiljaista, kunnes kesäkuussa hän palasi parrasvaloihin. Ensin hän puhui Pariisissa hyväntekeväisyyskokouksessa ja kuun lopulla YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon palkitsi hänet New Yorkissa ansioistaan kestävän kehityksen paikallisena edelläkävijänä.

Elokuussa Ngowi sai vähemmän mairittelevaa julkisuutta. Tansanialainen pankki julkaisi näyttävässä lehti-ilmoituksessa niiden velallistensa nimet ja kuvat, jotka eivät olleet suorittaneet lainansa lyhennyksiä useista muistutuksista huolimatta. Yksi heistä oli Patrick Ngowi.

Paavo Lipposen Protagon-yhtiö viritteli yhä yhteistyötä Ngowin kanssa.

Syyskuuhun 2016 mennessä Protagon ja Ngowi olivat päässeet yhteisymmärrykseen yhteistyönsä isoista linjoista. Protagon haki ulkoministeriöltä runsaan 100 000 euron arvosta Finnpartnership-liikekumppanuustukea, jonka tarkoitus on helpottaa suomalaisyritysten investointeja kehitysmaihin. Avustuksen tuella oli määrä käynnistää Helvetic Groupin kanssa aurinkopaneelien ja aurinkosähköjärjestelmien tuotanto Tansaniassa ja myydä tuotteet vähävaraisille asiakkaille.

Kyseessä oli uusi aluevaltaus Lipposelle ja Pekkolalle, kahdelle valtiotieteilijälle. Edes Finnpartnershipin tukiehtojen vaatimus ei nujertanut heitä. Ehdoissa luki, että hakijalla on oltava ”kokemusta ja riittävää kaupallista osaamista hankkeen toimialalta”.

Protagon Consulting vastasi tukiehtojen vaatimuksiin hankkimalla yhtiön piiriin uutta osaamista. Hankkeen yhteyshenkilöksi merkittiin uusiutuvan energian parissa pitkään työskennellyt Heikki Mamia, jonka kanssa oli puhuttu alihankintana tehtävästä yhteistyöstä. Tukihakemuksen yhteystiedoissa luki Mamian firman sähköpostiosoite.

Mutta oliko tämä luova järjestely tukiehtojen jokaisen kirjaimen mukainen? Finnpartnership-hankkeen pitäisi nimittäin kuulua hakijan toimialaan ”oleellisesti”. Edelleen tukiehdoissa todetaan, että hakijan tulee olla päävastuussa hankkeesta.

Sittemmin Protagonin alihankkijaksi kiinnitettiin Mamian lisäksi toinenkin alan osaaja.

”Protagonilla on energia-alan asiantuntemusta ja kaikkiin hankkeisiin otetaan paras mahdollinen asiantuntemus”, sanoo Paavo Lipponen.

Nyt Lipposen yhtiö valmistelee aurinkosähköä hyödyntävien konttitalojen rakentamista Tansaniassa.

Syksy 2016 eteni, Light for Life -hanke läheni loppuaan. Suurlähettiläs Pekka Hukka kertoo elätelleensä varsin pitkään toivoa, että kaikki kääntyisi parempaan.

”Meillä on kokemuksia hankkeista, joissa on tapahtunut paljon huonosta alusta huolimatta”, hän sanoo.

Ngowin kohdalla näin ei käynyt. Hankeaika umpeutui lokakuussa 2016, eikä ensimmäistäkään aurinkokennojen asentajaa ollut todistettavasti koulutettu.

”Pyysimme häneltä edelleen jatkuvasti raportteja. Lopulta järjestö lähetti meille asiakirjan, jota voisi kutsua tilinpäätöksen yritykseksi. Siinä ei ollut mitään tolkkua”, Hukka kertoo.

Lähetystö ilmoitti teettävänsä erityistilintarkastuksen. Järjestö suostui siihen, mutta kun toimeen olisi pitänyt käydä, se ei tehnyt yhteistyötä.

Samoihin aikoihin Helsingissä käsiteltiin Paavo Lipposen Protagon-yhtiön avustushakemusta Ngowi-yhteistyön käynnistämiseksi.

On epäselvää, oliko tieto Ngowin katastrofaalisesta hyväntekeväisyyshankkeesta kantautunut tuolloin Dar es Salaamista Helsinkiin. Ulkoministeriön päätös valmisteltiin Oskar Kassin tiimissä. Hän ei muista saaneensa vahvistettuja tietoja siitä, että Ngowin toiminnassa olisi ollut olennaisia puutteita.

”En usko kuulleeni huhujakaan. Ja jos olisinkin kuullut, ei päätöksentekoa voi perustaa sellaiseen”, Kass sanoo.

Ratkaisu syntyi marraskuussa. Protagonille myönnettiin liikekumppanuustukea, joskin haettua vähemmän: runsaat 63 000 euroa. Protagonin ilo loppui kuitenkin lyhyeen.

”Pian sen jälkeen, kun tukipäätös oli tullut, Dar es Salaamin lähetystöstä lähetettiin meille lehtileikkeitä, jotka kertoivat Ngowin ongelmista”, Pekkola kertoo.

Yhteistyötä yritettiin kuitenkin käynnistää, vaikkakin epäluuloisissa tunnelmissa. Ngowilta pyydettiin hänen yhtiönsä tilinpäätösasiakirjoja, mutta niitä ei kuulunut. Viimeisen yrityksen yhteistyön aloittamiseksi Protagon teki talvella 2017, mutta kun Ngowi ei saapunut sovittuun palaveriin, ajatus kuopattiin.

”Hän katosi kuin tuhka tuuleen”, Pekkola sanoo.

”Protagon Oyllä ei ole ollut mitään tekemistä Ngowin kanssa yhteistyösuunnitelman rauettua”, vakuuttaa Lipponen.

 

Tällä kerralla Ngowi jäi nuolemaan näppejään: Protagon ei ollut tilittänyt hänelle euroakaan.

Protagonille ei käynyt lopulta hassummin. Se löysi uuden kumppanin jo samalla reissulla, jolla Ngowi oli pitänyt tavata. Nyt yhtiö valmistelee alkuperäisen avustuksensa tuella aurinkosähköä hyödyntävien konttitalojen rakentamista Tansaniassa.

Suomen suurlähetystö on pyytänyt Ngowilta aika ajoin erityistilintarkastusta rahojen katoamisesta. Jossain vaiheessa Ngowi ilmoitti, että järjestö on lakannut toimimasta. Sen nettisivut ovat kuitenkin pystyssä.

Laki velvoittaa viranomaisia perimään takaisin valtionavustuksena annetun tuen, jota saaja ei ole käyttänyt asianmukaisesti. Tässä suurlähetystö ei ole pitänyt kiirettä: takaisinperinnän on määrä alkaa vasta tammikuussa 2018.

Kun perintää on lykätty, Ngowin puhallus ei ole noussut julkisuuteen Tansaniassa.

Hän johtaa edelleen Tansanian Global Compact -verkostoa, jonka yksi tehtävistä on korruption vastustaminen. Verkosto kokoontui viimeksi marraskuussa. Ngowi poseerasi sen yhteydessä yhteiskuvissa eri YK-johtajien kanssa. 

Suomen Kuvalehti pyysi Tansanian viranomaisilta tietoja Helvetic Groupista. Ilmeni, että yritys ei ole toimittanut lain edellyttämiä vuosi-ilmoituksia kertaakaan perustamisensa jälkeen. Patrick E. Ngowi ei vastannut SK:n yhteydenottopyyntöihin.

 

Mahdoton valvoa

Patrick E. Ngowin hanke ei ole yksittäistapaus kehitysyhteistyövarojen valvonnassa.

”Tutun oloinen tarina. Osa hankkeista sujuu hyvin, mutta osa hyvin huonosti”, kommentoi Matti Kääriäinen, joka on toiminut suurlähettiläänä Keniassa ja Mosambikisssa.

Hänen mukaansa juuri Suomen edustustojen kohdemaidensa kansalaisjärjestöille myöntämät hankeavustukset ovat hankalia valvottavia.

”Valtiontalouden tarkastusvirastokin on todennut, että niitä hankkeita on liikaa edustustojen väen valvottaviksi. He ehtivät tehdä vain pistokokeita, ja toisella puolella maata sijaitsevien hankkeiden valvontakäynnit saattavat jäädä kokonaan tekemättä”, Kääriäinen toteaa.

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Satu Santalan mukaan edustustoilla on riittävästi voimavaroja avustuspäätösten tekoon ja hankkeiden valvontaan.

”Arvioni mukaan näin on, etenkin pitkäaikaisissa kumppanimaissamme.”

Kehitysyhteistyövaroja on leikattu viime vuosina, ja säästöt ovat kohdistuneet erityisesti työläisiin paikallisen yhteistyön hankkeisiin.

Matti Kääriäisen mukaan samantyyppiset ongelmat vaivaavat kuitenkin myös muita tukimuotoja.

”Suoraa budjettitukea ei käytännössä voi valvoa lainkaan. Lisäksi hankkeiden kohdalla ajatellaan nykyään, että niiden paikallisille toteuttajille tulee antaa valtuudet päättää rahankäytöstä, koska muuten he eivät opi ikinä ottamaan itse vastuuta. Ajatus on perusteltu, mutta toisaalta se nostaa rahojen katoamisen riskiä.”

Vuonna 2017 Suomen valtion talousarvion mukaiset kehitysyhteistyön määrärahat olivat 881 miljoonaa euroa. 

Sisältö