Nyt tulee Lex Kittilä

Ehdotus: Ministeriölle valta pidättää virkarikoksista epäillyt kuntapäättäjät päätöksenteosta.
Kotimaa 25.4.2016 16:05
Kittilän kunnan vaakuna.
Kittilän kunnan vaakuna. © Petri Kaipiainen

Selvitysmies, kuntalain asiantuntija Kari Prättälä luovutti maanantaina 25. huhtikuuta kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle (kesk) ehdotuksensa Lex Kittiläksi.

Jos Prättälän ehdotus säädetään laiksi, valtio saa puuttumiskeinoja Kittilän sekä muiden ongelmakuntien päätöksentekoon.

Tällaista lakia ehti syksystä 2014 lähtien perätä rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen Turun yliopistosta.

Ensin ehdotukselle naureskeltiin kunta-alan vaikuttajien piirissä, mutta nyt Kittilän päätöksenteon ”saldo” on jo niin hurja, että valtiovallan on ollut pakko ryhtyä toimiin.

Kari Prättälän tuli toimeksiannon mukaisesti Lex Kittilää valmistellessaan ”selvittää mahdollisia kuntalain säännöksiä, joilla voitaisiin puuttua tilanteisiin, joissa kunnan päätöksentekokyky ja sen myötä päätöksenteon uskottavuus ja luotettavuus ovat vaikeutuneet esteellisyyssäännöksien ja rikostutkinnan johdosta”.

Vaikka toimeksiannossa ei mainittu Kittilän kunnan nimeä, kyse on tapaus Kittilästä. Ja jos laki säädetään, sitä kutsutaan Lex Kittiläksi, vaikka yleislakina laki koskee kaikkia kuntia.

Prättälä ehdottaa selvityksessään muun muassa, että valtiovarainministeriö voisi pidättää virkarikoksista epäillyt kuntapäättäjät tilapäisesti päätöksenteosta, elleivät päättäjät itse vetäytyisi – tai ellei kunnanvaltuusto suostuisi pidättämään heitä päätöksenteosta.

Suomen Kuvalehti kertoi 25. helmikuuta, että Kittilän 27:stä kunnanvaltuutetusta 23 ja yhdeksästä kunnanhallituksen jäsenestä kahdeksan on epäiltyinä virkarikoksista koskien kunnanjohtaja Anna Mäkelän lainvastaista irtisanomista.

Kittilän tilanne on ainutlaatuinen. Mäkelän laiton irtisanominen ei ole ainoa asia, jota viranomaiset tutkivat. Keskusrikospoliisi, Lapin poliisilaitos, Oulun syyttäjänvirasto, Pohjois-Suomen hallinto-oikeus, Korkein hallinto-oikeus, Oikeuskanslerinvirasto sekä Valtakunnansyyttäjänvirasto ovat joutuneet urakoimaan laajemminkin Kittilän päätöksenteon sotkujen parissa.

Silti epäiltyinä olevat päättäjät eivät ole vetäytyneet edes tilapäisesti sivuun kunnan päätöksenteosta. Vakavin tilanne on kunnanhallituksen kohdalla: rikosepäilyt vievät uskottavuuden kunnan poliittiselta päätöksenteolta.

Vaikka syyttömyysolettama suojaa rikoksesta epäiltyjä, toisessa vaakakupissa painavat julkisen päätöksenteon uskottavuus ja luotettavuus.

 

Mitä Lex Kittilä sitten tarkoittaisi käytännössä?

Kyseessä olisi selvitysmenettely, jonka valtiovarainministeriön kuntaosasto voisi käynnistää kuultuaan ensin kuntaa.

”Valtiovarainministeriö voisi asettaa selvityshenkilön tai selvitysryhmän. Edellytyksenä olisi se, että kunnan hallinto on poikkeuksellisissa vaikeuksissa, joista kunta ei voi selvitä itse”, Prättälä valottaa ehdotustaan.

Selvitysmenettelyn käynnistämiseksi edellytettäisiin, että kunnassa on käynnissä vakavia virkarikoksia koskeva rikostutkinta.

”Tai muutoin olisi syytä epäillä toistuvaa lainvastaista päätöksentekoa”, Prättälä jatkaa.

Selvityshenkilö tekisi kunnalle ehdotuksensa tarvittavista toimenpiteistä. Kunta käsittelisi ehdotukset ja ministeriö arvioisi tämän jälkeen, ovatko kunnan omat toimenpiteet riittäviä.

Valtiovarainministeriöllä olisi oikeus luottamushenkilön pidättämiseen päätöksenteosta, mutta vasta sen jälkeen, kun kunta olisi ensin ollut selvitysmenettelyssä ja selvittäjät olisivat esittäneet kunnalle toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Jos kunta ei ryhtyisi toimiin, ministeriö voisi pidättää virkarikoksista epäillyt päättäjät tutkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin ajaksi päätöksenteosta.

Lakimuutos edellyttäisi sekä kunnalle että selvitysviranomaisille riittävää tietoa poliisin esitutkinnasta: ketkä ovat epäiltyinä ja millaisista virkarikoksista.

 

Teknisesti laki ei olisi vaikea. Kyse olisi vain kahdesta uudesta pykälästä kuntalakiin. Ne koskisivat selvitysmenettelyä ja selvitysmiesten viranomaisroolia ja tiedonsaantioikeutta.

Tämän lisäksi täydennettäisiin muun muassa kuntalain 85 pykälää, jossa valtuustolle säädettäisiin velvollisuus pidättää vakavista tai toistuvista virkarikoksista epäillyt luottamushenkilöt tilapäisesti päätöksenteosta. Nyt tällaista velvollisuutta ei kuntalaissa ole, on vain pidättämisoikeus.

”Ellei valtuusto noudattaisi velvollisuuttaan, valtiovarainministeriö voisi käynnistää selvitystoimet”, Prättälä sanoo.

Moni kuntavaikuttaja on arvellut perustuslain takaaman kunnallisen itsehallinnon suojan nousevan esteeksi lain säätämiselle.

Kari Prättälän mukaan näin ei ole.

”Perustuslain mukaan kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tämä laki ei rajoittaisi mitenkään lakia noudattavan kunnan itsehallintoa”, selvitysmies tähdentää.

”Ehdotuksessani ministeriön toimivalta puuttua kunnan tilanteeseen on rajattu niin tarkoin, ettei tästäkään pitäisi syntyä perustuslaillista ongelmaa”, Prättälä painottaa.

 

Millainen laki saadaan, jos Kari Prättälän ehdotus hyväksytään sellaisenaan?

”Lakiluonnos antaisi hyvät välineet puuttua räikeimpiin laittomuuksiin ja häikäilemättömyyksiin”, sanoo Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää.

Prättälän tavoin Mäenpää arvioi, että Lex Kittilä ei ole ongelmallinen perustuslain kannalta: ensisijainen vastuu päätöksenteon järjestämisestä lainmukaiseksi on kunnalla.

”Perinteinen ja vakaa lähtökohta on, että itsehallinto ei anna suojaa laittomuuksille. Itsehallinnon selän taakse ei siis kunnallisenkaan lainrikkojan kannata mennä tuulen suojaan”, professori Mäenpää kiteyttää.

Lex Kittilässä yksittäisen kunnan itsehallintoa rajoitetaan vain hetkellisesti, jotta itsehallintoa voidaan vahvistaa koko kuntakentässä.

”Jos kunta käyttää itsehallintoaan jatkuvaan ja määrätietoiseen laittomuuteen, lainsäätäjällä pitää olla mahdollisuus selventää pelisääntöjä.”

Mäenpää arvioi, että lakiehdotus olisi laadittavissa hallituksen esitykseksi muutamassa viikossa.

”Jos asiaa pidetään tärkeänä, eduskunta ehtisi käsitellä asian ennen kesälomia. Laki voisi hyvinkin olla voimassa ruskan värittäessä tunturit”, hän ennakoi.

Professori Mäenpää harmittelee, että Kittilän tilanteeseen herättiin kovin myöhään.

”Tässä tulee mieleen vanha vertaus sammakoista hiljalleen kuumenevassa vedessä. Minäkin niihin tunnustan kuuluvani. Tapahtumien kulku on sinisilmäisen silmin ollut kerrassaan hätkähdyttävää”, Mäenpää sanoo.

”Kerrostuvat laillisuusongelmat ovat tulleet esiin vaihe vaiheelta. Jokainen uusi vaihe on ollut edellistä ällistyttävämpi laillisuuden näkökulmasta. Nyt kun kokonaistilannetta arvioi, tulee mieleen, että peli olisi pitänyt viheltää poikki jo aikoja sitten”, hän jatkaa.

Mäenpää on kuulunut siihen pieneen vähemmistöön – rikosprofessori Pekka Viljasen ja kansanedustaja Mikko Kärnän (kesk) kanssa – joka on syksystä 2014 lähtien yrittänyt julkisuudessa vaikuttaa siihen, että Kittilän tilanteeseen löydettäisiin puuttumiskeinoja.

”Uskomatonta on, jos kunnassa ei edes yritetä korjata virheitä ja oppia laittomuuksista. Sen sijaan vain edetään ikään kuin ennalta kirjoitetun laittomuusstrategian mukaisesti”, Mäenpää toteaa.

”Tällaista piittaamattomuutta ja uppiniskaisuutta on ollut vaikea uskoa todeksi.”

 

Mitä tapaus Kittilä opettaa?

”Optimistille opetus on se, että kriittinen julkisuus toimii, tutkiva journalismi on voimissaan ja toimeen tartutaan, jos kaikki menee ilmiselvästi päin tunturimäntyä”, Mäenpää sanoo.

”Kriittinen pessimisti ihmettelisi hidasta puuttumista ja jonkinlaista ymmärrystäkin pykälien venyttelylle. Mutta jos kertaus on oppimisen äiti, tässä ollaan jo jatkotutkintoa suorittamassa”, hän summaa.

Olli Mäenpään mukaan on tärkeää varmistaa, että ”Etelä-Italian menetelmät” eivät kotiudu meille Lapin kautta.

”Siksi on tärkeää puuttua orastavaan lain polkemiskäytäntöön kaikella vakavuudella.”

 

Mutta miksi Kittilän tapahtumiin puututtiin vasta kun oli äärimmäinen pakko?

Keskusrikospoliisi tiedotti jo marraskuussa 2014, vain yhdeksän vuorokautta kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamisen jälkeen, että KRP käynnistää esitutkinnan kuntapäättäjien toimista Mäkelän erottamisasiassa.

Valtiovarainministeriö ja Kuntaliitto eivät ilmeisesti ymmärtäneet tiedotteen vakavuutta. KRP ei kevein perustein erikseen tiedota esitutkinnan käynnistämisestä.

Jos ministeriön ja Kuntaliiton lainoppineet olisivat lukeneet KRP:n tiedotteen riittävän huolellisesti, jo joulukuussa 2014 olisi ollut syytä ryhtyä valmistelemaan Lex Kittilää.

Ministeriö ja Kuntaliitto havahtuivat vasta helmikuussa 2016, kun Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Mäkelän irtisanomisen lainvastaisena ja Suomen Kuvalehti kertoi, että Kittilässä on enää neljä kunnanvaltuutettua, joita ei epäillä virkarikoksista.

Kunta–valtio-suhteen keskeiset toimijat katsoivat pitkään sivusta, kuinka kunnanvaltuuston puheenjohtaja Inkeri Yritys (vas) ja kunnanhallituksen jäsen Hille Kuusisto (kok) onnistuivat kuntaa koskevien lakien puolustamisessa kunnanhallituksen ja valtuuston enemmistöä vastaan.

Kunnanhallituksessa tulos on ollut useimmiten 8-1 Kuusiston tappioksi – ja valtuustossa 23-4 Yrityksen, Kuusiston ja valtuutettujen Helena Huikuri-Kujalan (vas) ja Lasse Lompolon (vas) tappioksi.

Kuusisto on ilmeisesti tehnyt Suomen ennätyksen jättäessään eriäviä mielipiteitä lainsäädännön kannalta ilmeisen ongelmallisiin päätöksiin kunnanhallituksen ja –valtuuston kokouksissa jo yli kahden vuoden ajan.

 

Tapaus Kittilään liittyy paljon epäasiallista toimintaa: pelottelua, häirintää, jopa uhkailua. Vielä ei tiedetä, kuka tai ketkä tällaista toimintaa ovat harjoittaneet.

Yksittäiset julkisuudessa Kittilän tilanteeseen puuttuneet henkilöt ovat joutuneet häirinnän kohteeksi.

Näin on tapahtunut esimerkiksi rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljaselle, joka on Suomen Kuvalehden pyynnöstä lukenut toukokuusta 2014 lähtien kunnan päätöksenteon asiakirjoja ja kommentoinut päätöksentekoa julkisuudessa.

Tämän urakan Pekka Viljanen on tehnyt oman työnsä ohessa korvauksetta, koska hänen mukaansa tapaus Kittilä on näyttänyt alusta alkaen niin hurjalta ja epäasialliselta vyyhdiltä, että siihen tulee kiinnittää julkisuudessa huomiota.

Kun muut tahot vaikenivat, professori Viljanen kelpasi maalitauluksi.

Syksyllä 2015 Pekka Viljanen joutui kummallisten sähköpostihyökkäysten kohteeksi.

”Viime elokuun loppupuolella sähköpostiini lähetettiin useita viestejä osoitteista, jotka näyttivät kuuluvan Kittilän tapahtumiin liittyville henkilöille. Nuo henkilöt eivät todellisuudessa olleet viestien lähettäjiä, vaikka osoitteet, joista viestit lähetettiin, näyttivät oikeilta”, Viljanen kertoo.

”Pian kävi ilmi, että viesteissä oli mukana piilotettu vakoiluohjelma”, professori paljastaa.

”Samanlaiset viestit oli lähetetty sellaiselle suppealle henkilöjoukolle, että oli varmuudella pääteltävissä niiden liittyvän Kittilän tapahtumiin”, Viljanen jatkaa.

Vastaavasti loka-marraskuussa 2015 Pekka Viljasen tietokoneelle yritettiin tunkeutua lukuisia kertoja.

”Eräänäkin päivänä peräti viisitoista kertaa puolen tunnin sisällä. Tällainen on ilmiselvää rikollista toimintaa. Toki se hätkähdytti, millaiset voimat tapaus Kittilän yhteydessä on laitettu liikkeelle”, professori sanoo nyt.

 

Jos ja kun Lex Kittilä säädetään, se on ennen kaikkea professori Pekka Viljasen sitkeyden tulosta.

Pekka Viljanen väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1984 aiheenaan virkarikokset. Nyt 32 vuotta myöhemmin Viljanen on päätynyt katsomaan lähietäisyydeltä tapahtumavyyhtiä, jota ei voi verrata mihinkään aikaisempaan.

”Näin laeista piittaamatonta päätöksentekoa en kuvitellut koskaan näkeväni. Mikä voima saa päättäjät toimimaan noin?”, professori ihmettelee.

Kari Prättälä pyysi Lex Kittilä -ehdotusta kirjoittaessaan Olli Mäenpäätä ja Pekka Viljasta kommentoimaan ehdotustaan. Professorit ovat kommentoineet.

Viljanen kertoo, että ehdotukseen on kirjoitettu myös mahdollisuus rajattuun ja suppeaan selvitysmenettelyyn, joka koskisi kuntapäättäjien mahdollista pidättämistä päätöksenteosta, jos virkarikosepäilyt ovat jo täysin ilmeisiä.

”Tästä voisi löytyä pikaista apua Kittilän päätöksenteon palauttamiseksi asiallisen tilaan”, Viljanen toteaa ja sanoo samalla, että Lex Kittilällä on kiire.

 

Pekka Viljanen kertoo pohtineensa jo pitkään valtakunnan ja Lapin keskeisten vaikuttajien vaikenemisen syitä tapaus Kittilän kohdalla.

”Onko tosiaan niin, että kahden naisen, Inkeri Yrityksen ja Hille Kuusiston, edellytetään valvovan, että Kittilässä noudatetaan valtakunnan lakeja”, rikosprofessori kysyy.

Mutta kovin hiljaa on ollut myös Viljasen oma kollegakunta professori Olli Mäenpäätä lukuun ottamatta.

”Suuresti ihmettelen, että jopa oikeusoppineiden piirissä ollaan valmiita seuraamaan sivusta hiljaa tällaista tapahtumasarjaa.”

Pekka Viljanen kysyy myös valtakunnallisen ja maakunnallisen median valppauden perään.

”Miksi näin räikeä kuntapäättäjien harjoittama harkintavallan väärinkäyttö ei nouse otsikoihin?”

 

Toukokuussa Pekka Viljasella on yhdenlainen etappi edessään: kaksivuotispäivä Kittilän pöytäkirjojen parissa.

Mistä syntyy motivaatio lukea satoja ja tuhansia sivuja Kittilän päätöksenteon asiakirjoja?

”Onhan tämä kaikesta kovuudestaan huolimatta tavattoman mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen tapahtumasarja. Ensimmäisenä kesänä kuvittelin Kittilän laki -jutun ilmestyttyä Suomen Kuvalehdessä (24/2014), että kuntapäättäjät ymmärtävät tekonsa ja palaavat normaalin päätöksenteon piiriin.

Mikä on yllättänyt?

”Se, että asianomaiset eivät hiukkaakaan piittaa siitä, miltä teot näyttävät julkisuudessa. Tällaista jääräpäisyyttä en ole koskaan aiemmin missään nähnyt, enkä osannut kuvitella näkevänikään”, professori tiivistää.

Pekka Viljanen toivoo, että Lex Kittilä olisi opiksi ja ojennukseksi kunnille.

”Kun Lex Kittilää kaiken todennäköisyyden mukaisesti sovelletaan ensi kerran Kittilään, muuallakin nähdään, että kunnallisella päätöksenteolla on joku raja. Virkavastuu koskee myös luottamushenkilöitä. Enemmistön päätös ei ole aina yhtä kuin lainmukainen päätös.”

Pekka Viljasen mukaan Kittilästä tulee todennäköisesti myös oikeudellinen  ennakkotapaus.

”Oletan, että syytteitä nostetaan ja oikeutta istutaan. Ja ellei Kittilässä nähdystä kunnallisesta päätöksenteosta langeteta tuomioita, tulen esittämään, että poistetaan lainsäädännöstä virkavastuu luottamushenkilöiltä”, Viljanen täräyttää.

”Eihän luottamushenkilöiden virkavastuulla ole mitään merkitystä, jos puolentoista viime vuoden aikana Kittilässä näkemäämme päätöksentekoa katsottaisiin läpi sormien”, rikosprofessori päättää pohdintansa.