MTK penää nyt tuomiokapitulilta, pysyikö pappi kirkon opetuksessa – Järjestön puheenjohtaja väläyttää myös rikoslain uudistamista

"Ajattelin eniten maaseudun naisia, jotka ovat tehneet pitkän uran", selittää MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Hänen mukaansa jossain vaiheessa voi olla syytä harkita, pitäisikö rikoslaissa huomioida myös karjankasvattajat kansanryhmää vastaan kiihottamisen kohteena.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Maataloustuottajien etujärjestö MTK haluaa tuomiokapitulin selvittävän, onko kauniaislainen pappi Kari Kuula kolumnissaan rikkonut kirkon tunnustusta. Lisäksi järjestö haluaa selvityttää, onko Kuula rikkonut asiassa pappislupauksensa ja käyttäytynyt sopimattomalla tavalla. 

Tämä selviää MTK:n kantelusta, jonka järjestö on jättänyt Espoon tuomiokapitulille.

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Kirkko ja kaupunki –lehti julkaisi 18. tammikuuta kolumnin, joka käsitteli kriittisesti eläinten tehotuotantoa. 

Kolumniin kohdistuneen arvostelun seurauksena lehti poikkeuksellisesti poisti kolumnin verkkosivuiltaan. Lisäksi sekä kirjoittaja että päätoimittaja pahoittelivat tekstiä.  Kuula kertoi epäonnistuneensa tekstin muotoiluissa. Hänen mukaansa näkökulman oli tarkoitus olla globaali ja kritiikin kohdistua kuluttajiin, ei tuottajiin.

MTK katsoi kolumnin loukkaavan maataloustuottajia ja ilmoitti harkitsevansa oikeustoimia. Lopulta oikeustoimeksi valikoitui kantelu tuomiokapituliin.

Tuomiokapitulit ovat keskiajalta periytyviä viranomaisia, jotka toimivat piispan virastona ja päättävät pappeihin kohdistuvista kurinpitotoimista. Jokaisessa hiippakunnassa on tuomiokapituli, jota johtaa piispa.  

MTK jätti kantelun Kuulasta 27. tammikuuta. 

Suomen Kuvalehti pyysi kantelua Espoon tuomiokapitulista. Lähtökohtaisesti kanteluasiakirjat ovat julkisia. 

Espoon tuomiokapitulin lakimiesasessori katsoi kuitenkin poikkeuksellisesti, että MTK:n kantelun luovuttaminen “voisi aiheuttaa kantelun kohteen aiheetonta leimaamista” ja päätti siksi salata asiakirjat. SK hankki kantelun toisaalta käyttöönsä.

 

Kirkkolain mukaan pappi, joka ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, voidaan pidättää pappisvirasta enintään kuudeksi kuukaudeksi. 

Mikäli pappi ei tänä aikana ole perunut puheitaan, hänet voidaan tuomita menettämään pappisoikeutensa eli pappisvirkansa. Sen jälkeen työskentely luterilaisen kirkon pappina ei ole ole mahdollista.

Toinen rankaisuperuste kirkkolaissa on pappislupauksen rikkominen ja papille sopimaton käytös. Tuomiokapituli voi pidättää papin virasta määräaikaisesti tai määrätä hänet suoraan menettämään pappisvirkansa.

MTK vetoaa tekemässään kantelussa molempiin syihin. Kantelu koskee siis Kuulan käyttäytymisen sopivuutta pappisviran haltijalle ja hänen pysymistään kirkon tunnustuksessa. Kumpi tahansa näistä syistä voi yksin johtaa pappisviran menettämiseen. 

Kuulan Kolumnin mukaan kristillinen luomisoppi puhuu eläinten tehokäyttöä vastaan. Kuula viittaa myös Matteuksen evankeliumista löytyviin Jeesuksen sanoihin: ”minkä te teette yhdelle näistä pienimmistä, sen te teette minulle”. Hänen mukaansa Jeesus ei tässä puhu vain siitä, miten kohtelemme toisia ihmisiä, vaan luomakunnasta laajemmin.

Kuula kirjoittaa poistetussa kolumnissaan, että ihminen on selviytyäkseen hengissä joutunut syömään eläimiä ja hyödyntämään niitä muutenkin. Kolumnin mukaan Jumala sallii tämän, mutta vain tiettyyn mittaan asti. 

MTK:n kantelun mukaan Kuula väittää tekstissään, että kristillinen luomisoppi ja kristinuskon ydinidea kieltäisi eläinten hyödyntämisen ja tehokkaan kasvattamisen.

 

Toinen kantelussa tunnustuksenvastaiseksi esitetty seikka liittyy pelastuskysymykseen. Kuula arvelee kolumnissaan, että jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien.

“Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat”, hän kirjoittaa. 

Kantelun mukaan kirjoittaja tuomitsee ihmisille ruokaa kasvattavat viljelijät ja eläintenhoitajat “saatanallisen tuhotyön tekijöinä jäämään pelastusta vaille” ja joutuvan siksi “ikuiseen kadotukseen”. 

MTK odottaa nyt tuomiokapitulin toteavan, että Kuulan opetus ei vastaa kirkon uskonkäsitystä ja tunnustusta.

Papille sopimatonta käytöstä on kantelun mukaan kolumnissa käytetty kieli. MTK:n mukaan Kuula olisi nimitellyt karjankasvattajia “riistäjiksi ja kiduttajiksi”, jotka vievät eläimiltä mahdollisuuden onneen. Lisäksi MTK katsoo, että “keskitysleireihin” viitannut Kuula vertaa kasvattajia natseihin.

Raskauttavaa MTK:n mukaan on se, että Kuula on julkaissut puheena olevan kirjoituksensa nimenomaan pappina.

“Maata viljelevät ja varjelevat eivät ammattinsa ja elinkeinonsa vuoksi ole huonompia kristittyjä kuin muut. Kirkon tulisi tarjota heidän uskolleen koti ja turvapaikka, mutta seurakuntapastori Kuula on nyt kirjoituksellaan sysännyt heidät kirkon ulkopuolelle”, kantelussa todetaan. 

Kuulan lehdestä poistettu kolumni on luettavissa edelleen internetin arkistopalvelussa.

 

Kantelu kolumnista on hyvin poikkeuksellinen. Asiakirjan allekirjoittanut MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ei muista keskusjärjestön koskaan aikaisemmin tehneen kantelua tuomiokapituliin.

“On tämä meille aika poikkeuksellinen ja järeä keino. Aika monta yötä nukuin ennen kuin reagoin keskusteluun mitenkään. Piti vähän sulatella, eli ei tämä mikään päähänpisto ollut. Meillä on ammattitaitoisia juristeja, jotka nopeasti pääsivät kirkkolaistakin jyvälle.”

Kirkossa on keskusteltu suhteesta maatalouden tehotuotantoon, eläinten oikeuksiin ja lihansyöntiin aiemminkin

Marttilan mukaan Kuulan kolumni sattui jo valmiiksi kipeään ilmapiiriin. Tähän liittyi myös Marttilan aiempi viittaus kiihottamisesta ammattiryhmää vastaan.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen huomautti SK:n haastattelussa, etteivät maataloustuottajat ole sellainen erityisen suojelun tarpeessa oleva kansanryhmä, jota kansanryhmää vastaan kiihottamisen rikosnimike tarkoittaa.

“Ei meillä kukaan ajatellut, että sellainen rikosnimike olisi. Mutta pitää sitä miettiä, jos tällainen yhteiskunnallinen keskustelu ja vihapuhe harvenevaa kotieläintuottajien joukkoa kohtaan jatkuu. Jossain tulee raja, ja pitää miettiä, voisiko muutama tuhat karjankasvattajaakin olla kansanryhmä”, Marttila sanoo. 

Hänen mukaansa eläintuotannosta käytävä keskustelu on levinnyt myös lasten ja nuorten pariin.

“Moni meidän jäsenistämme on kertonut, miten lapsia kiusataan koulussa. Kehityssuunta on huolestuttava ja kamala.”

“Tunteet ovat olleet pinnassa ja oli tämä meiltäkin ja minulta tunteella tehty reaktio. Ajattelin eniten maaseudun naisia, jotka ovat tehneet pitkän uran ja hoitaneet eläimiä oman terveydensä uhallakin. He tunsivat itsensä todella loukatuksi ja vieläpä kirkon taholta. En kadu, joskus pitää antaa tunteellekin valtaa.”

 

Marttilan mukaan nykyinen keskusteluilmapiiri aiheutti sen, että kolumnin kritiikin katsottiin kohdistuvan nimenomaan suomalaiseen eläintuotantoon. Marttilan mukaan suomalaiset maataloustuottajat ovat kuitenkin aina valmiita keskustelemaan eläinten hyvinvoinnin parantamisesta.

“Haluaisin nähdä ne argumentit, joiden mukaan lehmä tai lammas tänä päivänä saa huonompaa hoitoa ja elää huonommissa olosuhteissa kuin Jeesuksen aikana.”

Enemmän kritisoitavaa Marttila löytää Suomen ulkopuolelta.

“Jos kirjoituksessa olisi sanottu, että kritiikki kohdistuu maailmalla olevaan kansainväliseen agriliiketoimintaan, esimerkiksi elävien eläinten vientiin EU:sta tai Etelä-Amerikasta Turkkiin tai Lähi-itään, se olisi luettu aivan toisin. Siihen pitäisikin puuttua.”

“Eläimet kärsivät laivakuljetuksissa ja teurastustavan vuoksi. Eläimiä kuljetetaan laivassa meren yli ja tyyli on, että hyvä kun henki pihisee.”

Marttila on jo nyt tyytyväinen keskusteluun, joka kolumnista on noussut. Erityisen kiitollinen hän kertoo olevansa piispojen maataloustuottajille osoittamasta tuesta.

“Moni piispa on nyt kertonut, että suomalaisen ruoantuotannon arvostus on kirkossa korkealla.”

 

Marttilan mukaan kirkon ja maataloustuottajien suhteet eivät ole kriisissä vaan erityisesti maaseudulla yhteiset perinteet ovat voimissaan.  

“Jonkun verran oli muutama vuosi sitten keskustelua metsäasioista, kun Helsingin tuomiokirkon kryptassa järjestettiin metsätapahtuma, jossa vedettiin vähän sellaisella tyylillä, että lapset itkemään metsien häviämisen puolesta. Siitä käytiin keskustelua.”

Keskustelua Marttila haluaa herättää kantelullakin.

“Emme me tässä rangaistuksia hae ja kantelu onkin kirjoitettu niin, että asiaan kiinnitettäisiin huomiota ja käytäisiin kunnon keskustelu. Kova rangaistus ei ole tavoite.”

Kirkko ja kaupunki poisti kolumnin verkkosivuiltaan sen jälkeen, kun MTK:n viestintäjohtaja oli keskustellut siitä lehden päätoimittajan Jaakko Heinimäen kanssa. Marttila kiistää painostuksen.

“MTK:n viestintä on tehnyt ihan normaalia työtään. Ei meiltä ole pyydetty poistamaan mitään.”

MTK ei myöskään aio kannella kolumnista Julkisen sanan neuvostoon.

“Sitä harkittiin, mutta kun lehti itsekin totesi kolumnin julkaisun olleen virhe, ei siihen ole enää tarvetta.”

MTK:n Marttila esittää vierailukutsun toimitukselle.

“Toivottavasti Kuula ja päätoimittaja tulevat vierailemaan suomalaisella karjatilalla heti, kun tämä korona helpottaa.”

 

Kari Kuula itse kiistää opettaneensa kirkon tunnustuksen vastaisesti.

”Kirkon tunnustus perustuu Raamattuun ja 2000-luvun teologina katson, että on minun tehtäväni tutkia ja opettaa, mihin tuo Raamatun sana meitä tänään kutsuu.”

Kuula katsoo kuvanneensa kolumnissa niitä eläintuotantoa koskevia johtapäätöksiä, jotka seuraavat raamatullisesta luomisuskosta ja myötätunnosta.

“Tällaiseen raamatullisen sanoman soveltamiseen kirkon tunnustus kutsuu teologejaan.”

Tänään 2. helmikuuta Kirkko ja kaupunki on julkaissut Kuulalta uuden eläinten oikeuksia käsittelevän kolumnin.

“Aluksi vähän tyrmistyin, että ohhoh, kylläpä eteeni melkoinen peili asetettiin.”

Suomen Kuvalehti pyysi myös emerituspiispa Wille Riekkistä tutustumaan Kuulan kolumniin ja arvioimaan, onko kirjoittaja siinä poikennut kirkon tunnustuksesta. Piispa Riekkisen mukaan kyse ei ole siitä, miten kristinoppia ja kirkon tunnustusta tulkitaan, vaan siitä miten kolumneja luetaan.

Mitään tunnustuksenvastaista Riekkinen ei Kuulan kirjoituksesta löytänyt. Hän kuitenkin kertoo ymmärtävänsä maataloustuottajia, jotka kokivat tämän iskuna vasten naamaa.

“Täytyy sanoa, että kyllä minä pienviljelijän poikana, juuston ystävänä ja metsästäjänä aluksi vähän tyrmistyin, että ohhoh, kylläpä eteeni melkoinen peili asetettiin. Mutta sitten ajattelin, että tämähän paljastaa, että me olemme kaikki tämän nykyisen markkinatalouden uhreja ja kyllä Jeesuksen meidät siltä pitää pelastaa.”

Riekkisen mukaan hänkään ei pitänyt kaikista tekstin sanamuodoista, mutta katsoi, että ne kohdistuivat viljelijän sijaan ihmisten tapaan kuluttaa.

“Kolumni helposti niputtaa ja yleistää, ja on siksi herkkä väärinymmärryksille. Ei sen tarkoitus silti ollut satuttaa.”

“Ylhäältä käskeminen ja rankaiseminen ei auta sen enempää pastorin kolumnin kuin eläinten oikeuksienkaan kanssa. Joskus rangaistukset aiheuttavat vain turhaa katkeruutta, niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin. Ehkä itse kunkin kannattaisi tutustua toiseen, vaikkapa sitten pienviljelijään. Puhutaan asiat asioina ja tehdään yhdessä parannusta.”

“Jos ihmiskunnan tulevaisuutta ajatellaan, niin pakkohan meidän on puuttua globaaleihin ongelmiin. Vanhan testamentin profeetat uskalsivat puuttua epäkohtiin ja sellaisia Kari Kuulankin soisin nostavan esiin, myös jatkossa. Parhaimmillaan tällainen provokatiivinen kolumni puhuu koko yhteiskunnalle. Se panee meidät peilin eteen ja kysyy, tiedämmekö me, mitä me olemme tekemässä.”

 

Lehtikirjoituksesta kanneltu aiemminkin

MTK:n tekemä kantelu ei ole ensimmäinen Kirkko ja kaupunki -lehteen liittyvä tapaus Espoon tuomiokapitulissa. Vuonna 2018 käsiteltiin espoolaisen papin Erkki O. Aurasen kantelua lehden 19. heinäkuuta 2017 ilmestyneestä numerosta.

Kantelijaa oli loukannut lehden kannessa kuvattu puolialaston kirjailija Juha Hurme. Kantelun mukaan kyseessä oli “Espoon seurakuntalaisiin kohdistuva selkeä ja törkeä seksuaalinen häirintä”. 

Toinen kanteluperuste oli samassa lehdessä julkaistu juttu samaa sukupuolta olevan parin häistä. Tämän kantelija katsoi “räikeästi rikkovan uskonrauhaa sekä kirkkojärjestystä ja kirkkolakia ja olevan selkeää eksytystä Jumalan sanasta ja Raamatun opetuksesta”.

Vaikka tuomiokapitulilla ei minkäänlaista toimivaltaa lehden sisältöä kohtaan olekaan, Espoon tuomiokapituli otti kanteluun yllättäen käsittelyyn. Kapituli pyysi Espoon seurakuntayhtymältä vastineen, sillä katsoi yhtymän lehden rahoittajana olevan “osaltaan vastuullinen Espoon seurakuntien jäseniin nähden lehden linjasta ja sisällöstä”.

Espoon seurakuntayhtymä ilmoitti vastauksessaan tuomiokapitulille, että lehteä johtaa ja sen sisällöstä vastaa päätoimittaja. Journalistin ohjeisiin sitoutuneen lehden päätoimittaja ei saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle, ei myöskään seurakuntayhtymään tai tuomiokapitulille.

Koska seurakuntayhtymän vastineessa ei otettu kantaa kantelun sisältöön, tuomiokapituli katsoi Espoon seurakuntayhtymän hyväksyvän lehden sisällön. Mitään seurauksia kapituli ei kuitenkaan määrännyt sen enempää lehdelle kuin seurakuntayhtymällekään.

Ratkaisussaan tuomiokapituli totesi Hurmeen kuvan olleen “varsin hillitty eikä luonteeltaan pornografinen”. Kapituli ei siksi pitänyt kansikuvaa seksuaalisena ahdisteluna.

Sateekaarihäistä kertovan jutun kapituli katsoi kuvaavan “hyväksyvällä tavalla papin suorittamaa samaa sukupuolta olevan parin vihkimistä”. 

“Ymmärrettävästi kuitenkin herää kysymys, miksi seurakuntalehdessä tuodaan erityisen myönteisessä valossa esiin toimintatapa, jota kirkolliskokous ei ole hyväksynyt ja josta pappeja ohjeistetaan pidättäytymään”, ratkaisussa todetaan. 

Tuomiokapitulin mukaan kyse oli kuitenkin toimittajan näkemyksestä ja journalistisesta vapaudesta. Kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin.