Luonnon köyhtyminen uhkaa Suomen kehityspolitiikalle asetettuja tavoitteita
Köyhyyden vähentäminen ja tyttöjen oikeuksien turvaaminen uhkaavat vaikeutua, kirjoittavat Anne Tarvainen ja Salla Rantala.
Viime vuosikymmeninä moni kestävän kehityksen mittari on kääntynyt hyvään suuntaan. Luonnon hyvinvointia kuvaavat käyrät ovat kuitenkin edelleen laskussa. Hallitustenvälinen luontopaneeli (IPBES) on arvioinut, että miljoonaa kasvi- ja eläinlajia uhkaa sukupuutto. Tämä on ongelma myös ihmisten kannalta, sillä hyvinvoiva luonto on kestävän kehityksen ja näin ollen ihmisen hyvinvoinnin peruspilari.
Viime vuonna julkaistun YK:n raportin mukaan luonnon köyhtyminen voi estää kestävän kehityksen. Ruokaturva, puhdas vesi, ilmasto ja ihmisten terveys ovat uhattuina luonnon köyhtyessä. Viimeistään koronakriisi on kohdistanut huomion elinympäristöjen tuhoutumisen, monimuotoisuuden heikkenemisen ja eläinperäisten pandemioiden väliseen yhteyteen.
Aivan kuten ilmastokriisi, myös luonnon köyhtyminen vaikuttaa voimakkaimmin kaikkein haavoittuvimpiin ihmisiin, joiden päivittäinen toimeentulo riippuu usein suoraan luonnonvaroista. Luonnon köyhtyminen voi siis tarkoittaa, että Suomen kehityspolitiikan keskeiset tavoitteet – esimerkiksi köyhyyden vähentäminen ja tyttöjen oikeudet – karkaavat yhä kauemmaksi.
Suomen kehityspoliittinen toimikunta julkaisi tammikuussa selvityksen, jossa se analysoi luonnon monimuotoisuuden merkitystä kehityspolitiikassa ja suositteli kehitysyhteistyön kohdentamista entistä voimakkaammin ympäristön suojeluun.
Toimikunnan suositusten toteuttamiseksi Suomen tulisi tukea luontopohjaisia ratkaisuja. Ne suojelevat tai elvyttävät luontoa ja ekosysteemien toimintaa ja tarjoavat samalla ihmisille hyvinvointia ja elinkeinoja. Esimerkiksi metsitys voi oikein toteutettuna olla luontopohjainen ratkaisu, jolla luodaan kestävään metsätalouteen perustuvaa toimeentuloa, suojellaan alueen vesivaroja, sopeudutaan ilmastonmuutokseen ja torjutaan eroosiota.
Luontokriisin ratkaisut vaativat myös tiedeosaamisen ja tietopohjan vahvistamista maailmanlaajuisesti, erityisesti kehittyvissä maissa. Suomen tulee kannustaa ja tukea kehitysyhteistyön kohdemaita täyttämään kansainväliset ilmasto- ja monimuotoisuusvelvoitteet. Nämä toimikunnan suositukset on toteutettava nopeasti.
Tänä vuonna maailman hallituksilla on mahdollisuus sitoutua luonnon kannalta välttämättömiin toimiin, kun YK:n kansainvälinen biodiversiteettisopimus uudistetaan ja ilmastokokouksessa tehdään päätöksiä ilmastokriisin torjumiseksi.
Hallitusohjelman mukaan Suomi pyrkii olemaan edelläkävijä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Suomen tulisi toimia nyt vastuullisesti ja auttaa myös kehittyviä maita saavuttamaan nämä elintärkeät tavoitteet. Kestävän kehityksen tavoitteissa mainittu ketään ei jätetä -periaate tarkoittaa, että kansallisten toimien lisäksi kannamme globaalin vastuun.
Kehitysmaiden tukemisen rinnalla on tärkeä muistaa, että suomalaisetkin vaikuttavat kuluttajina kehitysmaiden luonnon tilaan. Tuomalla raaka-aineita ulkoistamme ympäristöä heikentävät toimet rajojemme ulkopuolelle.
On aika nostaa luonto kehityspolitiikan keskiöön ja suunnata tuki monimuotoisuuden turvaamiseen. Hyvinvoiva luonto toimii myös puskurina ilmastokriisin aiheuttamia muutoksia ja uusien pandemioiden leviämistä vastaan.
Tarvainen on WWF Suomen ohjelmajohtaja ja Rantala kehittämispäällikkö Suomen ympäristökeskuksessa.