Verkkokalastus on ikivanha kalastusmuoto, jota ei saa tuhota

Puruveden Hälvänsaaressa asui pientilalla ammattiverkkokalastaja 1990-luvulle asti. Hän piti seitsemänkymmenen vuoden ajan järvessä verkkoja aina kun se oli mahdollista. Kalastajalla oli selkävesillä pyytöjä arviolta 20 000 päivää. Tänä aikana hänen verkkoihinsa ei takertunut yhtään norppaa. Lohisiimalla hän oli saanut kaksi.

Puruvedessä on aina uiskennellut norppia. Kanta on ollut vaatimaton, koska pesintäpaikkoja on niukasti. Norpat ja kalastajat ovat tulleet toimeen keskenään jo 10 000 vuotta. Norppien ruokamarketteina ovat toimineet verkot, joista on ollut helppo napsia päivän ateria. Jokunen norppa on luonnonlakien mukaan saanut kuitenkin verkosta viimeisen ateriansa.

1970-luvulla norppakanta oli vähentynyt Saimaalla huomattavasti. Sen jälkeen ryhdyttiin rajoittamaan kalastusta norpan keskeisimmillä pesimäalueilla tiettyinä vuodenaikoina ja tietyillä pyydyksillä. Puruvedelle suunniteltiin norpan istutuksiakin. Norppakanta saatiin tuplaantumaan. Välitön uhka väistyi.

Nyt luonto on ottanut ohjat käsiinsä. Lumettomat ja heikkojäiset talvet ovat aiheut- taneet sen, että norpan pesintä ei aina onnistu. Paljaalle jäälle syntyneet kuutit ovat luonnon armoilla. Taas on tullut tilaisuus syyttää kalastajia ja uhata ikivanhaa verkkokalastusmuotoa totaalisella kieltämisellä.