Eliitin Hakkarainen tietää
On vaikeaa sanoa, kenelle juttuja tehtiin: itselle, nuorille vai Mikael Jungnerille. Saarnaavuudessa oli samaa kuin yrittäisi pakottaa lapsen kiinnostumaan ruokaympyrästä.
Koulujen alun kunniaksi mediassa viriteltiin jälleen keskustelu siitä, lukevatko suomalaiset oikeasti. Pääteemaksi valikoitui: paksut kirjat, hyvä vai huono juttu?
Kirjallisuuden ja nuorten lukemisen asiantuntijaksi nousi vähän yllättäen Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner, tuo kulttuurieliitin Teuvo Hakkarainen. Jungnerin mielestä kaiken maailman tarinat ovat tosi paljon liian pitkiä eivätkä nuoret ihmiset sellaisia jaksa.
Hän ”heitti hatusta”, että kirjat ovat standardisoidusti 300 sivun mittaisia, ja hämmästyi itsekin, kun joku Twitterissä tuli kertomaan, että monissa kirjoissa tosiaan on 300 sivua.
Itse hän oli havainnut, että johtamisoppaat saisi tiivistettyä helposti jopa kahteenkymmeneen sivuun, mutta päätyi itsensä kanssa ristiriitaiseen johtopäätökseen, että niin lyhyitä kirjoja olisi vaikeaa myydä, vaikka oli sitä mieltä, että eihän kukaan enää pidempiä jaksa.
Ilmeisesti sivuja kirjoitetaan vain siksi, että ”mielikuva” kirjasta käsittää monta sivua peräkkäin.
Vaikka Jungnerin näkemykset eivät olleet edes huonontuneiden Pisa-tulosten tasoa, niitä toistettiin lehtijutuissa ja tv-haastatteluissa monen päivän ajan. Studioihin kutsuttiin opponentteja, jotka oli pakotettu ottamaan ne vakavasti.
Ja mitä keskustelu paljastikaan! Lukeminen on hirveän tärkeää, koska se on niin hyödyllistä.
Aivotutkija totesi sen lisäävän empatiaa, Lukukeskus demokratiaa. Kirjamessujen johtaja selosti Instagramissa aivojen tanssista.
On vaikeaa sanoa, kenelle juttuja tehtiin: itselle, nuorille vai Mikael Jungnerille. Saarnaavuudessa oli samaa kuin yrittäisi pakottaa lapsen kiinnostumaan ruokaympyrästä: ”Äiti nyt sanoo näin. Isompana tajuat sitten.”
Hyvällä tahdolla ajateltuna tällainen alentuva holhoaminen saattoi olla juuri se kirjojen lukemiseen liittyvä mielikuva, jota Jungner yritti kritisoida.
Lukeneisuutta osoittanut 10-vuotias ei sentään puhunut empaattisesta tulostavoitteellisuudesta, vaan sanoi Helsingin Sanomissa vihaavansa koulua. Kenties hänenkin luokassaan on kuultu näiden koulumestarien valistustyötä.