Tiede vastaan koronavirus

Koronaviruksen aiheuttama terveysuhka ei ole teoreettinen. Nyt on oikea aika tehdä päätöksiä seuraavaa, nopeasti leviävää virustautia ajatellen. 

Profiilikuva
pääkirjoitus
Teksti
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Keskiajalta kevään 2020 Eurooppaan siirretty ihminen olisi monen asian ääressä hämillään. Koronavirusepidemian torjuntaan käytettävät keinot olisivat kuitenkin tuttuja jo 1300-luvulta: julistetaan karanteeni, eristetään sairastuneet ja mahdolliset tartuttajat.

Edistysuskovainen nykyihminen voikin viettää hiljaisen hetken pohtimalla sitä, että tarpeeksi nopeasti leviävien virustautien estämisessä käyttöön otetaan edelleen samoja keinoja kuin keskiajan kulkutautiepidemioiden torjunnassa.

Se ei tietenkään ole koko totuus. Parantavaa lääkettä ei ole, mutta nykyaikaisella tehohoidolla on monia keinoja auttaa, jos potilas kuuluu siihen erittäin pieneen vähemmistöön, jolle koronavirus aiheuttaa vaarallisia oireita.

 

Parhaillaan leviävä epidemia ja taudin aiheuttava koronavirus ovat ennennäkemättömän tieteellisen syynin kohteina. Tutkimustuloksia julkaistaan vain tunteja sen jälkeen kun ne on saatu valmiiksi. Normaaliaikoina prosessi kestää kuukausia.

Tavoitteena on löytää joko lääke, jolla sairastuneita voidaan hoitaa, tai rokote, jolla tartuntoja voidaan estää.

Virustauteihin tepsivän lääkkeen löytäminen on hankalaa. Esimerkiksi sikainfluenssaepidemiassa kymmenen vuotta sitten sairastuneille annettiin Tamiflu-lääkettä, mutta myöhemmin sen tehokkuudesta on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia.

Rokotteita koronavirusta vastaan on kehitteillä jo nyt ainakin kahdeksan. Ehdokkaiden testaaminen ja tuotantoon saaminen kestää kuitenkin jopa vuoden.

 

Tutumpia kausi-influenssoja varten on jo nyt järjestelmä, joka tuottaa joka vuosi rokotteen sen vuoden yleisimpiä influenssaviruksia vastaan. Koko ketju toimii nopeasti alkaen siitä, kun influenssakausi käynnistyy keväällä eteläisellä pallonpuoliskolla, ja päättyen siihen, kun suomalainen terveyskeskuskävijä syksyllä saa influenssapiikin käsivarteensa.

Samanlainen ketju viruksen havaitsemisesta rokotteen massavalmistamiseen on hiottava mahdollisimman toimivaksi myös aiemmin tuntemattomien tautien kohdalla. Ja ketjun kaikki vaiheet on saatava toimimaan nopeasti turvallisuudesta tinkimättä. Lopullinen tavoite on yleisrokote, joka antaisi elinikäisen suojan esimerkiksi kaikkia influenssoja vastaan.

Pandemian uhatessa poliitikot puhuvat yhteistyöstä ja antavat lupauksia, jotka tilanteen rauhoituttua pikkuhiljaa unohtuvat. Tutkimusrahoitusta leikataan, varautuminen on kallista, rahalle on muutakin käyttöä kuin valmistautuminen johonkin teoreettiselta tuntuvaan tulevaisuuden terveysuhkaan.

Tällä hetkellä koronaviruksen aiheuttama terveysuhka on kaikkea muuta kuin teoreettinen. Onkin juuri oikea aika tehdä päätöksiä sitä seuraavaa kertaa varten, kun jostain päin maailmaa alkaa tihkua tietoa uudesta, nopeasti leviävästä virustaudista.