Ilmaston muutosten syy sittenkin auringon säteilyn vaihtelu?

Mielipide 18.12.2011 09:01

Puiden vuosirenkaiden eli vuosilustojen tutkimus eri maissa on viime vuosina antanut uutta tietoa maapallon ilmastosta. Tulosten mukaan ilmaston muutosten syynä voi hiilidioksidipäästöjen sijasta olla auringon säteilyn vaihtelu kymmenien ja satojen vuosien kuluessa. Suomessa metsäntutkijoiden Lapin järvien pohjamudasta nostamien mäntyrunkojen lustokartasta saa tietoa yli 7 000 vuoden ajalta.

Tutkimustulosten mukaan vuosiluston tumman osan tiheys on verrannollinen kasvukesän lämpötilaan. Lustosta voidaan myös mitata radiohiilen määrä, joka epäsuorasti antaa tietoa auringon aktiivisuudesta kasvuvuonna. Auringon aktiivisuus vaikuttaa maapallolle osuvan kosmisen säteilyn ja siten vuosilustoon sitoutuneen radiohiilen määrään.

Siihen vaikuttaa myös maapallon magneettikenttä, jonka pitkään jatkunut heikkeneminen on otettava huomioon. Puun kasvun loputtua radiohiilen osuus alkaa vähentyä puoliintumisaikaa noudattaen. Auringon aktiivisuutta pyritään selvittämään myös mannerjääkairauksista niiden eri kerrosten berylliumpitoisuuksien avulla.

Auringonsäteilyn satelliittimittauksia on tehty vasta muutamina vuosina, joten niistä ei saa pitkän ajan tietoa. Voidaan kuitenkin olettaa, että auringonpilkut kuvaavat auringon aktiivisuutta. Pilkkujen 11 vuoden jakso on liian lyhyt, mutta pilkkujen pitkän ajan (kymmenien vuosien) keskiarvo seuraa mitattuja ja vuosilustoista saatuja lämpötilan vaihteluita merien viive huomioonottaen.

1600-luvun jälkipuoliskolla ilmasto oli kylmä ja esimerkiksi Thames-joki jäätyi usein. Vallitsi pikkujääkausi. Auringonpilkkuja mitattiin satunnaisesti jo 1600-luvulla. Kymmeninä vuosina pilkkuja ei nähty lainkaan, auringon aktiivisuus oli alhainen.

Aikajaksolla 1100-1300 maapallon ilmasto taas oli lämmin, mikä näkyy myös lustomittauksista ja Grönlannille annetusta nimestä (”Vihreä maa”). Beryllium-mittausten mukaan aurinko oli silloin tavallista aktiivisempi.

Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ensimmäisessä raportissa on julkaistu maapallon lämpötilakäyrä, jonka mukaan ilmaston lämpiäminen normaalista oli aikavälillä 1100-1300 kolminkertainen verrattuna nousuun 1900-luvulla. Saman raportin mukaan ilmasto 1600-luvulla oli vastaavasti paljon normaalia kylmempi.

Lämpötilakäyrä ja auringon osuus unohtuivat, kun ilmastontutkijat huomasivat 1900-luvun jälkipuoliskolla, että lämpötilan nousu ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu seurasivat toisiaan. Ryhdyttiin laatimaan monimutkaisia ilmastomalleja, jotka selittäisivät lämpötilan tähänastisen nousun hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuden nousun perusteella.

Kehitetyt mallit ennustavat, että maapallon lämpötila nousee useita asteita, jos pitoisuudet kasvavat kuten tähän asti.

Metsäntutkijoiden ja aurinkotutkijoiden mukaan ilmaston lämpiäminen 1900-luvulla johtuu pääosin auringon aktiivisuuden voimakkaasta kasvusta. Auringon aktiivisuus nousi 1900-luvulla korkeammalle kuin tuhansiin vuosiin. Aktiivisuus on nyt heikkenemässä ja ilmasto alkaa ehkä viilentyä riippuen merien aiheuttamasta viiveestä. 2000-luvulla lämpötila ei ole noussut, vaikka hiilidioksidipitoisuus on kasvanut jyrkästi.

Ongelma on, että ilmastontutkijat eivät tunne metsäntutkijoiden uusia tuloksia. Media taas pitää ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta itsestään selvänä.

Vaaditaan voimakkaita toimia päästöjen vähentämiseksi, jotta nousu rajoittuisi kahteen asteeseen. Niitä ei voi perustella metsäntutkijoiden ja auringontutkijoiden viimeaikaisten tulosten valossa. On pyrittävä selvittämään ilmaston vaihtelun syitä ja ilmaston muuttumisen todennäköinen suunta lähivuosikymmeninä.

Nyt tarvitaan eri alojen tutkijoiden yhteistyötä auringon osuuden ja ihmiskunnan osuuden tarkemmaksi selvittämiseksi.