Koskettaako köyhyyden lisääntyminen?

Tilastotietojen mukaan köyhyys on Suomessa lisääntynyt nykyisen hallituksen aikana. Koska hallituksessa istuu hyväntahtoisia ihmisiä, miten he kokevat tällaiset tiedot? Eikö niiden lukeminen aiheuta heille ahdistusta? Ahdistusta täytyy kuitenkin lievittää, jotta jaksaisi tehdä vaativaa työtä.

Olemme taitavia selittäjiä silloin, kun vastaan tulee omien arvojen kannalta hankalia asioita. Seuraavassa kuvaan niitä selityksiä, joihin ministeri voi turvautua, kun saa kritiikkiä köyhyyden lisääntymisestä.

”Tätä ikävää kehitystä voi perustella sillä, että viime vuosina Suomen talous ei ole kasvanut. Siitä kärsii koko yhteiskunta.”

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä tuloerot ovat kasvaneet. Etenkin varakkaat ihmiset voivat paremmin kuin ennen, varsinkin kun heidän verotustaan on kevennetty.

Tätä selitystä voidaan jatkaa sanomalla, että ”kunhan saadaan taloudellista kasvua, köyhyys poistuu kuin itsestään. Kaikki halukkaat saavat työtä ja voivat hyvin.”

Tämä on katteetonta optimismia, sillä vaikka talous kasvaisi, useiden vuosien työt­tömyys jättää ikäviä jälkiä taitoihin ja hyvinvointiin. On kohtuutonta joutua odottamaan monien vuosien ajan samalla, kun varakkaat ihmiset pärjäävät hyvin.

”Koska Suomi on elänyt yli varojensa, on leikattava sieltä, missä on paljon leikattavaa.” On muita mahdollisia leikkauskohteita, jotka eivät samalla tavalla lisää köyhyyttä. Sitä, että niihin ei haluta tai uskalleta kajota, perustellaan sillä, että ”ne olisivat kasvun tai ostovoiman kannalta haitallisia”.

Vaikka näin olisi, eikö köyhyyden ehkäisy ole tärkein tavoite itseään kunnioittavassa yhteiskunnassa? Ei ole moraalisesti oikein, että on paljon ihmisiä, jotka joutuvat tinkimään jopa lääkkeistä ja ravinnosta.

Taloudellisen eriarvoisuuden kasvua ja siihen liittyvää köyhyyden lisääntymistä voidaan perustella myös sillä, että ”on oikein, että menestyvät ja työtä tekevät ihmiset saavat tuloja suhteessa panokseensa. Kun panos on suuri, myös tulojen pitää olla sen mukaisia.”

Tämä on kuitenkin julma näkemys, sillä jos ja kun tämä kehitys jatkuu, myös Suomessa voi käydä niin, että prosentti omistaa puolet tai ainakin kohtuuttoman suuren osan vauraudesta. Tämä on todellista nollasummapeliä. Minkä harvat saavat, on suurelta osalta pois. Jossakin vaiheessa osattomaksi jääneet nousevat kapinaan.

Vielä julmempi tulkinta perustuu siihen, että ”köyhät ovat köyhiä sen vuoksi, että ovat laiskoja” tai jos tätä sanaa ei iljetä käyttää, sanotaan, että ”heiltä puuttuu tarvittavia taitoja ja motivaatiota”. Edelliselle ei enää paljon mitään voi, mutta jälkimmäistä puutetta voidaan parantaa rangaistuksin ja palkkioin – mihin milloinkin päädytään. Se on nyt erityisen kohtuutonta, koska työpaikkoja ei ole kaikille. On kuin karjaa ajettaisiin väkisin täysin kalutulle laitumelle.

Voihan joku vedota siihen, että ”eihän Suomella ole mitään hätää, koska olemme maailman onnellisin (tyytyväisin) kansa”. Tämä ei ole reilua, sillä tutkimukset kuitenkin osoittavat, että köyhyys ja työttömyys ovat hyvin merkittäviä onnellisuutta alentavia tekijöitä. Etenkin lapsiperheiden köyhyys vaikuttaa kielteisesti koko perheen hyvinvointiin ja oman elämän hallintaan.

Olen mielestäni kumonnut nämä selitykset. Kumoamisen tulisi sattua kipeästi hyväntahtoisten ihmisten sydänalaan ja vaikuttaa siihen, miten leikkauksia tehdään ja kuinka niitä korvataan verotusta järkevästi kohdentamalla.

Hyvän yhteiskunnan tehtävä on taata kaikille hyvät elinolot. Se on tehtävä, vaikka taloudellisen kasvun kustannuksella.

Olkoon lähtökohtana se, että kyse ei ole nollasummapelistä, vaan siitä, että tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vallitessa kaikki hyötyvät. 

Kirjoittaja on psykologian emeritusprofessori