Puolen maailman kieli

Kolumni 20.07.2018 06:00
Lari Kotilainen

Juuri päättyneisiin potkupallokisoihin matkasi kuuleman mukaan kymmenisen tuhatta suomalaista. Monille kyseessä oli varmasti ensimmäinen kerta itänaapurissamme. Silmiä avaava kokemus, veikkaanpa, sillä onhan itse kokeminen aina hieman eri asia kuin lehdestä lukeminen.

Erityisen kiinnostava reissu oli varmasti niille, jotka olivat uskaltautuneet Pietarin ja Moskovan ulkopuolelle. Esimerkiksi tuttavani ystävät olivat tehneet poikain kimppareissun tuonne syvälle Moskovan taakse, lähes myyttisille Venäjän takamaille.

Elämys oli ollut mieleenpainuva: neuvostohenkinen hotelli, halpaa alkomahoolia ja, uskokaa tai älkää, aika harva puhui englantia. Oli pitänyt pyytää hotellin respasta lappu, johon oli kirjoitettu hotellin nimi ja osoite, jotta taksikuskin sai ajamaan iltasella oikeaan paikkaan.

Ehheh ja hohhoh. Hassua! Eivät osanneet keskellä Venäjää englantia. Kielitaidottomia mokomat.

 

Sori vaan, mutta pikkuisen hymyilyttää. Suomalaisesta näkökulmasta englanti on tietenkin itsestäänselvyys. Sitä vaaditaan monella alalla nykytyöelämässä, sillä toimimme esimerkiksi kaupan, tieteen ja taiteen alalla monikielisessä Euroopassa.

Englanti on meidän maailmankolkkamme työelämän lingua franca – kaikkien osaamaksi oletettu kieli. Englannista on paljon iloa myös vapaa-aikana, sillä kuulumme angloamerikkalaisten kulttuurituotteiden vaikutuspiiriin.

Jopa ihan arkisessa katukuvassa englanti alkaa olla niin yleistä, että kaupungilla selvitäkseen on hyvä osata alkeet. Matkatessani kotoani kirjastoon tätä tekstiä kirjoittamaan kävelin ”Swim centerin” ohi ja näin kauppakeskuksen ikkunassa mainoksen ”A better place for your company could be right here”. Aivan noin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Tällainen on tosiaan suomalainen todellisuus vuonna 2018.

Vedämme siitä mielellämme johtopäätöksen, että kaikkien todellisuus olisi samanlainen. Kyllä kai kaikki osaavat englantia? Olemme kuitenkin väärässä: eivät osaa.

Aivan tarkkaa tilastotietoa maapallon väestön kielitaidosta ei ole saatavilla, mutta tässä tapauksessa ei tarvitakaan. Arviot ovat niin kaukana ”kaikki osaavat englantia”-ajatuksesta.

 

Karkeat arviot vaihtelevat nimittäin 20 ja 30 prosentin välillä. Niin moni kykenee käymään jonkinlaisen keskustelun englanniksi.

Se on tietenkin paljon, jos lukua vertaa siihen, että suomea puhuu alle promille maailman väestöstä. Mutta suuri enemmistö ihmisistä ei silti puhu englantia.

Miksi sitten eivät? Osalla kyse ei ole halun puutteesta. Englanti on maailman ylivoimaisesti opiskelluin vieras kieli. Oppiminen on kuitenkin kallista puuhaa. Koko maailman mittakaavassa kunnon koulutus on aika elitististä.

Toisaalta se, mikä meille on välttämätön ja itsestään selvä kielivalinta, ei ole sitä kaikille muille.

Joka paikassa ei liiku määrättömästi turisteja, eikä esimerkiksi suomea suuremmilla kielialueilla yleensä olla niin riippuvaisia englanninkielisen maailman antimista.

 

Mikäli vieraan kielen oppimiseen on mahdollisuus, kukin tietenkin opettelee niitä kieliä, joita omassa elinpiirissään tarvitsee. Ja sillä listalla monilla on muitakin kieliä kuin englanti.

Juuri Venäjä käy tästä hyväksi esimerkiksi, sillä maa on jo itsessään hyvin monikielinen.

Esimerkiksi Saranskissa – jossa pelattiin neljä alkulohkojen ottelua – on myös sukukielemme mordvan puhujia.

Heille ja monille muille suuren Venäjän vähemmistökielten puhujille lingua franca -kieli ei suinkaan ole englanti, vaan venäjä.

avatar - 'Lari Kotilainen
Lari Kotilainen

lari@suomensuojelija.fi
Kolumnisti tutkii ja opettaa suomen kieltä Helsingin yliopistossa.

Suomalaisesta näkökulmasta englanti on itsestäänselvyys.

Sisältö