Saako mennä mökille?
Onko juridinen argumentointi tapa politikoida vai vältellä poliittista argumentointia? Miksi lainsäätäjät puhuvat kuin olisivat lakien uhreja, kirjoittaa Anu Koivunen.
Saako kaupasta ostaa pääsiäiskoristeita? Mikä on vakiintunut suhde? Saako käydä Tinder-treffeillä? Kiitos media, poliitikot, kansalaiskeskustelijat ja somehumoristit, että jaksatte yhä uudelleen tivata detaljeja tilanteessa, jossa kansalaisten perusoikeuksia ollaan rajoittamassa hyvin seikkaperäisesti.
Demokratia olisi heikoilla ilman irvailuja hallituksen esityksestä piirtyvästä, mökkiin ja Alkoon tiivistyvästä normikansalaisen kuvasta.
Virusmuunnokset jylläävät, mutta mediajulkisuuden perusteella koronapandemia on keskeisesti juridinen ja hallinnollinen kriisi. Kuukausia on keskusteltu siitä, millaisia toimenpiteitä lainsäädäntö mahdollistaa ja minkä lain perusteella mikäkin rajoitus tulisi tehdä. Uutisten ja ajankohtaisohjelmien kuluttaja on tahtoen tai tahtomattaan päässyt hallintotieteiden ja juridiikan pakollisiin yleisopintoihin.
Toisin on Ruotsissa, jossa julkaistiin juuri ensimmäinen kattava tutkimus koronajournalismista. Siellä pandemia ei ole ollut terveyskriisin ohella juridinen vaan yhteiskunnallinen ja taloudellinen kriisi. Tutkimuksen mukaan mediassa pääsivät useimmin ääneen yrittäjät ja elinkeinoelämän edustajat. Heidän osuutensa oli yhtä suuri kuin Kansanterveyslaitoksen, terveydenhuollon edustajien sekä lääketieteen asiantuntijoiden yhteensä.
Tutkimus todistaa jälleen kerran median ja poliittisen eliitin kohtalonyhteydestä. Siinä missä keväällä 2020 – korkeista kuolleisuusluvuista huolimatta – niin poliittista keskustelua kuin journalismiakin luonnehti ”kansanterveyspatriotismi”, median kriittinen ote voimistui vasta sisäpoliittisen debatin käynnistyttyä.
Suomalaisesta näkökulmasta hämmästyttää, että Ruotsissa kysymykset ”laeista ja vastaavista” loistivat koronajournalismissa poissaolollaan.
Ruotsalaistutkimusta voi käyttää peilikuvana ja kysyä, miksi Suomessa keskustelu koronatoimista keskittyy niin vahvasti juridiikkaan. Onko juridinen argumentointi tapa politikoida vai vältellä poliittista argumentointia? Miksi lainsäätäjät puhuvat kuin olisivat lakien uhreja?
Toki Ruotsissakin on kysytty, saako mökille mennä ja ystäviä tavata. Siellä näitä kysymyksiä vain on käsitelty ohjeina ja suosituksina, ei juridisina ongelmina.