Kirkko repesi kahtia

Päättäjät ovat jakautuneet yhä jyrkemmin konservatiiveihin ja liberaaleihin. Jako halvaannuttaa kirkolliskokouksen toimintaa, SK:lle arvioidaan.

Kotimaa
Teksti
Samuli Suonpää

Turussa 3.–6. elokuuta kokoontuva kirkolliskokous saa jälleen käsiteltäväkseen kysymyksen samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Vain harva kirkolliskokousedustaja odottaa kysymykseen ratkaisua nyt – tai vuosiin.

Iso joukko edustajia kyseenalaistaa laajemmin kirkolliskokouksen toimintakyvyn. SK:n haastattelemat vaikuttajat kertovat kokouksen ja koko kirkon syventyneestä polarisaatiosta.

Jakolinja konservatiivien ja liberaalinen välillä näkyy edustajien mukaan muussakin kuin avioliittokysymyksessä. Näkemykset jakautuvat esimerkiksi kenttäpiispan asemaa ja ehtoollisenviettoa koskevien aloitteiden käsittelyssä.

Vuonna 2020 tehdyn aloitteen mukaan puolustusvoimien hengellisen työn johtajan kenttäpiispan virkanimike on harhaanjohtava, koska kenttäpiispa ei ole oikea piispa. Aloitteessa vaaditaan selvitystä kenttäpiispan asemasta ja sen teologisista perusteluista.

Ehdotus jätettiin pian sen jälkeen, kun kenttäpiispa Pekka Särkiön blogikirjoitus oli herättänyt keskustelua julkisuudessa. Tekstissään Särkiö varoitti marxilaisesta kulttuurivallankumouksesta ja puolusti perinteistä avioliittoa ja ydinperhettä lainaten kirjailija Veikko Huovista:

”Se on jokkaisen naisen ja miehen velvollisuus, että pannaan… siis tuota-tät-että, se karvakannel soimaan ja tehhään uusia ihmisiä maapallolle hipsimään”, Särkiö kirjoitti.

Allekirjoittajat edustavat kirkolliskokouksen liberaalia joukkoa.

Toinen konservatiiveja ja liberaaleja jakava aloite liittyy ehtoolliseen. Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoollista saa viettää paikassa, jonka tuomiokapituli on hyväksynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa kirkkotiloja. Kirkkoherran valvonnassa ehtoollista voi tilapäisesti viettää myös muussa paikassa. Aloitteen mukaan ehtoolliseen ei tarvittaisi kirkkoherran ja tuomiokapitulin lupaa.

Vaikka asiaa ei tekstissä mainita, aloite liittyy naispappeuteen. Mikäli ehdotus menisi läpi, olisi naispapittomien messujen järjestäminen nykyistä helpompaa. Siksi konservatiivit puolustavat ja liberaalit vastustavat ehtoollisvapautta.

 

SK kysyi näkemyksiä 20 kirkolliskokousedustajalta. Moni heistä kertoi pelkäävänsä, että jatkossa lähes jokainen ehdotus arvioidaan sen mukaan, kuka sen takana on. Harva halusi kertoa näkemyksistään julkisesti nimellään.

”Halvaantuminen johtuu yleisesti tunnistetusta kahtiajaosta. Tuo jako on sielunvihollisen tekosia”, yksi kuvasi.

Konservatiivien mielestä halvaantumisen syy liittyy liberaalien toimintaan avioliittokysymyksessä.

“Toimintaa halvaannuttaa samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamiseen (kirkossa vihkiminen tai siunaaminen) liittyvät aloitteet ja niistä käytävä keskustelu”, eräs heistä arvioi.

Helsinkiläinen edustaja Viivi Ali-Löytty edustaa liberaalia laitaa. Hänen mukaansa kokouksen päätöksentekokyky on osittain halvaantunut.

”Päätöksiä saadaan tehtyä vielä niissä asioissa, joissa edustajien erot Raamatun tulkinnassa ja määräenemmistösääntö eivät vaikuta lopputulokseen.”

Konservatiiveihin kuuluva kirkolliskokouksen varapuheenjohtaja Seija Kuikka ei näe tilannetta yhtä synkkänä. Hän kehuu päätöstä, jolla kokous vuonna 2015 esti seurakuntarakenneuudistuksen. Se olisi mahdollistanut seurakuntien pakkoliitokset.

Sen jälkeen kirkolliskokous on antanut tuomiokapituleille työkaluja, joilla ohjata seurakuntia. Kun joku ryhmittymä sanoo, että kirkko ei edisty, se voi johtua siitä, että ovat harmissaan, kun oma mielipide ei mene eteenpäin.”

 

Kirkolliskokouksen onnistumiset merkittävien asioiden parissa ovat viime vuosina jääneet vaatimattomiksi. Usea arvioi, ettei kokous ole kyennyt tekemään mitään ratkaisuja kirkolle tärkeistä kysymyksistä.

Merkittävänä aikaansaannoksena pidetään virsikirjan uudistamista. Työ saatiin päätökseen vuonna 2015, ja uudet virret otettiin käyttöön seuraavana vuonna.

Myös kirkkolain uudistus nousi esimerkiksi onnistuneesta päätöksenteosta. Uusi laki hyväksyttiin vuonna 2018 kirkolliskokouksessa yksimielisesti. Kaksi vuotta myöhemmin eduskunta kuitenkin hylkäsi esityksen perustuslain vastaisena ja nyt kirkkolakia kirjoitetaan uusiksi toistamiseen.

 

Kirkolliskokouksen kompuroidessa valta siirtyy yhä selvemmin piispoille ja kirkkohallitukselle. Vuonna 2017 kokous määräsi kirkkohallituksen valmistelemaan esityksen hiippakuntavaltuustojen lakkauttamisesta. Kolmen vuoden kuluttua kirkkohallitus palasi asiaan.

”Piispat ovat yksimielisesti todenneet pitävänsä tärkeänä nykyisten hiippakuntavaltuustojen kehittämistä niiden lakkauttamisen sijaan”, se perusteli kokousedustajille päätöstään olla edistämättä asiaa.

Moni edustaja kysyy, mitä merkitystä kirkon ylimmällä päätöksentekoelimellä on, kun kirkkohallitus voi piispojen ohjeistamana pyyhkiä pöytää sen päätöksillä. Joidenkin mielestä oli hyvä, että demokraattisesti tehty huono päätös estettiin.

Ali-Löytyn mukaan jakolinja konservatiivien ja liberaalien välillä näkyy myös piispojen työskentelyssä.

”Piispainkokous on polarisoitunut eikä kykene tekemään yhteisiä päätöksiä kirkon jäsenten kannalta merkityksellisissä asioissa. Sekään ei varsinaisesti auta kirkolliskokouksen päätöksentekoa.”

 

Talouskysymyksissä jakoa liberaaleihin ja konservatiiveihin ei Seija Kuikan mukaan ole. Talousvaliokunnan liberaali puheenjohtaja Tapio Tähtinen on samaa mieltä. Hän on kuitenkin tyytymätön päätösten toteutumiseen.

Kirkolliskokous on päätöksellään vähentänyt Kirkkohallituksen rahoitusta. Vuonna 2018 kirkkohallitukselle annettiin kolme vuotta aikaa tasapainottaa viraston talous.

Nyt kokous saa hyväksyttäväkseen tilinpäätöksen, jonka mukaan ”talouden tasapainottamiseen liittyvä tavoite ei ole toteutunut vuoden 2020 aikana”.

Kirkkohallituksen 10,4 miljoonan euron alijäämä selittyy osin koronaepidemialla. Rakenteellista tappiota on silti noin kolme miljoonaa euroa. Säästöt on tekemättä.

Alijäämän kattamiseksi Kirkkohallitus ehdottaa talouden tasapainotusohjelmaa vuosille 2022–2024. Kirkolliskokouksen alkuperäisen päätöksen mukaan säästöt piti tehdä vuoteen 2021 mennessä.

Kirkkohallituksen organisaatiouudistus, Suunta-hanke, tähtäsi sekin kustannussäästöihin. Hankkeesta liittyvästä loppuraportista käy ilmi, että kirkkohallituksessa organisaatiouudistus sai nopeasti uuden suunnan.

“Säästönäkökulma sivuutettiin toimeksiannossa kokonaan. Keskusteluissa Kirkkohallituksen kansliapäällikön kanssa korostui ryhmän rooli säästöryhmän sijaan nimenomaan innovaatioryhmänä”, asiakirjassa todetaan.

Tähtisen mukaan jossain toisessa organisaatiossa puhuttaisiin omistajaohjauksen puutteesta.

”Kun selkeä ohjaus puuttuu, kirkkohallitus pääsee kävelemään kirkolliskokouksen yli.”

Nyt kirkolliskokouksen talousvaliokunta on Tähtisen mukaan ottanut kirkkohallituksen roolin tarkasteluun. Taloudellisiin realiteetteihin suhtaudutaan aiempaa suuremmalla vakavuudella.

“Nyt kukaan ei enää pääse sen taakse, ettei tiedettäisi, mikä taloudellinen tilanne on. Sen ei pitänyt olla epäselvää millään tavalla aiemminkaan, jos on yhtään lukenut meidän mietintöjämme ja kuunnellut puheenvuorojamme.”

 

Turussa käynnistyvälle kirkolliskokoukselle on jätetty yhteensä seitsemän edustaja-aloitetta. Avioliittokysymystä käsittelevä aloite tähtää siihen, että asia siirrettäisiin kirkolliskokoukselta taas piispojen pohdittavaksi. 

Kirkon liberaalit vaikuttajat ovat lisäksi jättäneet aloitteen “toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman” laatimiseksi kirkolle. 

Ristiriitojenkin keskellä osa aloitteista koetaan kokousta yhdistäviksi.

Molemmista leireistä saa tukea kirkolliskokouksen valtaa lisäävä aloite, jonka mukaan kirkon strategian käsittely siirrettäisiin kirkkohallitukselta kirkolliskokoukselle.

Myös rukousta käsittelevällä aloitteella on sekä konservatiivien, että liberaalien tuki. Siinä pyydetään piispoja ”pohtimaan keinoja ihmisten rukouselämän vahvistamiseksi ja kutsumaan ihmisiä rukoilemaan uusilla tavoilla”.

Konservatiivien ja liberaalien yhdistäminen rukoukseen onkin yksi tavoitteista aloitteen taustalla.

 

Ylipäätään eri laitoja on yhdistänyt kritiikki kirkkohallitusta ja erityisesti Kirkon viestintää kohtaan.

Nyt kirkolliskokouksen käsittelyyn tulee aloite Kirkko Suomessa -brändin muuttamisesta “ekumeenisesti ja informatiivisesti asianmukaisempaan muotoon”. 

Aloitteen mukaan kuvaus “Kirkko Suomessa” on röyhkeä, sillä Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole ainoa kirkko Suomessa. Aloitteessa pyydetään Kirkkohallitusta valmistelemaan uuteen brändiin siirtyminen.

Jos aloite menee läpi, sen vaikutus tulee näkymään kirkon somekanavissa, kertoo kirkkohallituksen viestintäpäällikkö Tuula Putkinen. 

“Se on käytössä Facebookissa ja Instagramissa. Jos aloite menee läpi, pitää pohtia, mikä olisi hyvä uusi nimi ja selvittää, miten saadaan säilytettyä tykkääjät ja seuraajat, kun sivun nimeä muutetaan.”

Kirkon Facebook-sivun nimen odotetaan muuttuvan aikaisintaan vuoden 2023 aikana.

Arkkipiispa myöntää kirkon ideologisen kahtiajaon ja jähmeyden – Ei tiennyt etukäteen sateenkaariparin vihkineen papin rankaisusta

Kirkolliskokous siirtyy – Repivä avioliittoriita jatkuu, nyt muutosta yritetään uudella konstilla