Yli puolet äänestää kasvisruoasta jaloillaan

Kasvisruokapäivinä 60 prosenttia yläkoululaisista ei tule syömään, mutta ruokaa päätyy silti jäteastiaan. Kalapuikkopäivinä kouluruoka kelpaa lähes kaikille teineille.

Kotimaa
Teksti
Tuula Malin
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Koululaisten ruokamaku ei ole muuttunut valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2017 uudistamien kouluruokasuositusten mukaiseksi.

Suositusten mukaan kasvisruokaa on tarjottava päivittäin toisena ruokavaihtoehtona kaikille oppilaille, ei ainoastaan erityisruokavaliota noudattaville. Kouluja ohjeistetaan myös tarjoamaan kerran viikossa molempina ruokavaihtoehtoina kasvisruokaa. Suositusten mukaan punaisen lihan tarjontaa tulee välttää.

 

Kouluruoka kelpaa keskimäärin vajaalle 70 prosentille yläkoululaisista. Ruokailijoiden määrä heittelee rajusti kouluviikon aikana.

Kasvispäivinä ruoka houkuttelee ruokalaan vain 40 prosenttia yläkoulun oppilaista. Kalapuikkopäivinä ruokailemaan ryntää jopa 90 prosenttia yläkoululaisista.

Kasvisruokapainotteisuus heijastuu hävikkiin. Luonnonvarakeskuksen hävikkimittausten mukaan tarjoilu- ja lautashävikin yhteismäärä hipoo kouluissa jo pariakymmentä prosenttia.

”Se on paljon. Aivan liikaa”, sanoo koulujen ruokahävikkiä mittaava tutkija Kirsi Silvennoinen Luonnonvarakeskuksesta. Hänen mukaansa kasvisruoka tekisi paremmin kauppansa, jos koulut panostaisivat laatuun.

”Ulkonäkö ja maku vaikuttavat ruoan houkuttelevuuteen ja menekkiin. Kasvisruokaa ei kannata valmistaa siltä pohjalta, että napataan lihat pois ja se on siinä. Tuolla reseptiikalla ilmastoa kuormittavaa hävikkiä syntyy varmasti”, sanoo tutkija Silvennoinen.

 

Yläkouluissa kouluruokailuun osallistuvien määrä heittelee paitsi ruokalistan myös muiden syiden vuoksi.

Ruokailijoiden lukumäärään vaikuttavat tarjottavan ruoan lisäksi viikonpäivä ja jopa säätila. Jos koulussa on tarjolla kasvisruokaa ja ulkona paistaa aurinko, käväistään mieluummin kioskilla tai kebabilla.

”Ruokailijamäärien ennakointi ja valmistusmäärien oikea mitoitus vaativat ohjausjärjestelmien lisäksi keittiöhenkilökunnalta vankkaa ammattitaitoa ja erinomaista näppituntumaa”, sanoo ateriapalvelujohtaja Harri Koivula Vantaan Tilapalvelu Vantti Oy:stä.

Ruokailijamäärän ennakointi ja valmistettavan ruoan mitoitus on yläkouluissa vaikeaa.

Yhtenä päivänä ruoka loppuu kesken, toisena sitä joudutaan heittämään kilokaupalla jätteeksi.

Luonnonvarakeskuksen Silvennoisen mukaan ennakointi on vaikeaa poissaolojen vuoksi. ”Kouluruokailu ei myöskään ole enää alaluokilta tuttu rituaali, jota kunnioitetaan sataprosenttisella osallistumisella. Kun ruokalaan ei ole pakko mennä, tullaan syömään miten milloinkin sattuu huvittamaan.”

”Ruokailu on myös välipalaistunut. Ilmaista kouluruokailua ei arvosteta, eikä sosiaalinen syöminen ole muodissa”, sanoo Silvennoinen.

Monissa kouluissa pelataan varman päälle. Ruokaa tehdään mieluummin liikaa kuin liian vähän.

”Vantaalla on kunnia-asia, ettei kouluruoka lopu missään tilanteessa kesken”, sanoo ateriapalvelujohtaja Harri Koivula.

Ruoan loppuminen on koulukeittiön painajainen.

”Ymmärrän varmistelun, koska ruoan loppuminen tai säännöstely synnyttää helposti kohun sosiaalisessa mediassa. Lapset napsivat kuvia tyhjistä linjastoista ja vanhemmat hermostuvat”, selittää Luonnonvarakeskuksen Silvennoinen.

 

Tyhjä linjasto voi olla seurausta ruoan alimitoituksesta, mutta taustalla voi olla myös muita tekijöitä.

”Opettajat tuovat joskus ryhmänsä etuajassa ruokailemaan. Hitaasti kypsyvä ruoka, esimerkiksi tärkkelystä sisältävät perunat, eivät välttämättä ole vielä syömäkelpoisia. Teini-ikäiset ovat malttamattomia eivätkä jaksa odottaa. He lähtevät saman tien pois. Kotona sitten kerrotaan, että taas oli koulussa ruoka loppu”, sanoo palvelutuotantopäällikkö Susanna Järvinen ateria- ja puhtauspalveluita Tampereen kaupungille tuottavasta Tampereen Voimia Oy:stä.

Jos ruoka loppuu, mennään vararuokajärjestelmään.

”Lisäruoka valmistuu nopeasti, mutta varttikin on monelle liian pitkä aika”, harmittelee palvelutuotantopäällikkö Järvinen.

Mitoitusvirheet voivat olla seurausta myös sijaistyövoiman runsaasta käytöstä koulukeittiöissä.

”Kokenut, koulun tunteva keittiöhenkilökunta osaa mitoittaa aterioita paremmin”, tietää ateriapalvelujohtaja Harri Koivula Vantaalta.

 

Kouluruokaan käytetään rahaa eri tavoin eri kunnissa. Oppilaskohtainen päiväbudjetti vaihtelee 1,67 eurosta 8,28 euroon.

Käytettyjen elintarvikkeiden arvo on kolmannes aterian kokonaiskustannuksista. Elintarvikehankintojen kuntakohtainen vaihteluväli on siis 0,55 sentistä 2,76 euroon oppilasta kohden päivässä.

Raha heijastuu luonnollisesti ruokalistan valintoihin. Esimerkiksi halal-lihaan liittyviä toiveita ei toteuteta. Maahanmuuttajien erityislihatoive ei mahdu kuntien kouluruokabudjettiin.

Yleensä teurastettu naudanliha korvataan sekin siipikarjalla tai porsaanlihalla. Riistaa tai arvokaloja ei tarjota.

”Vantaalla riistaa on kerran vuodessa. Sianlihan vaihtoehtona tarjoamme kasvisruokaa tai kanaa”, kertoo ateriapalvelujohtaja Harri Koivula.

Pääosa kunnista tarjoaa lääketieteellisin perustein vaaditun erikoisruokavalion vain erikoislääkärin todistuksella.

Terveydenhoitajan antama todistus ei enää riitä.