”En halua gettoja Suomeen” – Näin Laura Huhtasaaresta tuli Jussi Halla-ahon luottonainen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Timo Soini ei jatka.

Mitä enemmän Laura Huhtasaari puolueensa puheenjohtajan blogia viime syksynä luki, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli.

”Synnytimme ainutlaatuisen kansanliikkeen. Paljon on kärsitty, tehty virheitä ja voitettu”, Soini kirjoitti.

”Kun on johtanut Perussuomalaisia pian 20 vuotta. Tulee kysyneeksi siellä yhdessätoista kilometrissä, että mikä siinä on ollut parasta?”

Kirjoittaisiko kukaan muu kuin väistyvä puheenjohtaja tällaista?

Lähtö olisi Huhtasaarelle mieleen. Toiseksi suurimman eduskuntapuolueen kannatus laahasi alle kymmenessä prosentissa.

Huhtasaarella oli sille selitys: hallituksen liian löysä maahanmuuttopolitiikka. Hänestä perussuomalaiset ministerit eivät olleet tehneet tarpeeksi.

Huhtasaari oli joutunut myöntämään itselleen, että hänen suuresti arvostamansa Timo Soini ei ole lainkaan maahanmuuttokriittinen.

Puolueelle pitäisi löytää riippumaton puheenjohtaja, joka korjaisi puolueen uskottavuuden ja puhdin. Siksi Huhtasaari pyysi Jussi Halla-ahoa lähtemään ehdolle perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Vaikka pyyntöjä tuli paljon, Halla-aholle Huhtasaaren tuen merkitys oli suuri. Hänestä Huhtasaari on yksi perussuomalaisten vahvimmista hahmoista.

 

Narsissit kukkivat ja aurinkotuolit on tuotu ulos odottamaan lämpimiä säitä.

Kaksi sinistä puutaloa Porin kuudennessa kaupunginosassa, Kuukkarissa, rakennettiin 1900-luvun alussa rautatieläisten käyttöön. Parikymmentä ovea ja yhteinen pihasauna. Korttelin nimi on Nummi.

Laura Huhtasaari avaa oven ennen kuin ovikello ehtii soida sisällä.

Karviaismarjapiirakka tuoksuu, ja kahvi. Keittiössä modernin hellan vieressä on vanha puu-uuni.

Leveät lattialaudat nitisevät jalkojen alla. Olohuoneeseen vievän oven yläpuolella lukee Family is what happens when two people fall in love.

Hyllyllä on lääkärimiehen tohtorinhattu ja Huhtasaaren hymytyttöpatsas ala-asteelta. Seinällä perhekuva: Laura, Teemu ja tytöt. Hilla täyttää yksitoista. Ellen oli kaksi, kun Huhtasaari valittiin eduskuntaan viime vaaleissa.

”Mä imetin kaksi ja puoli vuotta, niin mulla vähän jatkui se maidon tuotanto. A-studiossa mulla oli tummansininen jakku ja läpi tuli ne maidot, mietin vaan, näkyykö ja näkyykö, mut ei se sit näkynyt.”

Vaalitulosta käsitelleen lähetyksen jälkeen Huhtasaari on ollut televisiossa usein. Hänelle soitetaan, kun tarvitaan räväkkää tv-kommenttia feminismistä, Trumpista tai katupartioista.

Julkisuudessa hän on kulkenut kohusta kohuun: ihmisoikeuksista kreationismiin. Hän seisoo kaiken sanomansa takana.

Porissa, entisessä teollisuuskaupungissa, Huhtasaari on niin suosittu, että toissa kesänä Suomi-Areenan aikaan ihmiset huutelivat kannustuksia kadulla. Huhtikuun kuntavaaleissa Huhtasaari oli Porin äänivaltias. Tulos, 2 566 ääntä, oli kaupungin kaikkien aikojen paras.

Yleisesti perussuomalaisilla meni huonosti. Huhtasaari kommentoi Satakunnan Kansalle, että vaalitulos sataa Halla-ahon laariin. Häntä itseäänkin on pyydetty hakemaan puheenjohtajaksi, mutta sen aika ei ole vielä. Nyt hän pyrkii varapuheenjohtajaksi.

Puheenjohtajavaali on Huhtasaaren mielestä puolueen kohtalonkysymys. Jos puolue-eliitin tukema Sampo Terho voittaa, perussuomalaiset jää ”mypiksi”: maltilliseksi yhteistyöpuolueeksi, mitä se on Huhtasaaren mukaan hallituksessa ollut.

Puolue vajoaa marginaaliin, koska myppejä Suomessa riittää.

Osittain kyseessä on myös Suomen kohtalonkysymys, sanoo Huhtasaari. Humanitaarisen maahanmuuton takia.

”En mä huvikseni oo tätä mieltä tai siksi et mä olisin jotenkin ilkeä. Mä näen, että tää on huonoa politiikkaa kerta kaikkiaan. Mä en halua Suomeen gettoja. Mä en vaan halua niitä.”

Huhtasaari haluaa ”säilyttää lintukodon”.

”Mitä pahaa on lintukodossa?”

Huhtasaari aikoi papiksi, opiskeli vuoden teologiaa mutta ei löytänyt kutsumusta.

Ennen moni asia oli paremmin, vastasi Huhtasaari Ylen kuntavaalikoneessa.

1990-luvun lama niitti Kolhon työpaikat ja palvelut Pirkanmaan ja Keski-Suomen rajalla, mutta Laura Huhtasaaren lapsuudessa 1980-luvulla elo oli vielä huoletonta. Kyläkoulu oli pieni ja ihana. Terveyskeskukseen ei tarvinnut jonottaa.

Äiti opetti ruotsia ja englantia ammattikoulussa. Isä työskenteli vienninedistämistehtävissä Serlachiuksella. Nelihenkinen perhe asui isän työsuhdeasunnossa.

Isä raportoi kouluikäiselle Huhtasaarelle, mitä talouslehdissä kirjoitettiin. Puhuttiin politiikasta, muun muassa Euroopan unionista.

Kansanäänestys järjestettiin lokakuussa 1994. Jos 15-vuotias Huhtasaari olisi silloin saanut äänestää, hän olisi isänsä tavoin valinnut kyllä.

Lukiossa Huhtasaari lähti vaihto-oppilaaksi Nebraskaan Yhdysvaltoihin. Republikaaneja kannattava vaihtoperhe oli aktiivisesti mukana politiikassa. Huhtasaaren ikäinen vaihtosisko Sarah sai kaikki stipendit. Huimaavan älykäs, Huhtasaari ajatteli.

Huhtasaaren ylioppilaskirjoitukset eivät menneet kovin hyvin, hän ei juuri valmistautunut.

Hän lähti viettämään välivuotta saarivaltio Mikronesiaan, adventtikirkon vapaaehtoistyöhön. Piti opettaa lapsia koulussa, mutta kun Huhtasaari ensimmäisellä viikolla yllätti pikkupojat heittelemästä kivillä koiranpentua, hän päätti, että ensimmäinen opetustehtävä on: koiranpentuja ei kivitetä.

Huhtasaari aikoi papiksi, opiskeli vuoden teologiaa Joensuussa mutta ei löytänyt kutsumusta. Hän valmistui kolmessa vuodessa kasvatustieteiden maisteriksi Jyväskylästä. Gradun otsikko oli ”Kulttuuriset käytännöt monikulttuurisessa perusopetusryhmässä”.

 

Vuoden 2010 paikkeilla Laura Huhtasaari tajusi olevansa poliittisesti koditon. Perheessä oli aina äänestetty kokoomusta, mutta Jyrki Kataisen sosiaaliliberalismi ei vedonnut.

”Mä koin, että kokoomukselle koti on Euroopassa ja Raamattu roskissa ja isänmaallisuudesta on tehty rasismia.”

Kukaan ei tuntunut myöntävän, että EU:ssa oli ongelmia. Isän kanssa oli puhuttu, että hänkin ottaisi kyllä-äänen pois, jos voisi. Kaikesta oli tullut epävarmaa, talouskriisi kolkutti ovella, isän työpaikka oli siirtynyt Lohjalle.

Mutta eurovaaliteltoilla kukaan ei halunnut sanoa mitään poikkipuolista. Vain Timo Soinilla tuntui olevan kriittisiä ajatuksia unionista.

Sitten Huhtasaari löysi Scriptan.

Kirurgisen terävä. Viiltävän analyyttinen. Huhtasaari tajusi olevansa Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä melkein kaikesta.

”Hän riisuu kaikki muut. Hänelle jää vaan se alaston totuus.”

Blogi teki Huhtasaaresta maahanmuuttokriitikon. Hän liittyi puolueeseen. Luottamustehtäviä alkoi tulla. Hän lähti ehdolle eduskuntavaaleihin. Soitti vanhemmilleen, että keräisi vähän ääniä, antaisi yhden kevään yhteiseksi hyväksi.

Ensimmäistä ja viimeistä kertaa, hän ajatteli, mutta pääsikin varalle.

Eduskuntavaalien alla helmikuussa 2015 Jussi Halla-aho kirjoitti blogiinsa: ”Satakunnasta ehdotan pohdittavaksenne Laura Huhtasaarta, joka tosin mennee läpi ilman minun sanomisianikin.”

 

Heinäkuun ensimmäinen päivä 2016, eduskunnan täysistunto. Laura Huhtasaari hihkaisee vierustoverilleen, sosiaalidemokraattien Tytti Tuppuraiselle:

”Tytti mä tarjoon sulle samppanjaa!”

Britannia oli päättänyt kansanäänestyksessä 23. kesäkuuta erota Euroopan unionista. Eduskunnan loma oli alkanut samana päivänä, mutta se keskeytettiin äänestystuloksen takia.

Huhtasaari oli riemuissaan.

Vaalivalvojaisissa Yhdysvaltain suurlähetystössä viime marraskuussa hän toisti tarjouksensa Tuppuraiselle. Jos siinä on vodkaa, tämä vastasi.

Mutta Ranskan presidentinvaalien jälkeen keittiönpöydällä lojuu printattuja tekstipätkiä, joihin on tehty muistiinpanoja lyijykynällä. Niistä on tulossa blogimerkintä Euroopan tulevaisuudesta.

Edellisenä iltana, 7. toukokuuta, EU-myönteinen Emmanuel Macron valittiin Ranskassa presidentiksi. Hän löi oikeistopopulistisen Marine Le Penin. Huhtasaari on tuohtunut, vaikka arvasi tuloksen etukäteen.

Hän näyttää Halla-ahon EU-avustajan Mikael Lithin lähettämää Messenger-viestiä: Marion 2021. Marion Maréchal-Le Pen on Marine le Penin sisarentytär.

”Politiikka on maraton.”

Lith ja Huhtasaari viestittelevät joka päivä.

”Se ruokkii mua koko ajan. Pitää mut hereillä mitä EU:ssa tapahtuu.”

Huhtasaari kokee olevansa vahvasti osa globaalia oikeistopopulistista liikettä: Ranskan Kansallinen rintama, Vaihtoehto Saksalle, Ruotsidemokraatit.

Hän olisi toivonut, että Timo Soini olisi osallistunut oikeistopopulististen puolueiden johtajien tapaamiseen Koblenzissa tammikuussa. Huhtasaaren mielestä yhteistyötä ”modernien kansallismielisten” kanssa pitäisi tehdä mahdollisimman paljon, jotta parhaat keinot saadaan heti käyttöön.

Hän ei empinyt, kun kristillisdemokraattien Antero Laukkanen pyysi mukaan Trumpin rukousaamiaiselle helmikuussa. Muistona siitä Huhtasaaren kaulassa välkkyy vihrein kivin koristeltu risti.

Myös Soini matkusti aamiaiselle, mutta häntä Huhtasaari ei nähnyt lainkaan. Välit puheenjohtajan kanssa ovat viime aikoina olleet viileät. Huhtasaarelle on käynyt selväksi, että Soinista Halla-ahon tukeminen on väärä valinta.

”Mä ihmettelen, et minkä takia me ollaan syyllisiä, jos ne tappelee siellä keskenään.”

Miten kristillinen vakaumus sopii yhteen maahanmuuttokriittisyyden kanssa, Huhtasaarelta tivataan usein.

Pakolaiskriisi on saanut seurakunnat toimimaan. Papit vaativat inhimillisyyttä, kirkoissa luetaan kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Niitä tulee enemmän kuin aiemmin.

Perussuomalaisten sisäinen turvallisuus ja maahanmuutto -työryhmä oli vaikuttamassa siihen, että viime toukokuussa Irakin, Afganistanin ja Somalian maalinjaukset kiristyivät ja mahdollisuus myöntää turvapaikka humanitaarisen suojelun perusteella poistui.

Huhtasaari on ryhmässä mukana, niin kuin moni muukin perussuomalaisten maahanmuuttokriittisimmistä.

Maailmassa on miljardi ihmistä, jotka eivät elä ihmisarvoista elämää, Huhtasaari sanoo. Vastaanottokeskuksessa hän näki miehen, jolla oli sirpaleita käsissä. Netistä hän katsoi videon, jossa turvapaikanhakija yrittää hirttäytyä Rautatientorilla huhtikuussa.

Mutta kaikkia ei voi auttaa. Huhtasaari ei usko kehitysapuun mutta antaa Unicefille 25 euroa kuussa.

”Mä en halua kasvattaa lapsiani mihinkään syyllisyyteen, et kato, sulla on näin hyvä, katopa näitä, niillä ei olekaan. Mä ihmettelen, et minkä takia me ollaan syyllisiä siihen, jos ne tappelee siellä keskenään. Tuodaanko me šiiat ja sunnit tappelemaan tänne vai?”

Tämä on Huhtasaaren näkemys maahanmuuton seurauksista. Joten ei lisää moskeijoita. Ei huiveja katukuvaan, ei yksinäisiä nuoria miehiä. Kanada keskittyy turvapaikanhakijoissa perheisiin, Suomenkin pitäisi. Mielellään ei heihinkään.

Huhtasaari haluaa tukea suomalaisia ja varsinkin saamelaisia, se on hänestä ”kansallisvaltion ydintehtävä, koska he olivat täällä ensin”. Mutta maahanmuutto, se vain lisää gettoja, sellaisia kuin ”Rinkeby ja Malmö”.

Huhtasaari ei ole käynyt kummassakaan.

”Poliisiraportit kertoo mulle tosi paljon siitä rikollisuudesta ja siitä et ne ei uskalla sinne mennä.”

Donald Trumpkin viittasi Ruotsin ”viimeöisiin tapahtumiin” alkuvuodesta. Lausunnosta tuli kansainvälinen uutinen. Ruotsin poliisin mukaan mitään erityistä tilannetta ei ollut. Ei myöskään ”no go -alueita”.

Huhtasaaresta on, ja kohta on Suomessakin. Hän on tehnyt kirjallisia kysymyksiä turvapaikanhakuoikeudesta ja turvapaikan myöntämisen kriteereistä. Huhtasaari haluaa, että jos Suomi luisuu katastrofiin, tyttäret voivat ajatella, että ainakin äiti teki jotain.

 

”Äiti! Äiti! ÄITI!”

”Mitä rakas?”

Ellen on saanut jäädä kotiin päiväkodista. Hän on tylsistynyt. Huhtasaari lupaa Kinder-munan K-marketista.

Pihalla hän esittelee kirsikkapuutaan ja tulppaani-istutuksia. Vasemmistolaisille naapureille tulee kesäksi suihkulähde. Toinen naapuri on vihreiden varavaltuutettu. Huhtasaari kehotti äänestämään häntä, jos jostain syystä persu ei kelpaa.

”Luin jostain liberaalien Facebook-palstalta, että Huhtasaari on tietämättään muuttanut suvakkien alueelle. Kai mä nyt tiesin!”

1800-luvulla Kuukkaria kutsuttiin kuoppakaupungiksi. Ihmiset elivät kuoppiin tehdyissä asunnoissa. Kun köyhälistön oloista tuli Porin häpeäpilkku, tilalle kaavoitettiin taloja.

Ellen tuijottelee kaihoisana puunlatvoihin.

”Äiti, miks linnut lentää enkä minä?”

”Tiedätkö, mä oon miettiny sitä ihan samaa.”

Huhtasaari vilkaisee pinkkiä pyörää polkevaa tytärtään.

”Vesi tulee taivaalta ja veri suvusta.”

 

Lujatahtoinen ja itsepäinen, sanoi Jussi Halla-aho Huhtasaaresta Facebook-chatissa tehdyssä haastattelussa. Positiivinen, hauskaa seuraa.

Paremmin he tutustuivat eurovaalikiertueella 2014. He ajelivat Huhtasaaren autolla ja puhuivat muun muassa uskonnosta. Halla-aho ei ole uskonnollinen, mutta pohdiskeli ääneen ymmärtävänsä, että ihminen saattaa olla tunnollisempi, jos ajattelee jonkun tarkkailevan koko ajan.

Nykyään Halla-aho ja Huhtasaari ovat yhteydessä usein. Viimeksi Huhtasaari lähetti Halla-aholle kuvan, jossa lukee: whites are oppressors, non-whites are victims, but race doesn’t exist, yet I love racial diversity, and I celebrate our differences, because we’re all the same.

”Kevennyksenä.”

Huhtasaari sopisi Halla-ahon mielestä hienosti ministeriksi.

”Hän on ahkera ja esiintymiskykyinen eikä vähästä hätkahdä. Lisäksi hän on tietysti poliittisesti hyvin lähellä itseäni, ainakin useimmissa kysymyksissä”, Halla-aho kirjoitti chattiin.

Halla-aho ei suostunut kertomaan, onko alustavia keskusteluja Huhtasaaren ministeriydestä käyty – siis jos hän itse voittaa puheenjohtajavaalin. Halla-aho on ilmoittanut jäävänsä joka tapauksessa Euroopan parlamenttiin.

Tosin on epävarmaa, pysyisikö hallitus koossa. Halla-aho on sanonut, että nykyisenkin hallitusohjelman kanssa pystyisi elämään, mutta keskusta ja kokoomus eivät välttämättä suostuisi yhteistyöhön hänen johtamansa puolueen kanssa.

Huhtasaarenkin harjausta on odoteltu.

Huhtasaari uskoo, että Halla-aho voittaa. Nuoret kannattavat. Ja perussuomalainen haluaa päättää itse. Puolue-eliitin tuki on Terholle taakka.

”Sitten loppuu harjailut.”

Toissa kesänä Soini sanoi, että Olli Immonen ”harjataan huolella”. Immonen oli kirjoittanut Facebookiin päivityksen, jossa kutsui ihmisiä taisteluun monikulttuurisuutta vastaan.

Huhtasaaresta olisi voinut jättää harjaamatta.

Huhtasaarenkin harjausta on odoteltu. Hän on esiintynyt tilaisuuksissa, joissa on tehty natsitervehdyksiä. Eduskunnassa jotkut puhuvat hänestä keskitysleirin vartijana, joka jättää ihmiset kuolemaan ja menee sen jälkeen kotiin hoitamaan lapsia.

Suhteellisuudentaju maahanmuuttokysymyksissä on kadonnut, eräs perussuomalaisten kansanedustaja sanoo.

Maahanmuuttovastainen MV-lehti teki jutun Huhtasaaren vappupuheen ”parhaista paloista”, ja uusnatsistisen Pohjoismaisen vastarintaliikkeen sivuilla iloittiin ”arjalaisen enkelin” päätöksestä vastustaa kokoontumisvapauden rajoittamista.

Toiset muistuttivat Huhtasaaren uskonnollisuudesta. Huhtasaari sanoo olevansa sionisti: ”Jerusalem on juutalaisille.”

Poliisi haluaisi lakkauttaa vastarintaliikkeen, mutta Huhtasaaren mielestä uhka on liioiteltu, vaikka liikkeen jäsenet ovat syyllistyneet rikoksiin.

”Mä oon ihan varma et kun tulee vähän ikää, niin ne rupee seukkaamaan ja puolet pääsee tosta. Meidän pitäisi keskustella heiän kanssa ja kysyä, että ooksä nyt ajatellut loppuun saakka.”

Hilla ja Teemu tulevat kotiin. Huhtasaari alkaa puuhata ruokaa pöytään, tarjoaa vieraallekin.

”Otaksä banaanin matkaevääksi?”

 

Kaksi päivää myöhemmin Laura Huhtasaari seisoo mustissa juoksutrikoissa ja college-paidassa Helsingin Albertinkadun 24/7-salin edessä.

”Hei sä et pääse tänne!”

Salille tarvitaan jäsenkortti. Ulos tuleva nuori mies neuvoo, miten lukituksen pääsee kiertämään. Itse ensin sisään ja kädellä toisesta ovesta kiinni. Ulos hätäuloskäynnin kautta.

”Hyvä et sä vähän rohkaisit mua tällaiseen kriminaaliin käytökseen.”

Huhtasaari haluaa mennä takatilaan, joka on varattu vain naisille. Yleensä hän juoksee matolla, mutta valitsee nyt stepperin. 40 minuuttia. Aamulla hän teki jo punnerrukset, miesten, 30 kappaletta.

Hän odotti kollegoiltaan pisteliäitä samppanjatarjouksia Macronin voiton takia, mutta niitä ei ole tullut. Ilmassa on kaikenlaista. Viime päivinä hallituspuolueiden jäsenet ovat halunneet jutella. Kertoneet, että Jussi Halla-aho on ”mukava”.

”Kyl mä luulen et hekin miettii.”

Pukuhuoneessa Huhtasaari sanoo, että on yksi maahanmuuton muoto, jota hän kannattaa. Adoptio. Hän kärsi itse sekundaarisesta lapsettomuudesta endometrioosin takia. Ellen sai alkunsa hedelmöityshoidoilla viiden vuoden yrittämisen jälkeen.

Jos hoito ei olisi onnistunut, Huhtasaari olisi halunnut adoptoida, todennäköisesti Mikronesiasta.

Kun hän oli parikymppisenä siellä vapaaehtoistyössä, hänelle tarjottiin vauvaa mukaan. Mutta ei ollut koulutusta eikä miestä. Hän soitti äidilleenkin, jos tämä ottaisi.

Nyt lapsi olisi täysi-ikäinen. Välillä Huhtasaari miettii häntä. Ei kuitenkaan halua tietää enempää.

”Aattele, jos sillä olisi mennyt kauheen huonosti tai se olisi kuollut johonkin sairauteen, joka olisi Suomessa pystytty hoitamaan. Sit mulle tulis kauheen huono omatunto.”

---

Laura Huhtasaari

• Ikä: 38

• Syntymäpaikka: Vilppula

• Kotipaikka: Pori

• Koulutus: kasvatus- tieteiden maisteri, uskonnon aineenopet- taja, erityisopettaja

• Työ: kansanedustaja

• Perhe: mies, kaksi tytärtä

• Harrastukset: vesihiihto, pianon- soitto, venäjän kieli, lukeminen. ”Mulle ei muuten tuu naistenlehtiä, mulle tulee Kielikello.”