Aurinkoahvenia vapautettiin akvaarioista luontoon, nyt kala uhkaa varsinaissuomalaisten lampien asukkaita
Aurinkoahventa on havaittu 17 lammessa Varsinais-Suomessa. Laji on julistettu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:ssa.
Varsinaissuomalaisiin lampiin on pesiytynyt eksoottisen näköinen kalalaji. Kalan kyljissä ja selkäpuolella on sinisen ja vihreän sävyjä, vatsapuolella näkyy kellertävää.
Tulokas on nimeltään aurinkoahven. Pohjois-Amerikan lajistoon kuuluvaa kalaa on tuotu Suomeen akvaariokalaksi. Luonnonvesiin se on päätynyt ainoastaan siksi, että joku on sen sinne varta vasten päästänyt.
”Ensimmäinen havainto lajista on vuodelta 2014 kalamaraton-kisasta Turusta, jossa yksi joukkueista onki aurinkoahvenen”, sanoo Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Lauri Urho.
Sittemmin aurinkoahvenia on löydetty kaikkiaan 17 lammesta, jotka sijaitsevat yhdeksän kunnan alueella Varsinais-Suomessa.
Aurinkoahven on sopeutunut Suomeen yllättävän hyvin, Urho sanoo. Aiemmin ajateltiin, etteivät akvaariokalat kestä suomalaista talvea.
”Aurinkoahven on pohjoisamerikkalainen laji, ja siellä se on levinnyt aina Suurille järville asti. Meillä se on pystynyt lisääntymään useimmissakin vesissä, jonne se ollaan laitettu.”
Muun Euroopan aurinkoahven on jo valloittanut. Esimerkiksi Ranskassa se on Urhon mukaan levinnyt läpi koko maan.
Vieraita kalalajeja ei Suomessa saa päästää luontoon ilman viranomaisen lupaa.
Aurinkoahven on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n alueella, eikä sitä saa päästää vesistöön edes paikallisviranomaisen luvalla. Luokitus kieltää uusien yksilöiden tuomisen myös akvarioihin.
Luontoon päässyt aurinkoahven on uhka alkuperäisille lajeille.
Se tekee järven tai lammen rantaveteen pesäkuopan, jota se puolustaa. Pesimisreviirin lisäksi sillä on ruokareviiri, jolta se hätistelee muita kaloja pois. Aurinkoahven syö muita eliöitä, kuten planktonia, pohjaeläimiä ja jopa pieniä rapuja ja kaloja.
”Akvaariossakin huomaa, kun se tönii muita pois, ja se saattaa jopa tappaa”, Urho sanoo.
”Aurinkoahven on vahva, vaikka se ei ole iso. Aurinkoahven voi kasvaa yli parikymmentäsenttiseksi, meillä se on usein ollut 10-15 senttiä pitkä.”
Maa- ja metsätalousministeriö on parhaillaan keräämässä lausuntoja ja mielipiteitä siitä, miten haitallisia vieraslajeja voisi parhaiten torjua.
Aurinkoahventa ollaan tähän saakka havaittu lammista ja vesialtaista, joista ei ole yhteyttä toisiin vesiin. Uhkana on, että se pääsisi leviämään reittivesistöihin, joista on joki tai oja toiseen vesistöön.
”Reittivesistöissä kalojen hallinta on huomattavasti haastavampaa, eikä se suuremmissa vesistöissä onnistu.”
Vieraslajien torjuminen on hankalaa, kun ne ovat päässeet leviämään.
Urho mainitsee Suomessa yleistyneistä vieraslajeista kanadanvesiruton, joka tuotiin Eurooppaan Pohjois-Amerikasta lammikkokasviksi.
Kanadanvesiruttoa istutettiin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna 1884, ja sieltä se levisi nopeasti muualle Etelä-Suomeen. Nykyään sitä on havaittu jo Enontekiöllä asti.
Aggressiivinen kanadanvesirutto on vienyt elintilaa alkuperäisiltä kasveilta, ja se saattaa kasvaa lammikot umpeen.
Salakavalasti leviävistä vieraslajeista Urho mainitsee espanjansiruetanan. Se alkoi levitä 1990-luvulla.
”Se tuli Suomeen todennäköisesti kasvien mukana. Espanjansiruetana munii kasvien juuria suojaaviin paakkuihin, ja laji on levinnyt meillä voimallisesti.”
Aurinkoahvenen lisäksi tahallaan Suomen luontoon päästettyjä eläimiä ovat esimerkiksi vihersammakot, jota on havaittu Varsinais-Suomessa.
”Ollaan ilmeisesti kuviteltu, että lajisto näin monipuolistuu. Vihersammakko voi kuitenkin levittää tuhoisia tauteja alkuperäisiin sammakkolajeihin.”
Vieraslajien levittämistä taudeista tuttu esimerkki on rapurutto, joka on romahduttanut Suomessa jokirapukantoja. Rapuruttoa paremmin kestävä täplärapu tuotiin Pohjois-Amerikasta Suomeen noin 50 vuotta sitten.
”Se pahensi uhkaa jokiravulle, kun vieraslaji kantoi ja levitti rapuruttoa. Nyt voimme enää olla levittämättä täplärapua uusiin vesistöihin.”
Aivan kokonaan vieraslajien tuloa Suomeen ei voi estää. Monet vieraslajit ovat hyödyllisiä viljelyssä, mutta luontoon päästettyinä tai karanneina voivat aiheuttaa haittaa alkuperäisille lajeille, Urho toteaa.
Esimerkiksi kirjolohi on eläinlaji, joka on tuotu useampaankin maahan hyötytarkoituksessa, mutta josta on paikoitellen tullut ongelmia.
”Kirjolohta on istutettu vesistöihin myös ongittavaksi. Keski-Euroopassa laji on lisääntynyt jo niin paljon, että se on haitallinen ja uhkaa harjus- ja taimenkantoja.”