Voiko journalisti olla jonkin asian puolella?
”Me on lähdetty uuden Nytin kanssa siitä, että jatkuva kyynisyys, kriittisyys ja vittuilu on aika ysäriä. Yritetään mennä myönteisen kautta. Halutaan innostua siitä, mikä meistä on Helsingissä mukavaa.” Näin sanoi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen esimies Juhani MykkänenVihreässä Langassa helmikuussa 2012.
Mykkäsen lausunto kertoo nousevasta ajattelusta: journalisti ja lehti voi olla jonkin asian puolella, kunhan on sitä läpinäkyvästi. Vaikka eihän tuo ole uusi keksintö, Suomessa media on ollut avoimen poliittista. Hesarinkin tausta on nuorsuomalaisten äänenkannattajana.
Ehkä olemme menossa takaisin avoimuuden suuntaan ja pois näennäisestä objektiivisuudesta. Yksi merkki tästä oli Ahmed Shihab-Eldinin puheenvuoro seminaarissa Helsingissä huhtikuussa. Shihab-Eldin on entinen Al Jazeeran ja nykyinen Huffington Postin toimittaja. Hänen mukaansa objektiivisuuden käsite journalismissa on vain julkisivua. Jokainen valitsee, mitä sisällyttää juttuunsa.
”Miksi objektiivisuudella on niin suuri merkitys alallamme, mutta läpinäkyvyydellä ei? Lukiessani kirjoittamaasi artikkelia haluaisin tietää, ketä äänestit ja kenen poliitikon kanssa käyt perjantaisin saunassa.”
Shihab-Eldinin ajatukset tuntuivat löytävän kannatusta sekä salissa että sosiaalisessa mediassa. Mutta muistatteko mitä tapahtui, kun Matti Apunen vuonna 2010 sanoi saman asian eri sanoin? Silloin vastaanotto oli torjuva, kehtasihan Apunen ehdottaa toimittajien puoluekantojen avaamista.
Silti Apusen ja Shihab-Eldinin puheenvuorot sisältävät paljon samaa. Molemmat lähtevät siitä, että journalistisen työn taustalla on jokin maailmankatsomus, ja että niin pitääkin olla. Jännittävästi molemmat ajattelevat myös, että välinpitämättömän tai passiivisen ihmisen paikka ei ole journalismissa.
Entäpä sitten kyynisyys?
Se on objektiivisuuden mutrusuinen pikkuveli. Se on kuori, suoja, joka on helppo vetää ylle, jotta näyttää tasaisen kriittiseltä (ilkeältä) kaikkia kohtaan.
Kokonaan toinen asia on, pärjääkö sellaisella asenteella tulevaisuudessa.
Verkossa olen havaitsevinani trendin, jossa terävät blogit ja perusteelliset jutut keräävät yhä enemmän lukijoita ja suosituksia. Niihin ei välttämättä ole haettu toisaalta-toisaalta-kritiikkiä. Mutta niissä kirjoittaja ei myöskään suhtaudu aiheeseen kyynisesti.
Kieli on elävää ja faktat kunnossa. Vastakkainen näkökulmakin voi olla mukana – linkin takana tai keskusteluissa.
Se on hyvä suunta.