Älä lähetä vihameiliä - kirjoita kirje
Yle julkaisi 24. huhtikuuta kampanjan nimeltään Me tiedämme missä asut. Kampanjan aiheena on vihapuhe. Siis sähköpostissa tulevat tai keskustelupalstoilla nimimerkin suojissa esitetyt henkilökohtaisuuksiin menevät solvaukset tai tappouhkaukset itselle tai perheenjäsenille.
Osa kampanjassa mukana olleista on kollegoitani, eräs ystäväni.
Kohteet itse tuntuvat usein vähättelevän uhkailuja. Vaikka joku olisi uhannut hakata tai vaikka netin keskustelupalstalta löytäisi hyvin ruman viestiketjun, jossa komeilisi otsikossa oma nimi, aika moni kuittaa asian kommentilla ”kuuluu asiaan”.
Totta. Esimerkiksi toimittajat ja poliitikot ovat julkisessa ammatissa ja tietävät, että täyslaidallinen kuuluu työsuhde-etuihin. Jos ei kestä kritiikkiä, on väärällä alalla.
Suurin osa Ylenkin kampanjassa mukana olleista koetti ottaa etäisyyttä haukkumiseen. Kukaan ei myöntänyt sen vaikuttavan suoraan kirjoittamisiinsa, sanomisiinsa, esiintymisiinsä tai politiikan tekemiseensä.
Mutta voivatko jatkuvat solvaukset olla vaikuttamatta ihmiseen?
Eräs vihjasi, että vaikutus riippuu elämäntilanteesta. Jos on muutenkin huono jakso menossa, aggressiiviset ja henkilökohtaisuuksiin menevät yhteydenotot tuntuvat erityisen ankeilta.
Ei kuulosta siltä, etteivätkö nimettömät haukkumakirjeet vaikuttaisi.
Useimmat nimettömät viestit ovat kusisukkaista nillitystä. Eivät kai viestit muuten olisi nimettömiä.
Ensimmäiseksi haluaisin jakaa kaikille nimettömien vihameilien lähettäjille SinäMinä-lehden vinkin teinitytöille.
Lehdessä neuvottiin, mitä tehdä, jos joku (usein ex-poikaystävä) otti kaaliin tosi paljon ja jotain teki mieli tehdä, mutta raivo ei ollut hallinnassa.
Piti kirjoittaa kirje. Kun kirje oli valmis, sitä ei lähetetty, vaan se heitettiin roskikseen.
Toiseksi, ymmärrän, ettei kaikkien huono fiilis mene ohi tällä. Siinä tapauksessa haluaisin tehdä sinusta jutun. Haluaisin tietää, miksi lähetät vihameiliä.
Joten laitathan ystävällisesti meiliä. Ja poikkeuksellisesti mukaan myös nimesi.