Buffet on katettu

Vanhan poliittisen sananlaskun on kai tarkoitus lohduttaa kovaan paikkaan valittua.

Sen mukaan jos Herra antaa viran, antaa hän myös järjen – ja niin tehtävä hoidetaan kunnialla.

Lopusta ei tarvitsekaan pitää itse huolta, jos sattuisi tulemaan valituksi ensi keväänä vaikkapa eduskuntaan. Valtiovarainministeriö on tuottanut satoja sivuja kartoituksia, joista selviää, millaisia leikkauksia tai veronkorotuksia voisi tehdä. Vaihtoehtoja on nelisensataa.

Jos Herra antaa viran, antaa valtiovarainministeriö Excel-taulukon.

Mutta onko kyseessä sittenkään valtiovarainministeriö?

Helsingin Sanomat ehätti jo nimeämään kirstunvartijan uudelleen sen budjettipäällikön mukaan.

”Mika Niemelän ministeriö nosti esiin kovia sopeutuksia”, lehti kirjoitti. (27.10.)

Ministeriön kartoituksia on kutsuttu toisinaan politiikassa buffetpöydäksi, joskin pahanmakuiseksi sellaiseksi. Sieltä voi kukin poimia ne palaset, jotka saa juuri ja juuri nieltyä.

Jos Herra antaa viran, kattaa Niemelän Mika buffetin.

Ministeriö kurkisti kartoituksessaan myös ”tarkastelualueen” ulkopuolelle ja visioi rohkeasti laajempiakin uudistuksia.

Meno- ja rakennekartoitus muun muassa pohtii, voitaisiinko ministeriöt lakkauttaa ja perustaa ”klassisen liberalismin” lähtökohdista uusiksi. Jäljelle jäisivät puolustusministeriö, ”yövartijaministeriö” sekä ”kehitys- ja hyvinvointiministeriö”.

Ehkä nimeämistä voitaisiin harkita vielä uusiksi, vaikkapa hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä.

Voisihan säästämisen hengessä ministeriöt karsia vain kahteen: ikävien asioiden ministeriöön (IAM) ja kivojen asioiden ministeriöön (KAM).

Sitäkin valtiovarainministeriössä on pohdittu, kannattaisiko kansanedustajien määrää vähentää reippaasti 150:een. Se toisi nimittäin säästöjä!

Noin kahdeksan miljoonan euron vuosivaikutuksen voi panna mittaluokkaan, kun muistaa, että Petteri Orpon (kok) hallituksen bensapaketti, johon ei ollut rahaa ja joka ei tuntunut kelpaavan edes hallitukselle itselleen, maksaa noin 60 miljoonaa euroa.

Uudistusvimmassaan valtiovarainministeriö saattoi tosin unohtaa, ettei jokaisen kansanedustajan yksikkökustannus julkiselle taloudelle ole välttämättä lainkaan samassa suuruusluokassa. Toiset ovat… no, työteliäämpiä kuin toiset.

Kansanedustajien määrän vähentäminen voisi tietysti helpottaa puoluejohtajienkin työtä. Jotkut puoluepomot ovat toisinaan valitelleet, että liian puuhakkaat kansanedustajat turhautuvat Arkadianmäellä.

Tätä tunnetta pitää sitten yrittää kanavoida erilaiseen päivätoimintaan, kuten kaikenlaisten ohjelma­papereiden hahmotteluun.