Pieleen meni

Erityislaki ei syrjäytä yleislakeja, unohtakaa koko ajatus, opetin ympäristöoikeuden professorina luennoillani. Maallikot kun lähestyvät usein lakien välisiä suhteita virheellisesti.

Erityislain ja yleislain välistä suhdetta määrittäville ristiriitaopeille on käytännössä hyvin harvoin käyttöä lakien tulkinnassa. Päinvastoin lähtökohtana lakien soveltamisessa on se, että kaikkia tilanteeseen soveltuvia lakeja on noudatettava.

Tämä yleinen oikeudellisen ratkaisun teorian lähtökohta lakien rinnakkaisesta soveltamisesta on erityisen vahva ympäristölakien kohdalla. Yhden lain noudattaminen ei vapauta muiden lakien velvoitteista.

Nämä ympäristöoikeuden alkeet tulivat mieleeni, kun olen seurannut uutisointia Googlen tekemistä ennakoivista hakkuista datakeskustyömaillaan.

Google sanoo tehneensä hakkuut valmistelevina töinä rakennus- ja metsälakien perusteella. Julkisuudessa esillä olleiden tietojen perusteella on mielestäni kuitenkin epäselvää, onko hakkuut toteutettu kaavoitus- ja rakentamislainsäädännön velvoitteiden mukaisesti.

Ennen hakkuita yhtiön olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä myös ympäristövaikutusten arviointi (yva) ainakin Muhoksella. Se on tehtävä vähintään 200 hehtaarin yhtenäisistä hakkuista. Lupa- ja valvontavirasto joutuikin poikkeuksellisesti määräämään hakkuut keskeytettäväksi.

Google on julkisuudessa viitannut siihen, että on ”tulkintaeroja siinä, millä tavalla lainsäädäntöä tulkitaan”. No, asiassa ei todellakaan ole mitään tulkinnanvaraista: kaikkia tilanteeseen soveltuvia ympäristölakeja pitää noudattaa. Tämä opetetaan jokaiselle juristille ympäristöoikeuden peruskurssilla.

Olikin perin hämmentävää lukea Googlen selittelyjä, miksi se on rikkonut yva-lainsäädäntöä. ”Eikö Googlella ole varaa palkata kunnon juristeja selvittämään asiaa?”, Syken johtava tutkija Minna Pappila muotoili Iltalehdessä (15.10.)

Yritys on joko alun perin käyttänyt kehnoa oikeudellista asiantuntijaa tai saanut jälkeenpäin poikkeuksellisen heikkoa kriisiviestintäneuvontaa. Uskottavuutta ei lisää se, että suuri yritys väittää ”tulkinnanvaraisiksi” selviä oikeudellisia sääntöjä.

Jos opettaisin edelleen ympäristöoikeutta, käyttäisin tapausta esimerkkinä siitä, miten moni asia voi mennä pieleen, jos yritys suhtautuu leväperäisesti ympäristölainsäädännön velvoitteisiin.

Tämän vuosikymmenen suuntaus Suomessa ja EU:ssa on ollut sujuvoittaa ympäristöpäätöksentekoa, keventää ennakkovalvontaa ja pyrkiä rajoittamaan järjestöjen valitusoikeuksia. Tapaus nostaa esiin ongelmia, joita tästä kehityksestä voi seurata. Poliitikkojen ehdotukset lakien aukkojen tilkitsemisestä ovat perusteltuja, mutta vain osaratkaisu, kun iso poliittinen linja on toinen.

Ympäristöoikeuden professorit ovat julkisuudessa nostaneet esille lainsäädännön kehittämistarpeita. Professori Ismo Pölönen on kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikka laajoista hakkuista on tehtävä yva, laajaakaan puuston pysyvää poistamista ei ole säädetty Suomessa luvanvaraiseksi (HS 14.10.).

Apulaisprofessori Aleksi Heinilä on ehdottanut maakuntakaavoitukseen erityissäännöksiä datakeskuksien sijoittamisesta (HS 9.10.). Näin datakeskusten kasautuvia vaikutuksia sähköverkkoon, maankäyttöön ja ympäristöön voitaisiin nykyistä paremmin hallita.

Siinäpä konkreettisia ideoita seuraavan hallituksen toteutettavaksi.