Mitä voittaja haluaa?

Omalle joukkueelle hurraaminen on aina ollut osa amerikkalaista politiikkaa. Ideologinen joustavuus ja tapauskohtainen etiikka ovat sen ytimessä. Katsokaa vaikkapa puolueaktiivien suhtautumista Bill Clintonin ja Donald Trumpin seksiskandaaleihin, tai Hunter Bidenin ja Trumpin poikien syytettyyn korruptioon.

Vertailut synnyttävät ”meidän lapset ja naapurin kakarat” -reaktioita. Vastustajan pelaaja kamppasi, mutta meidän puolustajan jalat vain vahingossa takertuivat hyökkääjän kanssa. Mutta miten fanikatsomo suhtautuu, kun puolueen keskeiset arvot kääntyvät päälaelleen? Kun puolue ei enää itsekään oikein tiedä, mihin se uskoo tai mitä se haluaa saavuttaa?

Mihin amerikkalaiset puolueet oikein uskovat vuonna 2026?

Republikaanien muodonmuutos Ronald Reaganin puolueesta Trumpin versioksi on ollut hätkähdyttävä.

Demokratian, vapaakaupan, antikommunismin, kapitalismin ja pienen valtion nimiin vannonut republikaaninen puolue on kadonnut. Sen tilalle on noussut sananvapautta tukahduttava, merkantilistinen, valtaa keskittävä, diktaattorien kanssa kaveeraava ja demokratioita kohtaan äksyilevä ja markkinoihin sekaantuva trumpilainen liike.

Kyse ei ole puolueille tavanomaisesta hitaasta metamorfoosista, vaan sen keskeisten arvojen kääntämisestä päälaelleen. Reaganilaiset konservatiivit on savustettu ulos puolueesta, he ovat poistuneet politiikasta tai uhranneet arvonsa oman uransa alttarilla.

Trumpismilla oli syntyhetkillään selkeä tavoite. Sen populismi paikansi ja hyödynsi amerikkalaisen politiikan heikkouksia kasvavista tuloeroista duunareiden ahdingon sivuuttamiseen. Korruption siivoaminen, Amerikka ensin -ulkopolitiikka, maahanmuuton kiristäminen ja duunarilähtöinen talouspolitiikka vetosivat äänestäjiin.

Vuosien saatossa liike rapautui tempoilevaksi henkilökultiksi, joka tasaisesti murentaa republikaanisen puolueen ideologista ja eettistä selkärankaa. Tänään valtaa pitävien republikaanien idea konservatismista on mitä tahansa presidentti sattuu milloinkin sanomaan tai tekemään.

Demokraattisen puolueen muutos ei ole yhtä dramaattinen. Se on ennemminkin eksyksissä, hämmentynyt eikä oikein tiedä, mihin se uskoo tai mitä se haluaa.

Puolueen eri siivet ovat etsineet tietä tulevaisuuteen wokeismista, poliittis-byrokraattisesta ammattitaidosta, lihaksikkaasta ulkopolitiikasta ja paikoitellen myös sosialismista. Demokraattien keskeinen viesti ja siipiä yhteen sitova liima on taistelu Trumpia ja trumpismia vastaan.

Amerikkalaisen politiikan nykytilan huomioon ot­taen Trumpin vastustus on ymmärrettävä ja selkeä missio. Sen varaan ei silti voi rakentaa ideologiaa ja pitkän tähtäimen poliittista oikeutusta olemassaololle.

Demokraatit eivät aina oikein tiedä, mitä tekisivät noustuaan valtaan. Byrokraattinen kompetenssi tai lupaus hallita nykyistä järjestelmää paremmin eivät inspiroi.

Puolueen linjattomuus ruokkii osaltaan sosialistien nousua. He sentään tarjoavat konkreettisen ohjelman eriarvoisuuden korjaamiseksi.

Amerikkalaisen talouden, teknologian ja väestöpohjan nopeat muutokset heijastuvat politiikkaan. Kansalaiset eivät ole yksin hämmennyksensä ja pelkojensa kanssa. Myös puolueet etsivät otetta uudesta arjesta ja hakevat suuntaa tulevaisuuteen.

Taloudellinen epävarmuus on levinnyt työväenluokasta koulutettuun keskiluokkaan. Tekoälyn vauhdittama myllerrys ja nousevat elinkustannukset ovat laajentaneet suuttuneiden ja nykyisen poliittisen järjestelmän kyseenalaistajien joukkoa.

Suuttunut etsii syyllistä ja on helppo saalis populisteille. Republikaanit ovat antautuneet trumpilaiselle populismille, mutta useimmat demokraatit tappelevat puolueen kaappaamista yrittäviä sosialisteja vastaan.

Taistelu populismia vastaan vaatii agendan: konkreettisen, helposti kommunikoitavan ja uskottavan ohjelman kansalaisten elämän parantamiseksi. Trumpismin osoittautuessa korruptoituneeksi amatöörishowksi, demokraateilla olisi historiallinen tilaisuus luoda vetoava ohjelma amerikkalaisen yhteiskunnan remontoimiseksi.

Tämä vaatisi toimivan vision, kyvyn aitoon itsekritiikkiin, kurssin korjaamiseen ja valmiuteen kysyä miksi useammat amerikkalaiset eivät osta, mitä demokraatit myyvät. Puolueen vaalivoittoa marraskuun välivaaleissa pidetään ennakkoon todennäköisenä. Keskeinen kysymys on, mitä demokraatit aikovat sillä tehdä?