Se tuli sittenkin
Pääministeri Petteri Orpo lupaili suomalaisille talouskasvua. Nyt kun sitä viimein saadaan, kokoomuksen kannatus on kääntynyt laskuun.
On syyskuu, ja pääministeri Petteri Orpo (kok) haluaa puhua talouskasvusta. Taas. Hän istuu työhuoneessaan valtioneuvoston kansliassa ja sanoo:
”Nyt näyttää siltä, että suunta on oikeasti kääntynyt.”
Tämä on tapahtunut ennenkin. Vuosi sitten Orpo lupaili suomalaisille talouskasvua Suomen Kuvalehdessä. Hän näki siitä jo merkkejä ilmassa.
Samaan aikaan ennustajat olivat pessimistisempiä. Puhuttiin, että Suomi lipsuu taantumaan. Taloutta vaivaa tuntematon jarru, sanottiin. Kasvuennusteita tarkistettiin alas-, ei ylöspäin.
Vuosi vaihtui ja tuli kevät. Ennusteet alkoivat näyttää paremmilta. Vaikutti siltä, että kasvu oli sittenkin käynnistynyt.
Kokoomuksen puoluekokouksessa kesäkuussa puhunut Orpo oli voitonriemuinen. Talous kasvaa, teollisuustuotanto kasvaa, tilauskirjat täyttyvät.
”Minua on jopa pilkattu optimismista. On kutsuttu ’yksinäiseksi optimistiksi’. Kannan ylpeydellä tätä nimikettä”, Orpo sanoi puheessaan.
Ja uudelleen elokuussa, puolueen ministeriryhmän kesäkokouksessa:
”Suomen Kuvalehti tituleerasi minua vuosi sitten ’yksinäiseksi optimistiksi’, kun olin ’ainoa’, joka näki taloudessa hyviä merkkejä. Nyt Suomen talouden kasvu on Euroopan kärkeä.”
Kansi oli selvästi jäänyt Orpon ja kokoomuslaisten mieliin – niin usein siitä haluttiin puhua.
Pian elokuisen puheen jälkeen pääministerin esikunnasta otettiinkin yhteyttä. Optimisti haluaisi antaa vuosipäivähaastattelun.
Haastattelupäivän uutiset ovat Orpon viestille suotuisia.
Valtiovarainministeriö on juuri julkaissut tuoreen ennusteensa. Suomen talouden kasvu on ollut odotettua nopeampaa, ja kasvun arvioidaan jatkuvan koko ennustejakson ajan. 1,6 prosenttia tänä vuonna ja 1,8 prosenttia ensi vuonna.
Hidas kasvu on ollut käynnissä itse asiassa jo parin vuoden ajan, selvisi kesällä. Kun Tilastokeskus tarkisti juhannuksen korvilla viime vuosien kasvulukuja, etumerkit vaihtuivat. Talous ei supistunutkaan viime vuonna vaan kasvoi.
Valtiovarainministeriön virkamiehet heittäytyivät jopa runollisiksi ennustekatsauksen esipuheessa. Samuel Beckettin klassikkonäytelmässä Huomenna hän tulee odotetaan Godota, joka ei koskaan saavu.
”Odotimme, että huomenna hän tulee, mutta hän tulikin jo eilen”, virkamiehet kirjoittivat.
Muiden ennustelaitosten viestit ovat olleet samansuuntaisia. Suomen talouskasvu on voimistunut ja kasvu jatkuu ennustejaksolla aiempia vuosia selkeästi ripeämpänä, arvioi Suomen Pankki.
Suomen taloutta vetää ylöspäin viennin suotuisa kehitys teknologia- ja kemianteollisuudessa, etenkin lääke-, puolustus- ja meriteollisuudessa. Nousua tukevat puolustuksen kasvutrendi ja datakeskusbuumi, kirjoittaa puolestaan Pellervon taloustutkimus (PTT).
”Minusta tämä osoittaa sen, ettei optimismini ollut vailla katetta”, Orpo sanoo.
Mistä se sitten syntyi? Orpo antaa pitkän vastauksen, jonka voi tiivistää muutamaan sanaan. Se syntyi pääministerin työssä.
Pääministeri vierailee yrityksissä, tapaa erilaisten yritysten ja järjestöjen edustajia ja kiertää Suomea. Kainuu, Pohjanmaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Orpo luettelee. Muun muassa niissä hän oli kesällä ennen haastattelua käynyt.
”Joka paikassa minulle esiteltiin isoja investointihankkeita. Osa niistä oli jo liikkeellä, ja joka paikassa oli kova usko tulevaan.”
Eikä kyse ollut vain datakeskuksista, pääministeri huomauttaa.
”Kun se viesti oli silloin sellainen, niin uskalsin sanoa, että tämä kääntyy. Yritin luoda uskoa tulevaan.”
Politiikassa on monenlaisia nyrkkisääntöjä.
Yksi niistä on se, että vallassa olevien mielestä talouskasvu on aina omaa ansiota. Oppositiossa taas ajatellaan, että se on pikemminkin suhdanteiden suomaa tai yritysten tekemää. Kun valta vaihtuu, roolit ja selitykset vaihtuvat.
”Totta kai yritykset tekevät investointipäätökset”, Orpo myöntää. Hallitus ei vie teknologiateollisuuden tai kemianteollisuuden tuotteita, yritykset vievät.
Mutta pääministerin mielestä osa on, vähemmän yllättäen, hallituksenkin ansiota.
”Me olemme yrittäneet luoda mahdollisimman hyvän työllistämis- ja investointiympäristön”, Orpo sanoo.
”Ajattelen itse niin, että kun teimme hallitusohjelman, perustimme uudistukset mielestäni parhaaseen tietoon ja parhaiden asiantuntijoiden näkemykseen siitä, mitä pitää tehdä. Enkä tarkoita tällä [Elinkeinoelämän keskusliittoa EK:ta], mistä aina syytetään.”
Joustoja työmarkkinoille, kannusteita vastaanottaa työtä, työllistämisen kynnyksen alentamista, sujuvampia lupaprosesseja, puhdasta energiaa yrityksille. Niitä nyt ainakin, Orpo luettelee.
Viime viikkoina Suomessa on kohkattu yhdysvaltalaisen ohjelmistoyhtiö Googlen jätti-investoinnista. Google aikoo investoida Suomeen 13 miljardia euroa. Haminan datakeskusta laajennetaan ja uusia keskuksia rakennetaan Kajaaniin, Vaalaan ja Muhokselle.
Onko tällaisia uutisia tulossa lisääkin?
”Suomeen on tulossa tai tänne pohditaan useitakin investointeja, joista iso osa on ollut julkisuudessakin. Toivon tietysti, että ne toteutuvat. Hyvä esimerkki on Kokkolan seudun Rio Tinto -alumiinitehdashanke, ensimmäinen Eurooppaan yli 30 vuoteen ilmeisesti”, Orpo sanoo.
”Itse odotan, että saisimme tulevaisuudessa uutisia ydinvoimahankkeen liikkeellelähdöstä.”
Erityisesti datakeskushankkeita olisi Suomeen tulossa lisääkin – jopa ”valtava määrä”, Orpo sanoo.
”Mutta ne eivät tule kaikki toteutumaan tai Suomeen myöskään mahtumaan.”
Datakeskusinvestoinneilla on myös nurjat puolensa. Mikä on ympäristövaikutus? Useat tiedotusvälineet ovat kertoneet viime päivinä Googlen epäillyistä laittomista hakkuista Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
Entä riittääkö sähkö? Ja kuinka paljon kansainvälisten jättiyritysten lupaamista investoinneista jää todella Suomeen ja hyödyttämään suomalaisia?
Monissa maissa datakeskusten rakentamista on rajoitettu, ja Yhdysvalloissa kansalaisliikehdintä keskusten rakentamista vastaan on ollut monissa osavaltioissa kovaa.
Suomessakin datakeskusten sääntelyä vaativa kansalaisaloite keräsi vaadittavat 50 000 allekirjoitusta vain muutamassa päivässä. Se on hurja tahti.
Orpo sanoo ymmärtävänsä huolen.
”Poliitikkojen rooli on huolehtia siitä, että meille tulee sellainen määrä datakeskuksia ja sellaisia datakeskuksia, jotka ovat hyväksyttävissä”, hän sanoo.
Yhtäältä on siis katsottava sähköverkon kantokykyä ja toisaalta taas sitä, mitä datakeskuksissa varsinaisesti tehdään.
Pääministeri nostaa esiin valmistelussa olevan datakeskusrekisterilain. Laki toisi datakeskuksille ilmoitusvelvollisuuden sekä loisi valtakunnallisen rekisterin, johon kirjattaisiin tietoa keskusten käyttötarkoituksista, omistuksesta, sähkönkäytöstä sekä verkkovaikutuksista.
”Eli että ei tänne voi mitä tahansa tehdä.”
Orpo kertoo hahmotelleensa toimenpidelistaa siitä, mitä datakeskuksiin liittyen on jo tehty, mitä on tekeillä ja mitä vielä pitäisi tehdä.
Monet toimenpiteet liittyvät juuri sähköön. Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla myös lakiehdotus sähköverkkoliittymien priorisoinnista. Jatkossa sähköverkkoyhtiöiden olisi pantava hakijat järjestykseen laissa määriteltyjen periaatteiden mukaan.
”Ja kaikkein kriittisintä on tuulettomien pakkaspäivien energiapiikkien hoitaminen. Nopein asia, josta pitää huolehtia, on tämä säätövoima. Siihenkin liittyviä hankkeita on paljon liikkeellä.”
Säätövoimalla tarkoitetaan sellaista sähköntuotantoa, jota voidaan nopeasti säätää sähkön kulutuksen ja tuotannon vaihteluiden tasapainottamiseksi.
”Minusta on oleellista kysyä myös, uskalletaanko me kasvaa. Olisiko joku suomalaisen puolueen puheenjohtaja sanonut esimerkiksi Googlelle, että ei kiitos?” Orpo kysyy.
”On tärkeää, että saamme Suomeen investointeja, jotka tuovat tänne työtä ja toimeentuloa. Silloin minusta pitää uskoa myös siihen, että me kyllä hoidamme sen energiantuotannon. Meillä on kaikki edellytykset huolehtia siitä. Kun energian kysyntä kasvaa, niin myös sen tuotanto tulee kasvamaan.”
Mutta onko olemassa jokin raja sille, kuinka korkeaksi suomalaisen sähkölasku saa nousta?
Suoraa vastausta Orpo ei anna. Hän sanoo, että talvisin sähkölaskut voivat olla jo nyt liian kovia monille suomalaisille.
”Suomessahan on muutoin edullinen sähkö, yksi Euroopan halvimpia. Mutta tämä osoittaa sen, että meidän täytyy saada säätövoimaa. Sitä ollaan nyt jo rakentamassa, ja hallitus valmistelee myös talvienergiatukea.”
Niin kutsuttu talvienergiatuki mahdollistaa käytännössä investointituen säävarmalle sähköntuotannolle.
Vaikka Orpo haluaisikin puhua mielellään hyvistä uutisista, ei esimerkiksi valtiovarainministeriön ennuste sisältänyt suinkaan vain sellaisia.
Asuntomarkkinoiden toipuminen on ollut heikkoa, samoin työllisyyden. Maailmantalouden epävarma tilanne, erityisesti polttoaineiden kallistuminen, uhkaa paitsi kasvua myös suomalaisten kukkaroa. Inflaatio kiihtyy, korot nousevat. Ja vaikka kasvua tuleekin, pysyy julkinen talous edelleen sitkeästi alijäämäisenä.
Pääministeri uskoo, että työttömyyskin alkaa Suomessa helpottaa. Työllisyys seuraa talouskasvua viipeellä.
”Sitähän ei voi tehdä toisin päin. Se [työllisyyden paraneminen] vaatii ensin kasvun ja investoinnit.”
Kuluvan vuoden neuvotteluissaan hallitus on tehnyt pieniä, osin symboliseksi luonnehdittavia toimia työllisyyden tukemiseksi. Nuorten työllistymisseteliä, uutta tukea pitkäaikaistyöttömien työllisyyden parantamiseksi.
Uusia, varsinaisia työllisyystoimia Orpo ei haastattelussa kuitenkaan lupaa. Ei, vaikka hän sanookin pitävänsä työttömyyttä Suomen vakavimpana ongelmana.
”Se on paljon vakavampi kuin julkisen sektorin alijäämä. Ne ovat tietenkin jotenkin myös kytköksissä toisiinsa, mutta työttömyys on inhimillinen ongelma.”
Maailmantalouden ja geopolitiikan epävarmuuksillekaan on vaikea tehdä mitään. Orpon mielestä hallituksen tehtävänä on politiikassaan ennen kaikkea ylläpitää ennustettavuutta – ei kiirehtiä tai hätiköidä. Tästä huolimatta esimerkiksi kysymys pumppuhinnoista on hänen mukaansa jatkuvassa arvioinnissa.
Bensan ja dieselin hinta on kallistunut nopeasti kaikkialla Euroopassa. Iranin tilanteeseen ei ole saatu ratkaisua, talvi lähestyy ja varannot kuluvat loppuun. Jemenin huthikapinalliset uhkaavat estää öljykuljetuksia myös Saudi-Arabian toisella puolella, Punaisellamerellä. Samalla kapinalliset ovat myös hyökänneet maan öljyinfrastruktuuriin.
Jalostamoiden katteet ovat nousseet, Yhdysvallat harkitsee dieselin vientikieltoa ja Venäjä rajoittaa jo öljyjalosteidensa vientiä.
Tiettävästi hallituksessa tehdään parhaillaan arvioita erilaisista keinoista helpottaa tilannetta pikaisestikin.
Mutta: veronalennukset ovat kalliita, uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen höllentäminen on ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa ja esimerkiksi työmatkavähennyksen korottaminen auttaisi vasta pidemmällä aikavälillä.
”Meillä ei pelimerkkejä hirveästi ole.”
Talouden laittaminen kuntoon ja velkaantumisen taittaminen olivat kokoomuksen suuria tavoitteita kevään 2023 vaalien alla.
Julkinen talous on pysynyt kuitenkin sitkeästi alijäämäisenä. Erityisesti puolustus- ja korkomenot kasvavat, väestön ikääntyminenkin rasittaa taloutta. Hallitus on tehnyt leikkauksia, mutta päättänyt myös veronkevennyksistä, jotka vähentävät sopeutustoimien vaikuttavuutta.
Valtiovarainministeriö arvioi julkisen talouden alijäämän olevan ensi vuonna 4,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt). Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite, että se olisi hallituskauden päättyessä ”korkeintaan 1 prosentin” verran. Välissä ammottaa miljardien eurojen kuilu.
Kuinka iso epäonnistuminen on hallitukselta, että julkinen talous pysyy näin runsaasti alijäämäisenä?
”Se on asia, mikä ei ole onnistunut. Se on selvää. Siitä ei voi olla mitenkään tyytyväinen.”
Orpo muistuttaa alun perinkin arvioineensa, että talouden kohentaminen olisi kahden vaalikauden mittainen projekti.
”Noudatimme aloittaessamme tasan tarkkaan valtiovarainministeriön neuvoja siitä, kuinka paljon sopeutuksia pitäisi tehdä. No sitten selvisi, että se ei riitä. Tehtiin kolme miljardia euroa lisää, tehtiin yksi miljardi lisää.”
Ensi vaalikaudella pitäisi jatkaa, nyt eduskuntapuolueiden yhdessä sopimien sääntöjen mukaan. Vasemmistoliitto jäi niin kutsutusta velkajarrusta alun alkaenkin ulos, syyskuussa häippäsi myös Liike nyt. Selvä enemmistö on silti kuitannut rahoitusasematavoitteen ja siitä laskettavan 8–11 miljardin euron sopeutustavoitteen.
Se on paljon. Jos ja kun sopeutus pitäisi tehdä nettona eli puhtaina leikkauksina tai veronkorotuksina, on summa noin kaksin- tai kolminkertainen Orpon hallituksen vastaavaan nettosaldoon.
Oletteko edelleen sitä mieltä, että tavoite on realistinen?
”Kun katson sitä korkojen kehitystä ja sitä, millainen pommi siitä on Suomelle tulossa, jos tälle velkaantumiselle ei tehdä jotain… Niin kyllä, olen sitä mieltä.”
Pääministeri on itse sanonut, että sopeutus pitäisi tehdä ilman veronkorotuksia. Parlamentaarinen finanssipoliittinen työryhmä on sulkenut urakasta pois myös kirjanpitokikkailut ja omaisuuden myynnin, joita nykyinen hallituskin on harjoittanut.
Mitä jää jäljelle?
”Valmistelemme hyvin tiiviisti omaa talousohjelmaamme, ja tulen palaamaan siihen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käymme koko julkisen talouden läpi. Se on kova työ, mutta olemme valmiita siihen.”
Useat ekonomistit ovat myös arvioineet, että tällaisen sopeutusurakan tekeminen joko puhtaasti veronkorotuksin tai puhtaasti menoleikkauksin on epärealistista.
”Tulemme näyttämään, että sopeutuksen voi tehdä ilman veronkiristyksiä. Se ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi tehdä verojärjestelmän sisällä uudistuksia, joilla pyritään kasvattamaan taloutta, tuomaan lisää”, Orpo sanoo.
”Emme halua nostaa kokonaisveroastetta, ja haluamme myös suojata sen, ettei työn tai yrittämisen verotus kiristy. Mutta tätä tarkastellaan kokonaisuutena.”
Orpo on johtanut kokoomusta yli kymmenen vuotta. Kesällä hänet valittiin jatkokaudelle puheenjohtajaksi, ilman vastaehdokkaita. Hän vie puolueensa myös seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Orpo uskoo yhä hallituksensa toimintakykyyn. Siihenkin hän uskoo, että kokoomus voi vielä parantaa kannatustaan, kunhan se pääsee ”puhumaan kokoomusta” ja kertomaan, mitä ”seuraavaksi on tehtävä”.
Orpon kannalta tuoreimmat mittaukset eivät ole olleet rohkaisevia. Kesän jälkeen puolueen kannatus on sulanut, ja se on ollut esimerkiksi Ylen mittauksessa 17 prosentissa. Se on kokoomukselle yksiselitteisesti huono tulos, huonoin vuosiin.
”Olin silloinkin paikalla, kun se oli näin matalalla edellisellä kerralla koronan aikaan. Ja sitä ennen silloin hoitajamitoituskeskustelun yhteydessä vuoden 2019 vaalien alla. Olin siinäkin mukana”, Orpo sanoo.
”Näistä on noustu. Tiedän, että se vaatii kovaa työtä. En ole sillä tavalla kauhean huolissani, vaikka haluaisin nähdä parempia lukuja.”
Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyväskylässä puhuttiin naisongelmasta: kannatusta naisten keskuudessa on menetetty. Kun perussuomalaisten kannatus on alkanut nousta ja kokoomuksen laskea, on puhe kääntynyt myös toiseen suuntaan. Vuotavatko porvarimiehet sittenkin hallituskumppanille?
”No jos katsotaan eduskuntavaalien lukuja, niin kyllä molemmat [päähallituspuolueet] ovat menettäneet”, Orpo sanoo.
”Jäsenistömme on laaja, meitä on konservatiiveista liberaaleihin ja kaikkea siltä väliltä. Hallitusvastuuaikana toisille voi olla vaikeaa leikkaukset, toisille se, että talouden kasvu on vasta nyt alkanut. Ei ole yhtä syytä tai yhtä lääkettä. Se ratkaisee, että kokoomus pystyy esittelemään hyvän vaihtoehdon.”
Kesällä on kyllä ollut ”kaikenlaista haastetta”, Orpo muotoilee. ”Itsellänikin.”
Oikeuskansleri tutkii edelleen, menettelikö pääministeri väärin Garden Helsinki -hallin sittemmin haudatusta tuesta päätettäessä tai kun hallitus järjesteli uudelleen Valmet Automotiven asioita.
Garden Helsingin pääpuuhamies oli kokoomuksen Jan Vapaavuori, Valmetin yksi omistajista taas vaalirahoittaja Ilpo Kokkila.
”Odotan tietysti oikeuskanslerin päätöstä. Olen vastannut huolellisesti ja mielestäni olen vahvoilla tässä asiassa.”
Orpo sanoo, että hänellä on hallituksen tuki: ”Siitä ei ole kahta kysymystäkään.”
Hänen mukaansa tukipäätösten syntymisestä on yhtenäinen näkemys hallituksessa.
Onko se rasite kokoomukselle, että pääministeri on keskellä tällaista prosessia?
”Se riippuu päätöksestä. Lähden itse siitä, että se on myönteinen, koska tunnen asian ja olen edelleenkin sitä mieltä, ettei tässä ole tapahtunut mitään väärää. Kannattaa lukea ne minun vastaukseni, joissa tämä perusteellisesti selvitetään. Jos tulee toisenlainen ratkaisu, niin sitten täytyy katsoa, mitä siellä on.”