Mustatko sen kuvan!
Paavo hississä, Halonen ja Putin junassa. Monet ikoniset kuvat ovat Lehtikuvan kuvaajien ottamia.
10
MIN
Presidentti Kekkonen noottikriisin aikana Havaijin palmujen alla vuonna 1961. Juoksuradalla kaatunut Lasse Virén Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.
Monet historialliset suomalaishetket ovat kuvatoimisto Lehtikuvan kuvaajien tallentamia.
Lehtikuva perustettiin 75 vuotta sitten, Helsingin olympialaisten alla. Huippuvuosina 1980-luvulla Lehtikuvassa oli yli 80 työntekijää. Vuonna 2010 Suomen Tietotoimisto osti sen itselleen.
Lehtikuvan kuva-arkistoon on kertynyt vuosikymmenten aikana miljoonia valokuvia – on politiikkaa, urheilua, talouselämää, kulttuuria ja muita ajankohtaisia tapahtumia.
Ensi maaliskuussa STT ja Lehtikuva hiljenevät. Tappiollisen liiketoiminnan takia STT lopettaa toimintansa, ellei viimeisin pelastusyritys onnistu ratkaisemaan yhtiön rahoitus- ja hallintomallia. 89 työntekijää on jo irtisanottu.
Historiallisesti merkittävän kuva-arkiston kohtalo ei ole vielä lopullisesti ratkennut, mutta STT ja Museovirasto tekivät keväällä aiesopimuksen arkiston luovuttamisesta.
Suomen Kuvalehti pyysi kuutta Lehtikuvan kuvaajaa kertomaan heille itselleen tärkeistä kuvista.
”Kyttäyskeikka oli tuottoisa”
”Syyskuussa 1981 presidentti Urho Kekkonen jäi Islannin-matkansa jälkeen sairauslomalle ja epäilykset presidentin terveydentilasta vahvistuivat.
Me kuvaajat ja toimittajat aloitimme viikkoja kestäneen ympärivuorokautisen päivystyksen Tamminiemen edustalla. Tehtävänämme oli seurata Kekkosen liikkeitä ja myös vieraita.
Toimittaja kirjasi ylös kaiken. Jopa ohi liikkuvat jänikset. Minulla oli koko ajan 400-millinen teleobjektiivi valmiina. Näimme Matti Kekkosen mutta emme koskaan esimerkiksi Maarit Tyrkköä tai Taneli Kekkosta.
Monet toimittajat, erityisesti päätoimittajat, tekivät juoksulenkkinsä Tamminiemen ohi udellen tietoja presidentin tilanteesta. Tavalliset ihmiset, varsinkin vanhemmat, olivat vihaisia ja käskivät jättää vanhan ihmisen rauhaan. Ei auttanut selittää heille, että nyt on kyseessä virassa oleva presidentti eikä kuka tahansa vanhus.
Lokakuun 3. päivän illalla huomasimme, että Kekkosta talutettiin saunaan. Menimme aidan viereen odottamaan. Kun Kekkonen palasi saunasta lääkäreiden Erkki Kivalon ja Pentti Halosen seurassa, otin kuvan.
Kekkonen pyysi eroa 26. lokakuuta, ja päivystykset lopetettiin. Kuvaajille ja toimittajille päivystykset olivat olleet tuottoisia. Olin vuorossa kymmenisen kertaa, aina työvuoron ulkopuolella. Siihen aikaan olivat kaikki lisät voimassa, ja niinä kuukausina oli helppo maksaa lainanlyhennyksiä.
Kekkonen jäi asumaan Tamminiemeen. Välillä häntä talutettiin ulkona ja näytettiin, että hän on elossa.
Käyn melko usein kahvilla Tamminiemessä ja muistelen tätä tapahtumaa. Pois lähtiessä vaimoni taluttaa minua käsikynkässä, kuten Kekkosta talutettiin aikoinaan.”
Martti Kainulainen
”Koivistolla ei ollut tapana poseerata”
”Presidentti Mauno Koivisto oli perheineen lomalla Singaporessa marraskuussa 1991. Kuvaajiakin pääsi muutamaan tilanteeseen mukaan, ja otin kuvan sightseeing-laivalla, kun Koivisto valmistautui menemään kannelle. Kuvassa tytär pitää huolta isästään, ja hetki on niin intiimi, että kuva voisi olla perhealbumista.
Mauno Koivistoa oli aina helppo valokuvata, koska hänellä ei ollut tapana poseerata. Jos presidentti vaikka valmistautui meikkituolissa uudenvuoden puheeseen, hän ei hätistellyt kuvaajia pois.
Nykyinenkin presidentti on hirveän hyvä kuvattava, mutta toisella tavalla. Hän selvästi arvostaa kuvia ja haluaa auttaa meitä kuvaustilanteissa.”
heikki saukkomaa
”Pentti Arajärvikin oli paikalla”
”Istuin Allegro-junassa pr-matkalla kohti Pietaria. Toisessa vaunussa istuivat presidentti Tarja Halonen ja Vladimir Putin, joka oli tuolloin Venäjän pääministeri.
Jossain vaiheessa minä ja pari muuta henkilöä pääsimme kuvaamaan heitä. Putinilla ei ole tapana kiinnittää valokuvaajiin huomiota, suurmiehenä hän on tottunut siihen, että häntä kuvataan.
Pentti Arajärvikin oli paikalla, mutta en muista pyytäneeni häntä siirtymään pois kuvasta. En yleensä ala hirveästi järjestellä vaan annan asioiden olla ja kuvaan. Ehkä joku toinen pyysi, olihan vaunussa ahdasta. Huomasin, että Halonen laittoi hetkeksi kätensä Putinin käden päälle, ja silloin painoin laukaisinta.
Uskon, että Halonen kosketti Putinia tarkoituksella. Ehkä hän halusi näyttää, miten hyvissä väleissä he ovat. Tuohon aikaan kuvaa ei pidetty erikoisena, vaan sen ajateltiin kuvaavan tilannetta, joka on positiivinen molemmille maille. Itäraja oli auki ja kauppa kävi.
Viime vuosina Halosta on syytetty Putin-myönteisyydestä ja kuvaa on alettu arvioida uudesta näkökulmasta. Ehkä tulkinnat vaihtelevat sen mukaan, mitä ajattelee kosketuksesta. Joillekin se merkitsee enemmän kuin toisille. Kuvasin Halosta monta kertaa ja sain huomata, että hänellä oli naisena tällainen tapa lähestyä ihmisiä.
Vuonna 2003 olin ollut seuraamassa hänen valtiovierailuaan Tansaniassa. Siellä hän tuli luokseni ja alkoi levittää aurinkorasvaa nenälleni, vaikka hän olisi voinut vain ojentaa tuubin minulle.”
sari gustafsson
”Toivoin, että Anneli kääntyisi katsomaan”
”Olin kesäkuvaajana Lehtikuvassa, kun minut lähetettiin eduskuntaan keskustan ryhmähuoneeseen tiedotustilaisuuteen. Siellä minulle selvisi, että olikin vähän isompi uutinen kyseessä, kun pääministeri Anneli Jäätteenmäki kertoi pyytävänsä eroa pääministerin tehtävästä.
Huoneessa oli hirveä tunku ja piti oikein ahtautua pöytien väliin. Siellä oli myös tv-kameroita, ja jotkut taisivat nousta pöydille kuvaamaan. Piti toimia ripeästi ja hakea kuvauspaikkoja.
Tilaisuuden jälkeen osa tiedotusvälineiden edustajista poistui paikalta, mutta jäin seuraamaan Jäätteenmäkeä. Jäätteenmäki istui pöydässä yksin. Hän näytti väsyneeltä, ja vaalikampanjan aikainen tiikerimäisyys oli poissa.
Hetkeä myöhemmin hän lähti kohti eduskunnan takaovea ja parkkipaikkaa, jossa auto odotti häntä. Seurasin perässä.
Yleensä poliitikot vain livahtavat sisälle autoihin, ja harvoin heiltä saa katsetta. Se oli sellainen klassinen todella nopea tilanne, toivoin, että Anneli kääntyisi katsomaan. Ja niin hän teki.
Suurimmassa osassa kuvia Anneli esiintyi poliitikoille tyypillisesti hymyillen, tilaisuuden takia ehkä hieman väkinäisen oloisesti. Tähän kuvaan sain taltioitua toisenlaisen tunnelman.
Mielestäni kuvakerronta on muuttunut, ja nykyisin mediassa on enemmän ennakkoon suunniteltua materiaalia sen sijaan, että vain oltaisiin paikalla, huomattaisiin ja todettaisiin asia.
ville männikkö
”Joskus onnistuu, aina ei”
”Uutiskuvaaminen on hektistä työtä. Siinä ei oteta kantaa mihinkään eikä ehditä inspiroitumaan. Oma säätövara on pieni. Joskus onnistuu, aina ei.
Syyskuussa 2013 odotin Tukholmassa Sauli Niinistöä, joka oli tulossa tapaamaan Barack Obamaa. Kun hän saapui paikalle, kaikki tapahtui sekunnin murto-osassa. Sain kuvan, jossa Niinistö katsoo suoraan kameraan ja suoristaa krakaansa. Vasemmalla turvamies kaivaa jotakin povaristaan. James Bond -tyyppinen kuva lähti leviämään somessa.”
jussi nukari
”Mahdoton tehtävä”
”Olin Sotšin olympialaisissa seuraamassa jääkiekon loppuottelua, kun sain Lehtikuvasta viestin, että Paavo Arhinmäki on sekoillut humalassa edellisenä yönä. Hän oli ollut juhlimassa Leijonien kanssa pronssimitalia ja ”sammunut tai väsähtänyt” pöytään. Hänestä haluttiin kuva.
Ajattelin, ettei tämä voi olla totta. Mistä ihmeestä mä jonkun Arhinmäen keksin? Mahdoton tehtävä. Hallissa oli varmaan 10 000 ihmistä, ja minun piti kuvata ottelua ja saada kuva Putinistakin.
Matsi alkoi. Samalla käännyin ja huomasin, että Arhinmäki olikin kymmenen metrin päässä takanani. Vaihdoin kameran linssin ja katsoin sillä, että jaahas, Paavolla on vieläkin silmät ristissä.
Olen tyytyväinen, että sain vangittua asian, josta silloin puhuttiin. Joskus poliitikot ovat sitä mieltä, että valokuvaajat kuvaavat asenteellisia kuvia. Mutta me otetaan monta ruutua, joista asiakas käyttää, mitä käyttää.
Ei poliitikko voi hymyillä aina. Kollegallani Martti Kainulaisella on ollut tapana sanoa kuvattavalle, että et viittis hymyillä joka kuvassa, se on noloa sitten, kun jäät kiinni rattijuoppoudesta. Koskaan ei tiedä, mihin asiaan poliitikko joutuu seuraavaksi vastaamaan.
jussi nukari
”Paavo pompsahti taas esiin”
”Aina kun menen kuvaamaan Paavo Väyrystä, minulle tulee hymy huulille, että mitä hän on tällä kertaa juoninut.
Tässä tilanteessa odoteltiin Paavoa eduskunnassa. Paikalla oli muistaakseni muutama muukin kuvaaja.
Tiedän aika hyvin, mistä suunnasta poliitikko yleensä tulee valtiopäiväsaliin. Osasin mennä odottamaan hisseille. Paavo tosiaan tuli paikalle hissillä, mutta häntä pyydettiin menemään kuvausta varten siihen uudestaan.
Kuvassa Paavo näyttää ilahtuneelta, ikään kuin hän olisi taas huomannut, että jokin virka on vapaana. Paavo pompsahti taas esiin kuin sieni sateella.
Kuvasta alettiin tehdä meemejä, joten ilmeisesti katsojat ovat kokeneet sen samalla tavalla. Minua meemit vain naurattivat. Kuvasta tuli tavallaan valtakunnan yhteistä omaisuutta.
Lehtikuvan täytyy tietenkin puolustaa tekijänoikeuksia, mutta kun mopo karkaa käsistä, niin sitä on enää vaikea saada hallintaan.”
jussi nukari
”Mistään kuvastani ei ole tykätty somessa yhtä paljon”
”Lennu-koira oli paikalla, kun Mäntyniemessä oli meneillään Sauli Niinistön ja Jenni Haukion perinteinen joulutervehdys. Se oli hirveän villi ja juoksenteli ympäriinsä. Se rupesi lähes pilaamaan tilaisuutta, joten Niinistö otti sen lopulta syliin. Siinäkin se ensin vähän rimpuili.
Kuvasin Lennua, tietenkin, koska se oli niin hauskannäköinen. Se alkoi kuunnella kamerani laukaisuääntä, siksi sillä on niin suora katsekontakti kameraan.
Kun lähdin pois Mäntyniemestä, ajattelin, että olin ollut ihan tavallisella keikalla. Edes käsitellessäni kuvia en huomannut, että olisin ottanut erikoisen kuvan, mutta Lehtikuvasta rupesivat sitten lähettämään viestiä, että mikäs tämä on ja onpas älyttömän hauska kuva.
Myöhemmin kuvaa alettiin jakaa sosiaalisessa mediassa, ulkomaillakin. Amerikkalaisen toimittajan Kelly Weillin Lennu-päivitystä jaettiin heti noin 40 000 kertaa, ja se sai yli 100 000 tykkäystä. Mistään kuvastani ei ole tykätty sosiaalisessa mediassa yhtä paljon. Lennusta tuli julkkis, josta tehtiin leivoksiakin.
Tämä on muistaakseni viimeisiä kuvia, jotka Lennusta otin. Sittemmin Lennun julkisia esiintymisiä vähennettiin.”
heikki saukkomaa
”Uskon, että presidentti lohdutti spontaanisti”
”Luukas Saha oli Pariisin olympialaisissa hävinnyt tasaväkisen judo-ottelun jatkoajalla. Presidentti Alexander Stubb istui yleisön joukossa, ja mietin, tuleeko hän moikkaamaan vai jutustelisiko Sahan kanssa jossain takakäytävällä. Mutta Stubb pamahtikin kentän reunalle median eteen. Se oli vähän yllättävä veto, ja tilanne oli nopea. Minulla oli väärä linssi kamerassa, mutta ehdin vaihtaa sen.
Tiesin heti, että nyt tuli hyvä kuva. Siinä näkyy urheilijan pettymys, mutta kuva on lohdullinen ja kertoo jostakin isommasta. Stubb näyttää hyvin inhimilliseltä.
Stubb haluaa selvästi näkyä urheilutapahtumissa, eikä hän jää takariviin. Voi miettiä, oliko lohduttaminen Stubbilta laskelmoitua, mutta en haluisi olla niin kyyninen.
Uskon, että presidentti lohdutti spontaanisti. Kovana urheilumiehenä hän varmasti ymmärtää sen tuskan, miltä tuntuu hävitä.
Myöhemmin kuva valittiin Urheilutoimittajain liiton vuoden urheiluvalokuvaksi. Tällaisia kuvia saa vain silloin, kun on aikaa pyöriä paikalla ennen ja jälkeen uutistapahtuman. Välillä kuvataan vaikka puoli matsia koripalloa ja sitten mennään jatkamaan jääkiekkoon. Silloin syntyy käyttökelpoisia kuvia, mutta ne jäävät harvemmin elämään.
antti aimo-koivisto