Kenellä oli eniten kiire?
Entiset avustaja ja suurlähettiläs ovat erimielisiä siitä, miksi pääministeri Marinin tapaamisia oli vaikea järjestää.
4
MIN
Suomen Yhdysvaltain-suurlähettiläs vaikutti olevan haluton vastaanottamaan pääministeri Sanna Marinia (sd) tai järjestämään hänelle tapaamisia amerikkalaispoliitikkojen kanssa kesäkuussa 2022, väittää tuore kirja.
Marin entinen erityisavustaja Tuulia Pitkänen käsittelee torstaina ilmestyneessä Älä kysy lupaa -kirjassaan (Otava) suomalaista poliittista päätöksentekoa ja kertoo myös anekdootteja esimerkiksi Antti Rinteen (sd) ja Marinin pääministerikausilta vuosina 2019–2023.
Pitkänen kirjoittaa, kuinka diplomatiaan kuuluu monenlaisia eleitä ja käytäntöjä. Yksi tällainen on, että Suomen suurlähettiläs ottaa pääministerin vastaan jo lentokentällä tämän saapuessa lähettilään asemamaahan.
”Kyseessä on ennen kaikkea vanhan maailman hyvä käytäntö: Kun pääministeri ja lähettiläs siirtyvät yhdessä autoon, lähettiläs voi heti antaa tuoreimman tilannekuvan asemamaasta, paikallisesta poliittisesta ilmapiiristä ja vierailun käytännöistä”, hän kirjoittaa.
Pitkäsen mukaan ”kirjoittamattomaan sääntöön” oli Marinin kaudella vain yksi poikkeus. Hän kirjoittaa vierailusta Washingtonissa järjestettyyn Bilderberg-kokoukseen keskellä Nato-prosessia.
Ajankohtaa tai suurlähettilästä ei tarkemmin nimetä, mutta julkisten tietojen mukaan vierailu tapahtui 2.–4. kesäkuuta 2022.
Pitkäsen mukaan pääministerin esikunta sai vierailun yhteydessä viestin, jonka mukaan suurlähettiläs on liian kiireinen ehtiäkseen lentokentälle.
”Portilla meitä odotti lähetystön toinen työntekijä silminnähden vaivaantuneena”, Pitkänen kirjoittaa.
Entisen erityisavustajan mukaan ”kiirettä piti muutenkin”. Esikunta oli tiedustellut lähetystöltä mahdollisuuksia tavata Washingtonissa joitakin Yhdysvaltain hallinnon edustajia. Yleensä tämä ei Pitkäsen mukaan ollut mikään ongelma, sillä Nato-jäsenyysprosessin keskellä Suomeen kohdistui kiinnostusta ja myös Marinia pidettiin maailmalla kiinnostavana poliitikkona.
”Lähes kaikkialla muualla ovet aukesivat poikkeuksellisen helposti, mistä lähettiläämme eri posteilla ottivat kyllä yleensä ilon irti. Aiemmilla matkoillamme ongelmina olivat pikemminkin olleet jopa 16-tuntisiksi venyneet tapaamisputket”, hän kirjoittaa.
”Lähetystö kuitenkin viestitti, etteivät mitkään tapaamiset oikeastaan olleet tarpeellisia, sillä suurlähettiläs oli jo ehtinyt tavata kaikki pääkaupungin keskeiset toimijat.”
Pitkänen kirjoittaa, kuinka Marinin kabinetti tiedusteli vielä erikseen mahdollisuutta tavata tuolloinen edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi.
”Suurlähetystön viesti Helsinkiin oli kuitenkin lannistava. Aikataulut olivat kuulemma hankalia.”
Lopulta asetelma kääntyi ympäri, kun Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläs Doug Hickey sai tietää vierailusta.
”Viesti kulki nopeasti takaisin Washingtoniin, ja lopputuloksena puhemies Nancy Pelosi oli niin innostunut Marinin vierailusta, että hän lensi varta vasten Kaliforniasta pääkaupunkiin tapaamaan Suomen nuorta pääministeriä.”
Suomen Kuvalehti kysyi kirjaväitteisiin kommentteja Suomen Washingtonin-lähetystöstä, joka pyysi edelleen osoittamaan kysymykset suoraan silloiselle lähettiläälle.
Suomen Yhdysvaltojen-suurlähettiläs oli tuolloin Mikko Hautala, joka työskentelee nykyään johtajana Nokialla. Hän itse muistaa tapahtumien kulun toisin.
Hautala kirjoittaa sähköpostivastauksessaan, että vaikkakin ”epätavallista”, ei ole ”ennenkuulumatonta”, ettei lähettiläs itse vastaanota lentokentällä ministeriä. Järjestelyyn vaikuttivat Hautalan mukaan paitsi tärkeä perhemeno myös se, ettei Marin halunnut ajankohtaiskatsausta lähettiläältä ”matkaa ennen eikä sen aikana”.
Hautala myös kertoo koettaneensa järjestää Marinille tapaamista varapresidentti Kamala Harrisin kanssa matkan yhteydessä. Kun tapaamisesta keskusteltiin pääministerin esikunnan kanssa, Hautala kertoo saaneensa viestin, jonka mukaan muuta ohjelmaa ei välttämättä tarvittaisikaan, sillä pääministeri suosii väljyyttä keskittyäkseen matkan ohjelmaan.
”Heillä [eli Harrisin tiimillä] olisi ollut kiinnostusta järjestää tapaaminen, mutta Harris oli tuolloin kesäkuun alkupäivinä matkoilla eikä tapaaminen juuri tuona Bilderberg-kokouksen ajankohtana siksi onnistunut”, Hautala kirjoittaa.
Hänen mukaansa Harrisin kabinetista myös todettiin, että tapaamisen mahdollisuus on myöhemminkin hyvä, mikäli pääministerin aikataulu mahdollistaisi ”nopealla aikataululla matkustamisen jonain muuna ajankohtana”.
Pelosin tapaamistakin Washingtonin-lähetystö yritti järjestää, mutta hän oli vastannut olevansa matkoilla.
Hautalan mukaan on totta, että tapaamisen järjesti lopulta Yhdysvaltain lähetystö Helsingissä. Hänen mukaansa syynä oli se, että lähettiläs ja Pelosi tunsivat toisensa henkilökohtaisesti.
Hautala kirjoittaa, ettei häntä suurlähettiläänä tai lähetystöä ylipäänsä haluttu Pelosin tapaamiseen mukaan lopulta ollenkaan.
Kirjan kustantaja Otava kuuluu samaan konserniin Suomen Kuvalehteä kustantavan Otavamedian kanssa.