Polut erkanevat jo ennen työelämää

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä lähes yhdeksän kymmenestä on naisia. Rakennusalan miesvaltaisuus on lähes samaa luokkaa.

Suomessa naiset osallistuvat työelämään enemmän kuin useimmissa EU-maissa, mutta miehet ja naiset päätyvät silti hyvin eri aloille.

Suomi on onnistunut avaamaan työelämän ovia molemmille sukupuolille, mutta ovien takana kuljetaan edelleen eri käytäviä.

Euroopan tasa-arvoinstituutin viimevuotisessa vertailussa Suomi on kokonaisindeksissä kahdeksas sukupuolten tasa-arvossa, mutta koulutuksen sukupuoli­segregaatiossa eli eriytymisessä vasta sijalla 25.

Yhdistelmä on suomalainen erikoisuus pohjoismaisessa perheessä ja koko EU:ssa.

Alojen jakautuminen sukupuolen mukaan on niin vakiintunut, että sitä voi helposti pitää luonnonlakina.

Koulutuksen segregaatio kertoo, että työelämän eriytymisen juuret ulottuvat paljon ensimmäistä työpaikkaa kauemmas, aina kouluvuosiin saakka.

Eriytymiseen johtavat valinnat eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Tutkijat ovat jäljittäneet ilmiön juuria koulujen lisäksi ammattien julkiseen kuvaan, mainontaan, koteihin ja varhaiskasvatukseen.

Oikea vastaus on luultavasti näiden yhdistelmä.

Miksi asiasta pitäisi huolestua? Eivätkö ihmiset tee valintojaan itse?

Jokainen tekee omat valintansa, mutta ammattien julkinen kuva, roolimallit, opinto-ohjaus ja ympäristön odotukset vaikuttavat kuitenkin siihen, mitä pidämme itsellemme mahdollisena.

Mitä kapeammiksi koulutus- ja työelämän näkökulmat käyvät, sitä enemmän yhteiskunta menettää osaamista, kokemuksia ja uusia ajatuksia.

Kyse ei ole vain tasa-arvosta. Väestön ikääntyessä ja työvoimapulan kasvaessa Suomella on entistä vähemmän varaa siihen, että osa ihmisistä rajaa mahdollisuuksiaan sen perusteella, millaisissa ammateissa heidän kaltaisensa ihmiset ovat ennen toimineet.

Jos miesten ja naisten kokemusmaailma erkanee jo koulutiellä, henkinen kuilu sukupuolten välillä kasvaa.

Poliittisessa keskustelussakin näkyy ajoittain merkkejä siitä, että sukupuolesta on tullut yksi uusi jakolinja ideologioiden ja yhteiskunnallisen aseman rinnalle. Sellaisesta jakolinjasta on paljon haittaa.

Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Naisia on siirtynyt aiempaa enemmän tekniikan, asiantuntijatyön ja johtamisen tehtäviin. Miehet ovat liikkuneet naisvaltaisille hoiva- ja kasvatusaloille selvästi hitaammin.

Jos kaikki lahjakkuudet saadaan parhaaseen käyttöön, se ei ole keneltäkään pois, ei miehiltäkään.

Lahjakkuuksilla ei ole sukupuolta, mutta ammateilla näyttää Suomessa yhä olevan.

Asenteiden muuttaminen kestää kauan. Jos omia mahdollisuuksia rajoittavat käsitykset siitä, mikä ala tai ammatti sopii kenellekin, seuraukset voivat ulottua vuosikymmenten päähän.

Suomi on onnistunut purkamaan monia tasa-arvon näkyviä esteitä. Vaikeampia ovat näkymättömät esteet.

Niin kauan kuin ne ohjaavat nuorten valintoja, osa lahjakkuuksista jää käyttämättä. Harvalla maalla on siihen enää varaa, eikä varsinkaan Suomella.