Ilman kasvuakin osattava elää
Talouspolitiikassa on jo vuosisatoja ollut tavoitteena jatkuva kasvu. Siihen pyritään edelleen uskoen, että vain kasvun avulla voidaan ylläpitää hyvinvointia ja työllisyyttä. Kulutuksen kasvu ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin. Viimeistään meneillään olevan finanssikriisin olisi pitänyt opettaa, että käänne ajattelussa ja käyttäytymisessä on pikaisesti välttämätön, jos aiomme pelastaa jälkipolvemme katastrofiselta kehitykseltä.
Kasvun talousteoria on pitkään toiminut hyvin ja sen avulla on elintaso noussut ja monissa maissa on myös tulonjako toiminut varsin tasaisesti. Tosin voimakas kasvukin on joskus johtanut siihen, että rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Yhä nyt talouspolitiikka lähtee siitä, että bruttokansantuotteella mitattavan talouskasvun tulee jatkua. Muuten seuraa työttömyyttä, elintason laskua ja vaikeuksia yrityksille.
Talousajattelun kriisi
Talouskasvu on lähivuosina parhaassakin tapauksessa hyvin hidasta. Meillä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää tehdä hyvinvointia ilman perinteisin keinoin mitattavaa kasvua tai alistua pahempaan.
Rahoitusmarkkinain lähes rajoittamaton vapaus on vienyt maailman talous- ja finanssikriisiin, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Yhdysvaltain talouskuplien puhkeamisen seurauksena syntynyt maailmanlama johti monissa maissa elvytystarpeisiin ja valtioiden ylivelkaantumiseen siinä määrin, että selviytyminen kriisistä on vaikeaa ja vie parhaassakin tapauksessa paljon aikaa. Talousasiantuntijatkin ovat erimielisiä siitä, mitä on tulossa ja mitä pitäisi tehdä erityisesti euroalueen kriisin laukaisemiseksi. Kriisi on kuitenkin laajempi ja koskee koko talousajatteluamme.
Tulevaisuus vaarassa
Nyt onkin ajattelun muutoksen aika. Monet etenkin kehittyneissä maissa, mutta myös kehitysmaissa elävät ylellisyydessä, mutta tulevaisuutemme on vaarassa. Aineellisesta elintasosta ja talouskasvusta on pyrittävä psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantamiseen. Taloudellista menestystä on ryhdyttävä mittaamaan uudella tavalla. On löydettävä keinoja päästä tavaravirran kasvun seurannaisvaikutuksista, jotka nyt uhkaavat johtaa hyvinvoinnin alamäkeen ja lopulta ekologiseen katastrofiin.
Rahoitusmarkkinoita on joka tapauksessa saatava entistä parempaan kuriin ja sääntelyyn. Ennen kaikkea on kuitenkin siirryttävä ajatteluun luonnon ehdoilla. Maailmanlaajuiset kokoukset luonnon ja ilmaston suojelemiseksi ovat vain edistyneet kovin hitaasti. Aikaa luontoa ja ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavien kriisien välttämiseen on kuitenkin hyvin vähän.
Tehtävä on vaikea
EU on osoittautunut selvästi luontoystävällisemmäksi näissä maailmankokouksissa kuin monet yksittäiset valtiot, jotka ovat olleet kovin lyhytnäköisesti itsekkäitä. Ehkä EU:n kehitystä kohti liittovaltioistumista ei olekaan syytä pelätä.
Markkinataloutta ei sinänsä tarvitse hylätä, vaan tehdä kasvuajatteluun ja käytännön talouskäyttäytymiseemme tarpeelliset, suuret korjaukset. Tehtävä on todella vaikea ja siksi siihen on välittömästi tartuttava. Investoinneilla on tavoiteltava ekologista muutosta ja alistuttava siihenkin, että yritysten perinteisesti mitattu kannattavuus heikkenee.