Paine rauhaan kasvaa

Suurimpien talousmahtien johtajat aloittivat maanantaina kolmipäiväisen G7-huippukokouksensa Ranskan Evianissa.

Tiedotusvälineiden ja päätöksentekijöiden katseet ympäri maailmaa kohdistuvat Genevenjärven rannoille nyt useasta syystä. Huippukokoukseen on saapunut Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump, jonka ohjelmaan kuuluu kahdenvälisiä tapaamisia myös ryhmän ulkopuolisten maiden kanssa.

Yhdysvaltain johdon on määrä tavata esimerkiksi Persianlahden arabivaltioiden johtajia. Loppuviikosta Iranin ja Yhdysvaltojen odotetaan virallisesti allekirjoittavan Sveitsin Genevessä jonkinlaisen sopimuksen sotatoimien lopettamisesta Lähi-idässä.

Tiistaina Trump tapasi puolestaan kokouksen yhteydessä Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin. Zelenskyi kehui sosiaalisessa mediassa, kuinka ”kantojen yhteensovittaminen on aina tärkeää”.

Yhdysvaltojen kiinnostus rauhan saamiseksi Ukrainaan hiipui alkuvuodesta.

Helmikuun jälkeen maan nykyhallinto on käyttänyt aikaa ja energiaa pikemminkin Iraniin ja laajemmin Lähi-itään.

Nyt kiinnostus näyttää olevan palailemassa. Trump sanoi yhdysvaltalaistoimittajille G7-kokouksen yhteydessä, että hän aikoo keskittyä aiempaa enemmän Ukrainan sotaan.

Yhdysvaltain presidentti kertoi samalla keskustelleensa sunnuntaina Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Toisessa yhteydessä hän totesi toimittajajoukolle, että Venäjän ”täytyisi tehdä sopimus”.

Trumpin lausunnot eivät ole yllättäviä. Useat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa työskentelevät ovat arvioineet Suomen Kuvalehdelle kevään aikana, että paine saada rauha aikaiseksi Ukrainaan kasvaa.

Yhdysvalloilla, Venäjällä, Ukrainalla ja eurooppalaisilla mailla on kaikilla entistä enemmän kannusteita päättää sota.

Touko- ja kesäkuun aikana sekä Suomessa että ulkomailla on uutisoitu, että rintamatilanne on kehittynyt Ukrainan kannalta suotuisaan suuntaan.

Myös tasavallan presidentti Alexander Stubb on puhunut ”matematiikasta”, joka suosii nyt Ukrainaa.

Ukrainalaiset haavoittavat ja surmaavat enemmän sotilaita kuin Venäjä pystyy rekrytoimaan. Ukraina on keväällä pystynyt ampumaan enemmän ohjuksia ja drooneja Venäjää kohti kuin Venäjä pystyy torjumaan. Samalla Ukraina on esimerkiksi pystynyt valtaamaan takaisin enemmän alueita kuin se menettää.

Venäjällä sota on tullut lähemmäs tavallisia kansalaisia Ukrainan iskujen myötä. Internetiä ja viestipalveluita on pidetty kiinni, mikä on ollut äärimmäisen epäsuosittua.

Sekä venäläisten että amerikkalaisten laskelmissa painavat myös Yhdysvaltojen välivaalit. Marraskuisissa vaaleissa äänestetään uusi Yhdysvaltain kongressin alahuone eli edustajainhuone. Samalla kansalaiset valitsevat 35 uutta senaattoria 100-paikkaiseen senaattiin.

Mediatietojen mukaan Iranin sodan päättävää aiesopimusta ei voi varsinaisesti kehua voitoksi Yhdysvalloille tai Trumpille, joten ”voitto” Ukrainassa näyttäytyy varmasti nykyhallinnolle houkuttelevalta vaalikeskusteluja ajatellen.

Samalla monet asiantuntijat arvioivat venäläisten laskeskelevan, että mikäli demokraatit saisivat välivaaleissa voiton, olisi Venäjän vaikeampaa saavuttaa itselleen miellyttävämpi rauhansopimus.

Tässä yhtälössä Trumpin hallinnon kätilöimä sopimus ennen vaaleja saattaa tuntua paremmalta vaihtoehdolta.

Diplomaatit puhuvatkin nyt mahdollisuuksien ikkunasta.

Alkukesästä monet merkittävät johtajat keskustelevat eri yhteyksissä: G7-huippukokous ja Eurooppa-neuvoston kokous pidetään tällä viikolla, Naton huippukokous heinäkuun alussa ja Ranskan itsenäisyyspäivän juhlallisuudet 14. heinäkuuta.

Viestejä, tunnusteluja ja jopa oikeita keskusteluja Ukrainaan liittyen on nyt mahdollista panna liikkeelle.

Presidentti Stubb arvioi viime viikolla Kultaranta-keskustelujen päätteeksi toimittajille, että Euroopan pitäisi ottaa jonkinlainen kontakti Venäjän suuntaan ”jos ei nyt seuraavien viikkojen aikana” niin ”seuraavan kahden kuukauden aikana”.

Kultarannassa Stubb myös arvioi, ettei näe itseään edustajana näissä keskusteluissa. Suomen ja Norjan kaltaiset valtiot voisivat pikemminkin olla taustalla auttamassa. Johtoroolia presidentti kaipaili sen sijaan ensisijaisesti Euroopan unionille ja toissijaisesti E3-maille eli Saksalle, Ranskalle ja Britannialle yhdessä Puolan ja Italian kanssa.

Taustakeskusteluissa suomalaiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan tekijät arvioivat, että suurten eurooppalaisten maiden vedolla toimiminen on kaikkein todennäköisintä. Ranska ja Britannia ovat tärkeitä, koska ne voivat ydinasemahteina tuoda pöytään myös turvatakuut.

Saksa taas on Euroopan suurin talous, Italiakin merkittävä ja vaikeasti ohitettavissa. Puola on niin ikään tärkeä sotilasmahti mutta myös Euroopan itärajavaltio.

Eurooppa haluaa olla keskusteluissa mukana ennen kaikkea siksi, että niissä todennäköisesti sivutaan mantereen turvallisuutta ja tulevaisuutta laajemminkin.

Poliittiset yhteydet Venäjälle ovat olleet poikki, ja monet diplomaatit varoittelevat, ettei prosessista tule mieltä ylentävä.

Samalla eurooppalaisten kesken on erimielisyyksiä, joiden yhteensovittaminen jatkunee Brysselissä Eurooppa-neuvoston pöydässä torstaina ja perjantaina.

Karkeasti jaotellen mitä etelämpänä ja kauempana Venäjästä maa sijaitsee, sitä enemmän se painottaa Ukrainan velvollisuutta taipua kompromisseihin.

Pohjoisemmat maat taas voivat pitää jo Venäjälle puhumista myönnytyksenä, jollaista ei pitäisi tehdä. Monet ulko- ja turvallisuuspolitiikan tekijät muistuttavat, etteivät ukrainalaiset itse ajattele niin.