Sopeudu ja taistele

Palavan maailman politiikassa sanotaan ääneen se, mitä ei yleensä sanota: ilmastonmuutoksen aiheuttamaa katastrofia ei voi enää estää tai väistää. Kysymys kuuluu, kuinka pahaksi katastrofi äityy.

Pariisissa vuonna 2015 solmitun ilmastosopimuksen piti hillitä hiilidioksidipäästöjä niin, että maapallon keskilämpötila ei kohoa yli 1,5 astetta. Nyt on vitkasteltu niin kauan, että tavoitteessa epäonnistutaan.

Luonnonkatastrofit ja konfliktit raaka-aineista yltyvät ja kroonistuvat. Kriisit eivät ole enää poikkeustila vaan uusi normaali. Yhä julmemmaksi muuttuvassa trumpien ja putinien maailmassa tieteellä ja kansainvälisillä sopimuksilla pyyhitään pöytää. Ei siis näytä siltä, että ihmiskunta äkkiä terhistyy tositoimiin ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Mitä nyt pitäisi tehdä? Tutkija Jooseppi Räikkönen ja tutkija-aktivisti Amos Wallgren hahmottelevat vastausta. Löytyisikö katastrofista siemeniä uuteen ajatteluun?

Palavan maailman politiikassa ilmastonmuutos on kaiken keskiössä, ja sitä kautta selitetään maailmanpolitiikka ja talous. Fossiilisiin polttoaineisiin kiinnittyneet talouden toimijat ovat hidastaneet päästöjen leikkauksia. Poliitikkojen asettamia rajoituksia ja kovaa uskoa teknisiin innovaa­tioihin kirjailijat kutsuvat nikkaroinniksi.

Räikkönen ja Wallgren haluaisivat ajaa alas fossiilitalouden – lopetettiinhan orjatalouskin aikoinaan pakolla. Elämä pantaisiin muiden, sitä pienempien etujen edelle.

Näin tuskin ihan heti tapahtuu.

Kirjan johtopäätös ilmastonmuutoksesta on karu. On parasta lähteä siitä, että kata­strofi on jo täällä ja miettiä, kuinka siihen sopeudutaan. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun pitäisi kuitenkin jatkua vahvana. Katastrofin syvyyteen kun voi vaikuttaa paljon. Poliitikkojen tulisi oppia hoitamaan yhtä aikaa alati päälle kaatuvia kriisejä ja isoa ongelmaa eli leikkaamaan päästöjä.

Kirjailijat osoittavat sanansa erityisesti ympäristöliikkeelle. Sen pitää olla valmis vuosikymmenten mittaiseen taisteluun. Aktivisteja varoitetaan katkeroitumisesta ja passivoitumisesta.

Lopun jälkeisessä elämässä on edelleen mahdollisuus merkitykselliseen toimintaan, yhteisöllisyyteen ja vastarintaan.

Kirjailijat näkevät uusiakin mahdollisuuksia. Kun Eurooppa pyrkii irti Kiinan ja Yhdysvaltain talutusnuorasta, se voisi tehdä isoja ympäristöratkaisuja. Yrityksiä voisi määräillä ja rahoittaa oikeaan suuntaan.

Miinusta teos saa epätasaisesta kielestään. Kustantamo ei ole kantanut vastuutaan tekstin toimittamisesta loppuun asti, ja osa siitä on kömpelöä suomea. 

Jooseppi Räikkönen, Amos Wallgren: Palavan maailman politiikka. 221 sivua. Into, 2026.