Epäonnistuminen ei käy

Beth Hetlandin Veres on kauhutarina odotusten täyttämisestä, Matti Komulainen kirjoittaa.

sarjakuva
Teksti
Matti Komulainen
2 MIN

Ydinperhe on kaikki kaikessa. Sen saavuttaakseen voi vaikka vuodattaa verta.

Beth Hetlandin sarjakuvateoksessa Veres päähenkilö Carolanne haluaa täydellisen perheen, jota voi ylpeänä esitellä ystäville somessa. Ura ei kiinnosta, meneehän kaikki valveillaoloaika unelman toteuttamiseen. Sattuma sysää kuitenkin naisen raiteiltaan. Pakkomielteisessä kuvitelmassa ei ole sijaa epäonnistumiselle.

Hetland on valmistunut Chicagon taideinstituutista The School of the Art Institute ja täydentänyt opintojaan The Center for Cartoon Studiesissa Vermontin Hartfordissa. Veres, jonka alkuteos Tender ilmestyi 2024, on hänen ensimmäinen sarjakuvaromaaninsa.

Suomessa teos on uuden sarjakuvatoimijan ensijulkaisu. Turtana on sarjakuvakriitikko Eero Laitilan ja sarjakuvantekijä Avi Heikkisen perustama yhdistys. Sen tarkoitus on avartaa tarjontaa uusimmalla, korkealaatuisella käännössarjakuvalla eri puolilta maailmaa.

Veres käsittelee ympäristön odotusten täyttämisen paineita. Perinteisten sukupuoliroolien mallin mukaan nainen hoitaa kodin ja mies tuo leivän pöytään. Kun kaikkea ei kuitenkaan voi hallita, elämä luhistuu vastoinkäymisiin. Oman kehon rankaiseminen säilyy sentään naisen vallassa.

Hetlandin käsiala on inhorealistinen. Hän piirtää ihmiset, vammat ja miljööt tarkasti. Carolannen painajaisten graafinen ilme on muuta tarinaa kokeellisempi. Hetland rikkoo lineaarisen aikajärjestyksen kerronassa, jonka tunnelma tihenee nopeasti pahaenteiseksi.

Jännitettä lisää värienkäyttö. Arki esitetään vaaleana lilana, punainen ja okra tehostavat ristiriitoja ja todellisuuden järkkymistä.

Valkokankaalla vastaavanlainen biologis-sosiaalisten paineiden, vääristyneen minäkuvan ja vartalon muokkaamisen tematiikka on kauhistuttanut Julia Ducournaun Raw-elokuvassa ja Coralie Fargeatin The Subtancessa.

Pintatasolla Veres onkin moderni tarina rakkaudennälästä, minän arvottamisesta ja itsetuhoisuudesta. Kehokauhu ja feministinen palo leikkaavat ja kirjaimellisesti viiltävät.

Teoksen voi nähdä kriittisenä kuvauksena ulkoapäin sanellusta ja pakotetusta asetelmasta ja sen myötä vallasta ja kontrollista.

Vallitsevat ihannemallit vahvistetaan viesteillä, joilla meitä pommitetaan keskeytyksettä somessa ja yhteiskunnan normien kautta. 

Beth Hetland: Veres. Suomentanut Sauli Santikko. 163 sivua. Turtana / Zum Teufel, 2026.