Tökkää ötökkää

Kesän tullessa jopa sivistyneet kaupunkilaiset joutuvat kohtaamaan alkuperäisluontoa. Siellä rehottavat lukemattomat aarniokasvit, kuten voikukka (Taraxacum officinale), lutukka (Capsella bursa-pastoris) ja nokkonen (Urtica dioica). Kimppuumme käyvät villieläinten verenhimoiset laumat, etunenässä sääski (Culex torrentium), hyttynen (Aedes communis), itikka (Bos taurus) ja punkki (Sex pistols).

Mutta osaammeko suhtautua oikein tähän luonnon sekamelskaan, eritoten sen pienimpiin sekamelskaajiin, hyönteisiin? Tuskin, vaikka juuri meidän suomalaisten, jotka huolehdimme kaiken aikaa, mitä meistä ajatellaan, pitäisi pysähtyä miettimään, mitä itse ajattelemme ötököistä ja miten se niihin vaikuttaa.

Kärsiikö hämähäkki siitä, että sen nimi viittaa hämäräpuuhiin, jopa rikollisuuteen? Juoko sittisontiainen tosiaan sitruunasoodaa, kuten nimestä voi päätellä?

Onneksi ihmisten ja ötököiden suhteesta aiotaan lopultakin ottaa selvää Helsingin ja Oulun yliopistojen järjestämässä Tökkää ötökkää -kyselyssä. Siinä ei ole tarkoitus tökätä ötökkää esimerkiksi kärpäslätkällä, vaan samalla tavalla kuin Facebookissa, ystävällisesti.

Toki saa ja pitää sanoa, tykkääkö tökkääjä tökättävästä vai inhoaako sitä. Kyselyssä siis selvitetään suomalaisten asenteita eri hyönteisiin, ja tuloksia käytetään ympäristökasvatuksen ja -viestinnän apuna. Ohjeista ei selviä, kerrotaanko tulokset ötököille itselleen ja järjestetäänkö jonkinlaista kriisiapua edes luteille, russakoille ja muille inhokeille.

Kyselyyn vastaaminen on varsin valistavaa, suorastaan pysäyttävää. Itse esimerkiksi olen aina suuresti arvostanut erästä pientä, kellahtavaa muurahaista, koska sen tieteellinen nimi Lasius flavus kuulostaa roomalaiselta senaattorilta. Arvostus romahti hetkessä, kun huomasin, että otus on suomeksi junttimaisesti keltiäinen, eli samaa sarjaa kuin kusiainen tai satiainen.

Siinä oli pakko hiljentyä miettimään omia asenteitaan ja niiden syntyä: kuinka usein arvostammekaan lähimmäisiämme nimien, titteleiden ja muun ulkokultaisuuden perusteella näkemättä heidän todellista olemustaan, joka voi olla täysi nysviäinen! Ja päinvastoin: vaikka rupikonna olisi luonteeltaan herranenkeli, kukaan ei sitä usko, koska sillä on tuommoinen nimi ja ulkomuoto.