Sämpyläpuhetta USA:sta

Esihenkilöille suunnatuissa oppaissa yleistyi muutama vuosikymmen sitten ohje sijoittaa kriittinen sisältö kahden myönteisen tai neutraalin osan väliin.

Korjaava palaute on helpompi ottaa vastaan, kun ensin tunnistetaan onnistumiset ja myönteiset piirteet, ja lopuksi osoitetaan luottamusta yhteiseen tulevaisuuteen.

Sämpylämallin on kritisoitu tuottavan epäaidolta tuntuvaa ja sisällöllisesti epäjohdonmukaista viestintää. Johtamis- ja organisaatiotutkimuksessa romukoppaan nakattu kerrospuhe on silti päättäjillä ahkerassa käytössä kuvailtaessa Suomen suhdetta Yhdysvaltoihin.

Valtioneuvoston tuore selonteko ulko- ja turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutoksesta näkee Yhdysvallat Euroopan turvallisuuden keskeisenä liittolaisena ja painottaa Suomen ja Yhdysvaltojen yhteistyön olevan läheisempää kuin koskaan.

Amerikka ensin -lähestymistavan trans­aktionaalisuus, kansallisten etujen edistäminen esimerkiksi tullipolitiikan keinoin ja valmius sotilaallisen voiman käyttöön mainitaan epäkohtina, joita vasten Suomen ja Euroopan on punnittava kokonaisintressejään. Suomen hyvät suhteet Yhdysvaltoihin kuitenkin mahdollistavat rakentavat keskustelut myös asioista, joissa näkemykset eroavat.

Sanankäänteissä heijastuu pienvaltiolle ominainen strategia lähestyä kulloistakin suurvaltapoliittista asetelmaa kansallisten turvallisuustarpeiden kautta.

Selonteon mukaan Suomen tulee kyetä osoittamaan se etu, jonka yhteistyö tuo Yhdysvalloille. Samalla yhteistyötä on arvioitava Suomen omien ulko-, turvallisuus-, puolustus- sekä kauppa- ja teollisuuspoliittisten intressien näkökulmasta.

Suomi sovittautuu näin Donald Trumpin hallinnon vaihtosuhdetta korostavan kehykseen samalla kun painottaa arvopohjaisen realismin jälkimmäistä osaa.

Turvautuessaan kerrokselliseen viestintään Suomi käyttää diplomatialle ominaista sosiaalista valtaa. Kommunikoimalla julkisesti tavoiteltu asiantila pyritään edistämään sen toteutumista käytännössä.

Yhdysvallat on yhä globaali johtajavaltio, Euroopan turvallisuuden takaaja ja monella alalla kilpailun kärjessä. Monipuolinen kanssakäyminen amerikkalaisten toimijoiden kanssa on Suomen kansallisten etujen mukaista, eikä sitä vauhdita pohdinta riippuvuuksien riskeistä ja hallinnasta.

Kansalaisten USA-suhde on huomattavasti suoraviivaisempi. NATOpoll-hankkeemme tuoreen tutkimusraportin mukaan vain noin kymmenesosa katsoo, että Yhdysvallat olisi nykyhallinnon aikana valmis puolustamaan Nato‑liittolaisiaan.

Myös maan sitoutuminen Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyösopimukseen koetaan ohueksi.

Lähes kaikki suomalaiset haluaisivat vähentää riippuvuutta Yhdysvalloista aseteknologiassa, digitaalisessa infrastruktuurissa ja kulutusvalinnoissa.

Jännite Suomen virallisen linjan ja kansalaisten huolien välillä uhkaa nakertaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kohtaan tunnettua luottamusta.

Moni äänestäjä todennäköisesti hyväksyy, että kuvatessaan kahdenvälisiä suhteita Suomi pyrkii ennemmin edistämään omia tavoitteitaan kuin kuvaamaan asioiden nykytilaa.

Silti jää epäselväksi, kenelle virallinen linja on kohdistettu. Hämmennystä lisää valtionjohdon taipumus varata USA-kritiikki kansainvälisen median haastatteluihin.

Kerrospuhe antaa vaikutelman, että päättäjät pyrkivät kotimaisessa julkisuudessa pikemminkin rauhoittelemaan kansalaisia kuin tarjoamaan eväitä käydä kriittistä keskustelua transatlanttisten suhteiden murtumisesta.

Ajankohtaisselonteosta eduskunnassa käyty väittely osoittaa, että Suomen ja Yhdysvaltojen välinen suhde on politisoitumassa uudelleen ja nousee todennäköisesti ensi kevään eduskuntavaalien yhdeksi keskeiseksi teemaksi.

Siinä missä hallitus korostaa läheisten välien säi­lyttämistä, samalla kun eurooppalaista kyvykkyyttä vahvistetaan, oppositio näkee linjan olevan ylioptimistinen ja antavan kansalaisille puutteellisen kuvan riskeistä.

Yhdysvallat on toiminut suomalaisessa politiikassa usein heijastinpintana, jota vasten omat vahvuudet, puutteet ja jännitteet piirtyvät esiin.

Nyt viestimisestä maiden kahdenvälisistä suhteista on muodostumassa puntari suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan läpinäkyvyydelle ja demokraattiselle kestävyydelle.

Siinä sämpyläpuhe jättää kuulijansa nälkäiseksi.