Liikenteen verotusta täytyy uudistaa

Jos poliitikot pystyisivät päättämään, että yritysten pyörät pyörisivät paljon nykyistä nopeam­min, talousongelmat olisi jo ratkaistu. Heidän suora mahtinsa ulottuu kuitenkin vain julkisiin menoihin ja veroihin.

Seuraava hallitus käy tarkasti läpi kaikki verolajit. Siellä täällä voi olla luvassa suureen ääneen tehtyjä pieniä kevennyksiä. Pääsääntö kuitenkin on, ettei vero­karhu luovu osastaan.

Nykyinen hallitus lupasi liikenteen verotukseen kokonaisuudistuksen. Vaaleihin on alle vuosi aikaa, ja valmistelu on edennyt ensimmäisen vaiheen raportista toiseen vaiheeseen. Vallankumousta tuskin tehdään ennen vaaleja.

Paine muutoksiin kasvaa, kun sähköautojen osuus lisääntyy. Perinteinen polttoainevero ei tuota enää entiseen malliin.

Autoalan edunvalvojat puhuvat noin kahdeksan ­miljardin euron vuosittaisesta verotuotosta. Siitä kuitenkin vajaa puolet koostuu uusien ajoneuvojen, polttoaineiden, varaosien ja huoltojen arvonlisäverosta. Kuluttajat maksavat arvonlisäveroa myös muista tavaroista ja palveluista, eli ne eivät ole liikenteen erityisveroja.

Loput miljardeista kertyvät ajoneuvoveron ja polttoaineveron kaltaisista eristä. Niiden tulevaisuutta poliitikot joutuvat pohtimaan, kunhan selvityksiä on tehty riittävästi.

Todennäköisesti pöydälle palaa jo viime vuosikymmenen alkupuolella esiin noussut ajatus yleisestä kilometriverosta, jonka perusteena olisi ajettu matka.

Runsas kymmenen vuotta sitten ajatuksena oli, että matkat mitattaisiin satelliittien avulla. Vero vaihtelisi alueittain ja auton päästöjen mukaan. Liikenteen sähköistyminen oli tuolloin vasta alussa, joten polttoainevero olisi jäänyt osaksi kokonaisuutta.

Aihetta pohtineen työryhmän esitys ei herättänyt innostusta, ja hanke kuivui kasaan. Moni kauhisteli ajatusta, että viranomaiset alkaisivat kerätä tietoa kansalaisten liikkeistä.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Ihmisille on valjennut, millainen määrä tietoa heistä kertyy amerikkalaisten digijättien datakeskuksiin. EU:ssa ajattelutapa korostaa kuluttajien tietosuojaa. Suomessa on jopa edellytetty muutoksia perustuslakiin, kun on säädelty viranomaisten oikeutta seurata kansalaisia.

Kilometrimäärien keräämisen voisi hoitaa yksityisyyttä kunnioittaen. Ihmisten ylenpalttinen seuranta digiaikana on aito huoli, mutta täkäläiset viranomaiset eivät ole se taho, joka mellastaa vapaimmin.

Kilometrivero on yksi idea muiden joukossa, kun sähköistyvän liikenteen verotusta ja tukia uudistetaan. Jos sitä varten luodaan tekninen järjestelmä, se mahdollistaisi paljon muutakin.

Pitäisikö ruuhka-ajan ajoja verottaa eri tavoin kuin hiljaisia tunteja? Olisiko edullisempaa ajaa hiekkatiellä kuin moottoritiellä? Haluaisivatko kaupungit kerätä investointirahoja tietullien kaltaisilla maksuilla? Maksaisivatko lapsiperheet ja yksineläjät saman verran?

Verot ovat ensisijaisesti varojen keräämistä, mutta niillä voi myös kannustaa. Eikä oikeudenmukaisuuden tunnekaan olisi pahitteeksi.