Mitä tekee näkymätön käsi?

Tuntuuko kaikki nykyään kalliimmalta? Nopea vastaus on, että todellakin.

Tilastokeskuksen tuoreimmat luvut kuitenkin kertovat, että maaliskuussa kuluttajahintaindeksi nousi vuoden takaisesta vain 1,3 prosenttia. Se on alle kahden prosentin inflaatiotavoitteen.

Maaliskuun luvuissa saattaa jo olla mukana Persianlahden tilanteen vaikutusta. Sodan pitkittyminen ja vaikutusten kertautuminen voivat kiihdyttää inflaatiota.

Kun suklaa, oliiviöljy tai tomaatit taannoin kallistuivat, se jäi mieleen. Nyt hinnanousu koskee öljyä ja kaasua, mutta se ulottuu myös laajemmalle. Aluksi kallistuvat kuljetukset ja lannoitteet. Sen jälkeen hinnannousu leviää laajasti tavaroihin ja elintarvikkeisiin.

Ihmisen muisti on valikoiva. Pörssisähkön hinnan heilahdellessa mieleen jäävät kalliit päivät. Kun hinnat ovat halpoja, oma mieli kuittaa ne normaalitilana.

Poliitikot esittävät usein sähkön hintapiikkien aikaan omia ideoitaan sääntelystä, joka leikkaisi korkeimmat hinnat pois. Se on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta tarkemmin ajatellen nurinkurista.

Markkinamekanismin tehtävä on saada tarjonta ja kysyntä tasapainoon. Korkeat sähkön hinnat kertovat, että tasapainottaminen on erityisen tärkeää. Miksi markkinavoimat pitäisi pysäyttää juuri, kun niitä erityisesti tarvitaan?

Pitkän päälle on tehokasta tukea markkinoiden toimintaa. Kun pelisäännöt ovat terveet ja ennustettavat, yrityksille tulee kannustimia sijoittaa sähkön tuotannon ja kulutuksen joustoihin tai kokonaan uuteen tuotantoon.

Nykymalli tuskin pysyy ennallaan. Nykytilanteessa sähkö on keskimäärin halpaa mutta hinnat vaihtelevat voimakkaasti päivän sisällä ja päivien välillä.

Sähkön kysyntä kasvaa lähivuosina nopeasti. Markkinausko joutuu silti koetukselle, kun yrittää pysyä kärryillä suunnitelluista uusista datakeskuksista. Sotkeeko näkymätön käsi sähkömarkkinat?

Uutisvirrassa kaikki hankkeet sekoittuvat keskenään: pienet ja suuret, vähemmän merkittäviltä tuntuvat ja strategisesti tärkeät. Kokonaisukuva on sumea.

Suomessa ei ole pulaa investointeihin liittyvistä lupamenettelyistä, joten päättäjien kannattaa harkita tarkkaan, tarvitsevatko datakeskushankkeet vielä lisäsääntelyä, mitä sillä pitäisi tavoitella ja millä keinoilla.

Yksi hyvä toimenpide vakaan kehityksen varmistamiseksi olisi se, että tulevilta datakeskuksilta edellytettäisiin pitkäaikaisia sähkösopimuksia. Se kannustaisi energiantuottajia investoimaan tuotantoon.

Toinen keino on kohdentaa poliittinen pääoma vain merkittäviin hankkeisiin.

Viime ajat ovat opettaneet, että Euroopan ei ole viisasta olla täysin riippuvainen Yhdysvalloista. Erityisesti tämä koskee tulevaisuuden tekoälyn laskentakeskuksia.

Jos ja kun on kyse ensi vuosikymmenen isosta teollisesta murroksesta, EU:lla pitää olla omaa laskentakapasiteettia. Nyt eurooppalaiset ovat riippuvaisia muista.

Olennaista ei ole, kuka tukee seinien rakentamista tai minne rakennukset tulevat, vaan se, onko EU jatkossa toimija vai kohde. Jos julkinen sektori tekee hankinnat EU:n sisämarkkinoilta, Eurooppaan syntyy myös uusia markkinoita.