Suomi tarvitsee rohkeamman kasvustrategian – aineeton pääoma on alihyödynnetty

Suomen talouskeskustelu pyörii usein teknologian, teollisuuden ja investointien ympärillä. Ne ovat perustellusti keskiössä, mutta kokonaiskuvasta puuttuu edelleen yksi kriittinen ulottuvuus: aineeton pääoma ja sen merkitys tulevaisuuden kasvulle.

Puhumme ohjelmistoista, kvanttiteknologiasta ja kriittisistä mineraaleista – mutta aivan liian harvoin brändeistä, kaupallistamisesta, muotoilusta ja luovasta kilpailukyvystä.

Suomi on perinteisesti rakentanut vientinsä vahvojen teollisten klustereiden varaan. Tämä rakenne ei ole katoamassa, mutta sen rinnalle on noussut uusi joukko kasvualoja, joiden potentiaali on vielä hyödyntämättä.

Luovilla aloilla – muodissa, muotoilussa, tekstiileissä, peleissä, kulttuurissa sekä kuluttajatuotteissa ja -palveluissa – on huomattava määrä yrityksiä, jotka pystyisivät kansainvälistymään nykyistä paljon laajemmin.

Meillä on tuotteita, joille maailmalla on kysyntää: vastuullisesti valmistettuja, pohjoismaiseen estetiikkaan nojaavia, kiertotalouteen soveltuvia ja tarinaltaan kiinnostavia. Juuri sellaisia, joihin varakkaiden maiden kuluttajat tarttuvat.

Silti kasvun edellytykset ontuvat. Suomesta puuttuu yhä järjestelmällinen panostus etenkin kuluttajabrändien kaupallistamis- ja kansainvälistämisosaamiseen.

Yrityksillä voi olla huipputuote, mutta ilman markkina-analyysia, brändiosaamista, investointeja jakeluun ja näkyvyyteen, tuote ei koskaan murtaudu maailmalle. Tämä on se kohta, jossa Suomi jää kilpailijamaista jälkeen. Ruotsi, Tanska ja monet Keski-Euroopan maat ovat rakentaneet järjestelmällisesti vientivetoisen kuluttajatuoteteollisuuden, joka nojaa vahvaan kaupallistamisosaamiseen ja kansainvälisiin verkostoihin.

Aineettomat investoinnit brändiin, markkinointiin, digitaalisiin alustoihin ja asiakaskokemukseen ovat tuottavia sijoituksia. Monella alalla ne ovat jopa ratkaisevampia kuin tuotantokoneet tai infra.

Taloustutkijoiden mukaan aineettoman pääoman kasvu selittää yhä suuremman osan talouskasvusta kehittyneissä maissa. Kun Suomi etsii uusia kasvun lähteitä, tätä kokonaisuutta ei voi sivuuttaa.

Siksi on tärkeää, että viennin edistämisen rakenteita laajennetaan rohkeasti. Esimerkiksi presidentin ja ministereiden vienninedistämismatkat ovat arvovaltainen ja kansainvälisesti huomiota herättävä foorumi.

Vienninedistämismatkojen vaikuttavuutta voisi kasvattaa tuomalla delegaatioihin perinteisten toimialojen lisäksi kuluttajatuotteiden ja luovien alojen vientikykyisiä yrityksiä. Ne voisivat hyötyä erityisesti niistä markkinoista, joihin valtiovierailut jo valmiiksi suuntautuvat: maista, joissa kuluttajilla on ostovoimaa ja kiinnostusta laatuun, vastuullisuuteen ja muotoiluun.

Tällöin kuitenkin vierailuohjelmien sisältöihin on kiinnitettävä erityisesti huomiota, että ne palvelevat myös näiden toimialojen yritysten kansainvälistymistä ja vientiä.

Suomen viennin rakenne tarvitsee monipuolistamista. Uudet kasvualat eivät korvaa vanhoja, vaan täydentävät niitä tavalla, joka rakentaa talouteen resilienssiä. Kansainvälisen talouden epävarmuus – protektionismi, geopoliittiset jännitteet, toimitusketjujen haavoittuvuus – on muistutus siitä, ettei Suomi voi nojata liian kapeaan sektoriin.

Jos haluamme kestävää kasvua, meidän on nähtävä aineeton pääoma yhtä strategisena kuin fyysiset investoinnit. Se tarkoittaa brändien ja luovan osaamisen tunnistamista vientivetoisen talouden ytimessä.

Suomella on erinomaiset lähtökohdat, mutta potentiaali muuttuu kasvuksi vain, jos sitä johdetaan kohdentamalla tarvittavat resurssit. 

Kirjoittaja on Suomen Tekstiili & Muoti ry:n toimitusjohtaja.