25 vuotta sitten
kari Hotakaiselle kirjoittamisen lähtökohta on se, ettei etukäteen päätä mitään.
”Henkilöhahmot ja se ’iso pyörä’ päättävät sävyistä. Tietoisen länsimaisen ihmisen yritys olla etukäteen jotain on tuhoon tuomittu.”
Iso pyörä on Hotakaiselle vaistonsa varassa kirjoittamista, kunnes ”ydin löytyy ja kirjoittaminen muuttuu tietoiseksi”.
Ison pyörän liikkeellä pitäminen edellyttää leikin ja ilon läsnäoloa. ”Kirjoittaminen, jossa niitä ei ole, on minulle turhaa.”
Hotakainen sanoo yleensä työhuoneelle tultuaan löytävänsä ilon 48 minuutissa tai tunnissa, riippuen projektista.
”Vaisto kyllä ilmoittaa, milloin ilo ja leikki puuttuvat, ja silloin yhtiömme työilmapiiri on alhaalla.”
Romanttiset hörhöt tai liikaa viisaat, jotka vääntävät elämän yksinkertaisistakin asioista vaikeita yhtälöitä, näyttävät osuvan usein Hotakaisen näkökenttään.
”Olen aika lailla konkretian ystävä, ehkä se johtuu siitä. Minua loukkaa syvästi esimerkiksi se, että aina syksyisin joku asiantuntija esittää jonkun väittteen, ja se valtaa koko maan. Se koskee kaikkien alojen ihmisiä, jotka puhuvat ohi suunsa luullen sen olevan syvällistä.”
”Tämän syksyn esimerkki on Pentti Kourin giganttisen tyhmät haastattelut. Niistä pitäisi ottaa 5 000 kopiota ja lähettää peruskouluihin varoitusmateriaaliksi. Se on ollut typerryttävää.”
SK 38/1998 Risto Lindstedt: ”Kari Hotakainen, yksiulotteinen maunulalainen”, 18.9.1998.
Vuonna 1973
Rauni Mollberg pitää Maa on syntinen laulu -elokuvan voimakkaimpana kohtauksena Martan lapsen syntymää. Filmausta varten jouduttiin talo, jossa synnyttäminen tapahtui, siirtämään Kittilän sairaalan pihalle. Sairaalasta tuotiin vastasyntynyt pienokainen suoraan Martan käsivarsille.
Isä-Juhanin hirttäytymistä varten tilattiin paikalle maan tunnetuin ”hirttäytyjä” Aimo Leikas. Hän kiskaisi itsensä orteen, sätkytteli pari minuuttia ja veloitti 300 markkaa.
SK 38/1973 Heikki Kekkonen, Joni Skiftesvik: ”Syntistä elokuvaa veren maku suussa”, 21.9.1973.