Konservatiivilla on erilainen moraali kuin liberaalilla

tiede
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

Jo vuosia on väitetty, että talousasioihin liittyvän vasemmisto-oikeisto-ulottuvuuden rinnalle on muodostumassa uusi poliittinen jakolinja arvoliberaalien ja arvokonservatiivien välille.

Suomalaisella poliittisella kartalla liberaalia ääripäätä hallitsevat vihreät ja ruotsalaiset, janan konservatiivista päätä taas edustavat maahanmuuttokriittiset perussuomalaiset ja homokielteiset kristillisdemokraatit.

Olisiko kyse siitä, että liberaaleilla on “pehmeät” ja konservatiiveilla “kovat” arvot? Lähimmäistensä puolesta rukoilevat hartaat kristityt tuskin hyväksyvät tätä tulkintaa.

Vai olisiko kyse siitä, että liberaalit ovat moraalittomia nihilistejä, kun konservatiiveilla on korkea moraali? Tätä tulkintaa tuskin hyväksyy vihreä, joka kokee velvollisuudekseen pelastaa koko maailman.

Vaikka ihmisten eettisessä ajattelussa on yksilöllisiä ja kulttuurisia eroja, tietyt moraalin piirteet ovat kuitenkin universaaleja. Ne ovat kehittyneet lajimme biologisessa evoluutiossa osaksi ihmisluontoa. Näitä moraalin peruskiviä on Virginian yliopiston tutkijan Jonathan Haidtin mukaan viisi.

Välittäminen perustuu kykyyn eläytyä toisten kärsimykseen. Se on kiltteyden, ystävällisyyden ja toisista huolehtimisen hyveiden moraalinen perusta.

Oikeudenmukaisuuden, autonomian ja yhdenvertaisuuden hyveet perustuvat vastavuoroisuuden ja reiluuden periaatteeseen.

Lojaalisuus omalle viiteryhmälle, aikanaan ihmisen evoluutiohistoriassa omalle heimolle, on perustana isänmaallisuudelle ja yhteisön puolesta uhrautumiselle. Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta!

Auktoriteettien kunnioitus on kehittynyt sosiaalisesti hierarkkisten kädellislajien evoluutiossa. Se on perustana johtajuudelle, johtajan seuraamiselle ja laillisen esivallan kunnioittamiselle sekä perinteiden arvostukselle.

Käsitykset tiettyjen asioiden puhtaudesta ja pyhyydestä perustuvat inhon ja tartunnan psykologiaan. Ne motivoivat ihmistä elämään arvokkaampaa, kohottavaa ja vähemmän lihallista elämää.

Suomeen sovellettuna

Yhdysvaltain politiikka on ollut jo yli sukupolven ajan jyrkän kulttuurisodan jakama. Jonathan Haidtin tutkimusryhmä pyrkii selittämään vastakkainasettelua moraalisen perustan teorian avulla.

Yhdysvalloissa “liberaalit”, siis yleensä demokraatteja äänestävät vasemmistolaiset, yrittävät Haidtin ja kumppanien keräämän kyselyaineiston mukaan luoda moraalin pelkästään välittämisen ja reiluuden perustoille.

Sen sijaan republikaaneja yleensä äänestävät konservatiivit, varsinkin uskonnollinen oikeisto, nojaavat yhteiskuntaeettisessä ajattelussaan kaikkiin viiteen moraalin perustaan, siis myös uskollisuuteen omia kohtaan, esivallan kunnioitukseen sekä puhtauteen ja pyhyyteen. Välittäminen ja reiluus eivät kuitenkaan ole konservatiiville merkityksettömiä, kuten auktoriteetti, lojaalisuus ja pyhyys liberaalille.

Suomeen sovellettuna lojaalisuus omia kohtaan on helppo tunnistaa: kyse on kansallista etua korostavasta isänmaallisuudesta, joka voi ilmetä esimerkiksi EU-vastaisuutena tai maahanmuuton arvosteluna.

Auktoriteettien kunnioitus voi liittyä esimerkiksi presidentin valtaoikeuksien viimeisten rippeiden puolustamiseen.

Haidtin teorian viidennelle kohdalle pyhyydestä ja puhtaudesta voi olla vaikeampi löytää yhtymäkohtaa suomalaisesta politiikasta. Ehkä se kuitenkin auttaa ymmärtämään kiivasta väittelyä suomalaisen taiteen kohottavan kultakauden ja “postmodernin tekotaiteen” välillä.

Oikeistolaiset kauniimpia

Aiempien tutkimusten perusteella on tiedetty, että hyvännäköiset ehdokkaat saavat vaaleissa eniten ääniä. Jopa lapset pystyvät vaalien voittajaa ja häviäjää esittävistä kasvokuvista päättelemään sattumaa paremmin, kumpi vaalit voitti.

Uuden suomalaisaineistolla tehdyn tutkimuksen mukaan ulkonäkötekijät suosivat oikeistoa.

Münchenin yliopiston tutkijan Panu Poutvaaran ja kumppaneiden web-kyselyssä 2513 ei-suomalaista henkilöä arvioi 1357 suomalaisen vaaliehdokkaan kasvokuvia. Ulkomainen raati arvioi oikeistolaiset ehdokkaat muita vetävämmiksi sekä kunnallis- että eduskuntavaaleissa. Ero vasemmiston ja oikeiston välillä oli suurempi kunnallisvaaleissa.

Kuntavaalien ehdokkaat ovat usein tuntemattomampia kuin kansanedustajaehdokkaat. Tutkijat päättelivät, että siksi äänestäjät – erityisesti oikeistopuolueiden äänestäjät – arvioivat varsinkin valtuustoehdokkaiden ideologiaa ja pätevyyttä ulkonäkövihjeiden perusteella.