Mediatutkija: Feministipuolue ei kiinnostaisi Suomessa
Ruotsissa lähes puolet äänestäjistä pitää itseään feministeinä.
Feministiska Initiativet sai keväisissä EU-parlamenttivaaleissa ensimmäisen edustajansa. Nyt se saattaa ylittää vaalikynnyksen Ruotsin valtiopäivävaaleissa.
Mutta miksi feministipuolue pärjää juuri Ruotsissa?
Vaikka Ruotsin feministipuolueen tunnusväri on vaaleanpunainen, se ei ole naisten puolue. Puolueohjelmansa mukaan F! vastustaa kaikenlaista syrjintää, oli kyse esimerkiksi sukupuolesta, iästä, kansallisuudesta, rodusta, seksuaalisesta orientoitumisesta.
Puolue perustettiin 2005, koska ryhmä ruotsalaisia naisvaikuttajia katsoi, etteivät perinteiset puolueet aja riittävästi tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä.
Feministiska Initiativet pysyi marginaalina pitkään. Mutta viime vuoden aikana F! on saanut puolueista eniten uusia jäseniä. Jäsenmäärä on nyt yli 19 000 ja nousee koko ajan.
Viime kevään EU-vaaleissa yli 5 prosenttia äänestäjistä äänesti F!:tä.
”Nationalistisen ja äärioikeistolaisen Ruotsidemokraattien kannatuksen nousu on luonut tilauksen F!:n kaltaiselle vastapoolille”, arvioi Tukholman yliopiston mediatieteen professori Anu Koivunen.
Aiemmin puolueen kannattajat olivat suurten kaupunkien hyvinkoulutettuja ihmisiä, mutta EU-vaalien menestys osoitti, että F!:n kannatuspohja ulottuu läpi Ruotsin. Erityisen suosittu se on alle 30-vuotiaiden keskuudessa; kannatus on lähes 20 prosenttia.
Ruotsin vanhojen puolueiden ongelma on sama kuin muualla: saada nuorten ääniä. Nuoret näyttävät äänestävän vihreitä, feministejä ja toista ääripäätä, Ruotsidemokraatteja.
Feministipuolueen johtaja on entinen vasemmistopuolueen johtaja Gudryn Schyman.
”Hän on hyvin karismaattinen, yleisesti suosittu poliitikko. Feministien menestys on paljolti Schymanin ansiota. Siinä mielessä F! tuo mieleen perinteisen protestipuolueen, jolla on vahva johtajahahmo”, Anu Koivunen sanoo.
Koivusen mielestä Ruotsin F! on anomalia; poikkeustapaus, aivan kuten Ruotsi on anomalia Euroopan valtioiden joukossa.
Koivunen ei usko, että F!:n kaltainen puolueilmiö olisi voinut nousta esiin missään muualla kuin Ruotsin kaltaisessa liberaalissa hyvinvointivaltiossa ja vahvassa kansalaisyhteiskunnassa. Hiljattain julkaistun gallupin mukaan 46 prosenttia Ruotsin äänestäjistä pitää itseään feministeinä.
Monissa Euroopan maissa poliittiset johtajat myötäilevät maahanmuuttovastaisuutta, mutta Ruotsissa on hyvin laaja antirasistinen mieliala. Koivunen mainitsee esimerkkinä tavallisten ruotsalaisten kansalaisaktivismin uusnatsistista Ruotsalaisten puoluetta (Svenskarnas Parti) vastaan.
”Eri-ikäiset ruotsalaiset eri puolilla maata ovat osoittaneet mieltä, istuneet kadulla natsikulkueiden tiellä, suntiot ovat soittaneet kirkonkelloja häiritäkseen marssijoita. Antirasistista aktivismia löytyy niin tavallisten kokoomuslaisten kuin demarienkin joukosta.”
Pääministeri Fredrik Reinfeldt puolusti julkisesti heinäkuussa Syyrian ja Libyan pakolaisten vastaanottoa Ruotsiin, vaikka se nostaisi veroja Ruotsissa. Koivusen mielestä minkään muun maan oikeistolainen pääministeri ei sanoisi moista juuri ennen vaaleja.
Ruotsissa on myös totuttu aktiiviseen julkiseen keskusteluun. Ruotsalaisen radiossa ja tv:ssä riittää erilaisia keskusteluohjelmia varhaisaamusta iltaan.
”Keskustelu ja polemiikki kuuluvat ruotsalaiseen yhteiskuntaan, toisin kuin Suomessa. Ruotsissa ajatellaan, että ’emme koe oloamme niin uhatuiksi, ettemme voisi keskustella asioista’. Suomessa kaikenlaista kansalaisaktivismia pidetään julkisessa keskustelussa häiriönä ja tuomittava tekona.”
Siksi Anu Koivunen ei usko F!-puolueen kaltaisen ilmiön leviävän Suomeen eikä muualle, ”ellei maassa ole vahvaa pohjaa kansalaisaktivismille”.
Eli näillä näkymin feministipuoluetta ei tänne ole tulossa ihan heti.
Miten Koivunen veikkaa feministeille käyvän vaaleissa?
”Jaa-a, voi olla että 4 prosentin vaalikynnys ei ylity. Viime gallupeissa kannatus on ollut 2,5 prosentin kieppeillä. Osa kannattajista luultavasti spekuloi hallituskysymyksellä ja äänestää lopulta demareita.”
”On huomioitava, että feministit tekevät vaalityötä vapaaehtoisvoimin. He käyttävät paljon sosiaalista mediaa hyväksi. Monet julkkikset kannattavat heitä avoimesti. Esimerkiksi Abban Benny Andersson on lahjoittanut heille rahaa.”