Venäjän uhka? Vapaaehtoisen maanpuolustuksen suosio kasvaa hitaasti – uusia suojeluskuntia ei tule
”Taitaa olla sosiaalisen median mylläkkää kuin todellista repun pakkaamista”, sanoo maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toiminnanjohtaja.
Sosiaalinen media kuohuu, mutta suomalaiset eivät Ukrainan kriisin vuoksi kiirehdi vapaaehtoiseen maanpuolustuskoulutukseen.
”Taitaa olla enemmän sosiaalisen median mylläkkää kuin todellista repun pakkaamista ja koulutukseen kiiruhtamista”, luonnehtii Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnanjohtaja Pekka Tuunanen suomalaisten reaktioita Venäjän ja Ukrainan kriisiin.
Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen katto-organisaation tilastoissa ei näy ainakaan vielä innokkuutta osallistua sotilaalliseen maanpuolustukseen viime aikojen maailmanpolitiikan muutoksista huolimatta.
MPK ei Tuunasen mukaan myöskään ole yrittänyt hyödyntää Ukrainan tai muiden kriisialueiden tilanteita markkinointimielessä.
”Toisaalta ainakin ne puheet, että mitään ei voi sattua ainakaan Suomen lähialueilla, ovat nyt melko heikoilla. Tarve koulutukselle ja taitojen ylläpidolle on ilmeinen.”
Tänä syksynä tulee kuluneeksi 70 vuotta suojeluskuntien lakkauttamisesta.
Kun tärkeimmät maanpuolustusjärjestöt (Suomen Reserviupseeriliitto, Reservin Aliupseerien Liitto ja Maanpuolustuskiltojen liitto ja täydentäjinä Sotilaskotiliitto, Kadettikunta, Reservin Upseerien Naisten Liitto ja Reservin Aliupseerien Naisten Liitto) muodostivat keskitetyn koulutusorganisaation, maanpuolustuskoulutusyhdistys ry:n joulukuussa 1993, uutta Suojeluskuntaa siitä ei muodostunut.
”Selkeä ja suurin ero näiden kahden väliltä löytyy organisaatioista itsestään. Suojeluskunnat olivat omat joukkonsa, ja nykyinen koulutus oma erillisosa Suomen puolustusta. MPK on vain puhdas koulutusorganisaatio”, Pekka Tuunanen sanoo.
Laki vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta (556/2007) jopa erikseen kieltää MPK:ta muodostamasta omia joukkojaan. Vain koulutukseen liittyvät kokoonpanot ovat sallittuja.
”Nykyisen puolustusvoimauudistuksen alla mietittiin vaihtoehtoa perustaa erilliset tai jotenkin puolustusvoimien sisään muodostetut kodinturvajoukot. Puolustusvoimien johto kuitenkin linjasi jo valmistelujen alkuvaiheessa, että se ei esitä erillisten kodinturvajoukkojen perustamista.”
MPK:lla on jokaisessa maakunnassa oma koulutus- ja tukiyksikkö. Organisatorisesti nämä KOTU-yksiköt kuuluvat alueellisesti jaettuihin maanpuolustuspiireihin.
Osallistujamäärät ovat lisääntyneet maltillisesti. Vuonna 2003 oli 1 000 koulutustapahtumaa, joihin otti osaa yli 20 000 henkilöä, ja kymmenen vuotta myöhemmin 1 700 koulutustapahtumassa kävi 45 000 osallistujaa.
Paine MPK:n koordinoimia toimintoja kohtaan on viime vuosina kasvanut puolustusvoimien määrärahaleikkausten ja kertausharjoitettujen reserviläisten vähenemisen myötä.
”Yhden vuosikymmenen sisällä reservin koulutus on ollut aivan liian alhaalla parikin kertaa. Nyt turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on kertausharjoitusten tavoitteeksi asetettu vuodesta 2015 alkaen 18 000 reserviläistä vuodessa.”
Turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta löytyvät vain kertausharjoitettavien reserviläisten määrätavoitteet, ei koulutusmäärätavoitteita vapaaehtoiselle koulutukselle.
”Ja juuri se asia kaipaisi pikaista korjausta. Ennen seuraavaa selontekoa tavoitteen voisi asettaa lähinnä puolustushallinnon johto reservin koulutuksesta vastaavana tahona.”
MPK:n jäsenjärjestöt ovat parikin kertaa esittäneet omana kantanaan, että reserviläisen pitäisi päästä viiden vuoden välein harjoituksiin.
”Tämä tarkoittaisi 45 000 reserviläistä vuodessa. Tällöin 18 000 reserviläistä kutsuttaisiin puolustusvoimien kertausharjoituksiin, 10 500 reserviläistä puolestaan MPK:n tuottamiin ja puolustusvoimien tilaamiin vapaaehtoisiin harjoituksiin sekä 16 500 normaaliin MPK:n sotilaallisia valmiuksia palvelevaan kurssitoimintakoulutukseen.”
Jo tällä hetkellä MPK kouluttaa lähes 27 000 reserviläistä, mutta kokonaistavoite Tuunasen mukaan puuttuu. Resurssien osalta lisätarve olisi hänen mukaansa puolustusministeriön hallinnonalan valtionavustuksen palauttaminen vuoden 2011 tasolle (noin 400 000 euroa) ja puolustusvoimien tilaussopimuksen kasvattaminen noin 300 000 euroa.
”Noilla lisäyksillä taso olisi taloudellisesti mahdollinen. Itse pidän kuitenkin rahaa tärkeämpänä reservin koulutuksen kokonaistavoitteen näkyvää asettamista. Tuota tavoitetta vasten olisi resurssejakin parempi pyytää.”
Muutamalle seuraavalle vuodelle voitaisiin MPK:n toiminnanjohtajan mukaan asettaa selkeä välitavoite, jossa sekä kertausharjoituksille että vapaaehtoisille harjoituksille asetettaisiin selkeät määrälliset tavoitteet ja taloudelliset raamit.
Vaikka pääesikunnan johdolla ja reserviläisjärjestöjen yhteistyöllä harjoitusmäärien lisäämistarve ylipäänsä on kyllä julkisesti tunnistettu, vapaaehtoisen maanpuolustuksen ongelmana on Tuunasen mukaan laajempi tunnettavuus tavallisen kaduntallaajan silmissä.
”Ja kun tunnettuus puuttuu, koulutuksen markkinoissa on pahojakin puutteita vapaaehtoisen koulutuksen osalta. Tästä on vaarassa tulla vähän kuin savolainen rojekti, alkamista vaille valmis.”
”Vapaaehtoinen koulutus on nivottava entistä näkyvämmin osaksi reserviläisen uraa. Määrälliset tavoitteemme MPK:ssa ovat täysin realistisia, sillä tuolla tasollahan jo käytännössä ollaan.”
Selkeä tavoiteasetanta ja kustannusten tunnustaminen on Tuunasen mielestä kuitenkin puutteellista.
”Tehdä vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus näkyväksi, siinä sitä missiota riittää.”