Suomalaisten mielestä peruskoulu on suurempi ihme kuin talvisota

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

“Suomalaiset ovat historiakansaa. Ehdottomasti”, valtiotieteiden tohtori Pilvi Torsti sanoo.

Kolme neljästä suomalaisesta nostaa peruskoulun Suomenhistorian viiden merkittävimmän asian joukkoon. Kuva Esa Pyysalo.

Häneltä ilmestyy lähiaikoina kirja Suomalaiset ja historia (Gaudeamus), joka perustuu useita vuosia kestäneen Historiatietoisuus Suomessa -hankkeen yhteydessä kerättyyn aineistoon. Helsingin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten suomalaiset saavat ja tulkitsevat menneisyyttä koskevia tietoja ja miten se heijastuu ihmisten asenteisiin ja odotuksiin.

Torstin johtaman tutkimuksen pohjana ollut kysely lähetettiin 3 300 väestörekisteristä poimitulle suomalaiselle, joista runsaat 1 200 vastasi. Heistä 96 prosenttia kertoi seuranneensa edellisen vuoden aikana historiallisia elokuvia ja tv-ohjelmia. Lähes yhtä monet olivat katselleet vanhoja valokuvia ja käyneet historiallisilla paikoilla. Kaksi kolmesta oli vieraillut museoissa, ja 60 prosenttia oli lukenut historiaa käsitteleviä tietokirjoja.

“Menneisyyden kanssa ollaan tekemisissä hyvin monipuolisesti, kansainvälisestikin vertaillen”, Torsti sanoo.

Yllätys oli myös, kuinka suuren merkityksen vastaajat antoivat historialle. Sen uskotaan muun muassa helpottavan yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten ymmärtämistä ja auttavan ihmisiä oppimaan muiden virheistä. Harva sanoi, ettei historia kosketa häntä lainkaan.

Tutkimuksen mukaan suomalaisia kiinnostaa eniten oman maan ja suvun menneisyys. Vähiten kiinnostavana pidetään Euroopan ja maailman historiaa.

“Ikäryhmien välillä on kuitenkin eroja”, Torsti huomauttaa. “Vanhemmat ihmiset painottavat voimakkaammin kansallista näkökulmaa, nuoremmat enemmän maailmanhistoriaa.”

Historiaa koskevia tietoja pidetään yleisesti melko luotettavina. Suomalaiset uskovat, että sekä kouluissa, yliopistoissa että tietokirjoissa asiat esitetään ainakin suurin piirtein oikein. Suvun ja perheen tarinoitakaan ei juuri kyseenalaisteta.

Vähiten luotetaan poliitikkojen historiaa koskeviin lausuntoihin.

“On ehkä liian vahvasti sanottu, että poliitikot käyttävät historiaa väärin. Mutta on joitakin termejä, joita käytetään vähän miten sattuu. Talvisota on hyvä esimerkki. Milloin on talouden talvisota, milloin jokin muu.”

Kekkonen on ykkönen

Tutkimuksessa selvitettiin erikseen, mitkä ovat ihmisten mielestä Suomen historian tärkeimmät asiat ja tapahtumat.

Vastaukset osoittivat, että perinteinen sotia ja muita suurpolitiikan käännekohtia painottava tulkinta on vähitellen tekemässä tilaa toisenlaiselle, rauhanomaisempaa kehitystä korostavalle historiakäsitykselle.

Merkittävimmäksi yksittäiseksi asiaksi suomalaiset nostavat oppivelvollisuuden, peruskoulun ja ilmaisen koulutuksen. Sen jälkeen tulevat talvisota, naisten ja miesten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä hyvinvointiyhteiskunta. Sen sijaan naispresidentti, tupo-järjestelmä ja virallinen kaksikielisyys jäivät parinkymmenen vaihtoehdon joukossa loppupäähän.

Torsti arvelee, että talouskriisi ja siihen liittyvä julkinen keskustelu ovat tehneet tehtävänsä.

“Ihmiset ajattelevat, että historiassa on ollut jonkinlainen kehitysjatkumo, mutta nyt on tultu taitekohtaan. Hyvinvointivaltiota ei enää pidetä itsestään selvänä.”

Koulujärjestelmää pidetään myös yhtenä Suomi-kuvaan eniten ulkomailla vaikuttavana asiana. Sen edelle menevät ainoastaan puhdas luonto ja Nokian menestys, ja sekin luultavasti vain koska aineisto kerättiin jo muutama vuosi sitten.

Yksittäisistä historian merkkimiehistä tai -naisista kaksi nousee ylitse muiden. Kun vastaajia pyydettiin nimeämään yhdestä kolmeen tärkeää historiallista henkilöä, 73 prosenttia mainitsi Urho Kekkosen ja 67 prosenttia marsalkka C.G.E. Mannerheimin. Kolmantena, kaukana takana, tuli 17 prosentin mainitsema J.K. Paasikivi.

“Suomalaisten suhde Kekkoseen on aivan erityinen. Hänen muistelemisessaan on piirteitä, jotka eivät liity enää poliittisen historian henkilöön vaan enemmän jonkinlaiseen starakulttuuriin”, Torsti väittää.

Yleisradion vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset -äänestyksessä Risto Ryti kiilasi toiseksi Mannerheimin ja Kekkosen väliin, mutta enää hän ei yltänyt lähellekään kärkisijoja. Torsti arvelee, että ero johtuu ainakin osaksi tutkimusmenetelmästä.

“Tällä kertaa ihmisille ei annettu valmiita vaihtoehtoja. Ryti ei ehkä tule kovin monille spontaanisti mieleen.”

Merkittävimpien tapahtumien listalta puuttui itsenäisyys, jonka merkitystä selvitettiin erikseen. Vastaajilta kysyttiin muun muassa, viettävätkö he itsenäisyyspäivää. Kahdeksankymmentä prosenttia vastasi myöntävästi, mutta erot olivat suuret puoluekannasta riippuen. Kokoomuksen ja Sdp:n äänestäjistä 90 prosenttia kertoi juhlivansa itsenäisyyttä. Vasemmistoliiton kannattajista taas joka kolmas sanoi, ettei vietä itsenäisyyspäivää mitenkään.

“Ehkä itsenäisyyspäivää pidetään näissä piireissä etabloituneen joukon juhlana, joka ei kosketa kaikkia”, Torsti tulkitsee. “Toisaalta, jos itsenäisyys jakaisi kansaa, sitä juhlittaisiin protestoimalla, mutta sellaista ei juuri tapahdu.”

Ei totuuskomissiota

Pilvi Torsti johti Historiatietoisuus Suomessa -hanketta vuosina 2008-2012. Nykyisin hän on työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustaja. Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva.

Pilvi Torsti kertoo tulleensa siihen tulokseen, että Suomen historiassa ei juuri ole ns. valkoisia läiskiä eli tutkimattomia tai muuten vaiettuja aiheita.

“Meillä käsitellään historiaa paljon laajemmin kuin moni kuvittelee. Kun tutkimuksessa kysyttiin haastatelluilta lopuksi, oliko vielä jotain, mitä heidän mielestään olisi pitänyt käsitellä, vastauksista tuli lähinnä kuriositeettikokoelma.”

Parannettavaakin toki on. Vain hieman alle puolet suomalaisista arvioi, että historiantutkijat ovat käsitelleet vuoden 1918 tapahtumia kattavasti, ja lähes 60 prosenttia toivoo, että viime sotien historiaa tutkittaisiin enemmän. Myös suomettumisesta ja suomalaisten poliitikkojen idänsuhteista kaivataan lisää tietoa.

Julkisessa keskustelussa on silloin tällöin esitetty ajatus, että Suomeenkin pitäisi perustaa totuuskomissio selvittämään poliitikkojen lähihistoriassa tekemiä ylilyöntejä. Torsti ei innostu ajatuksesta.

“Jos varmistetaan, että arkistot ovat auki, tutkimus on vapaata ja sillä on riittävät resurssit, sen pitäisi kaiken järjen mukaan riittää.”