Saksassa putkiremontti tehdään viikossa – miten se Suomessa voi kestää kolme kuukautta?

Riistakamera paljastaa: Putkiremontti venyy, koska suurin osa työajasta menee odotteluun.

logistiikka
Teksti
Vappu Kaarenoja
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Luvut tuntuivat epäuskottavilta.

Kansainvälisissä ja suomalaissa tutkimuksissa oli huomattu, että rakennustyömailla yli puolet työajasta meni hukkaan.

Se kuulosti Sami Kokkosesta liioittelulta. Hän oli itsekin rakennusalalla, toimitusjohtajana Fira Palvelut -nimisessä yrityksessä.

Toimiko heidänkin yrityksensä niin tehottomasti kuin tutkimuksissa väitettiin?

Hän halusi käydä katsomassa.

Työntekijät ehdottivat, että pomo menisi putkiremonttityömaalle Helsingin Vallilaan. Siellä oli alkamassa kylpyhuoneiden kattojen asennus.

Liian pieni työvaihe, Kokkonen muistaa sanoneensa. Ei muutaman laudan kiinnittämisessä ehtisi syntyä tyhjäkäyntiä.

”Pojat sanoivat minulle, että mene nyt vain sinne katsomaan.”

 

Kokkonen saapui työmaalle sekuntikellon ja muistiinpanovälineiden kanssa.

Tee töitä ihan niin kuin tavallisesti, hän kehotti työntekijää. Tämä aloitti mittaamalla kylpyhuoneen katon. Valmistelevaa työtä, Kokkonen merkkasi paperiinsa.

Seuraavaksi työmies lähti hakemaan lautaa. Kokkonen kulki mukana, kerrostalon neljännestä kerroksesta alas pihalle ja sen poikki autotallin perälle perustettuun varastoon.

Hitto.

Varastossa mies huomasi, että yksi katon kulmista oli jäänyt mittaamatta.

He palasivat neljänteen kerrokseen. Mies otti uudet mitat, kulki takaisin varastoon, sahasi oikean kokoiset laudat ja kantoi ne kylpyhuoneeseen.

Mihin tikkaat olivat hävinneet?

Siinä ne olivat hetki aikaisemmin olleet, keskellä kylpyhuonetta.

Työmies lähti etsimään. Ne löytyivät toisesta kylpyhuoneesta – työmaalla kolme miestä vuorotteli yksien tikkaiden kanssa.

Vihdoin mies seisoi katon rajassa, valmiina aloittamaan katon asennuksen.

Kappas.

Ilmanvaihtohormi olikin eri paikassa kuin edellisessä kylpyhuoneessa. Millainen ratkaisu siihen pitäisi virittää, mies ei ollut varma.

Piti soittaa työnjohtajalle. Tämä ei vastannut puhelimeen. Odotettiin.

 

Päivän päätteeksi Sami Kokkosella oli paperilla lopputulos. Se oli samanlainen kuin tutkimuksissa, joiden tuloksia hän ei ollut uskonut.

Paneloija oli tehnyt tuottavaa työtä, esimerkiksi sahannut lautoja tai naulannut niitä kattoon, alle kymmenen prosenttia työajastaan.

Noin 30 prosenttia ajasta oli kulunut valmistelevassa työssä.

60 prosenttia oli hukkaa. Työvälineiden roudailua paikasta toiseen. Ohjeiden tai työnjohdon etsiskelyä, odottelua.

Roudailu, etsiskelu ja odottelu olivat vieneet kahdeksan tunnin työpäivästä neljä tuntia ja 45 minuuttia.

IMG_7585_PH

Siitä, kun Kokkonen vieraili vallilalaisella työmaalla, on reilut kolme vuotta.

Hän ei enää muista, kuinka kauan remontissa kaiken kaikkiaan kesti.

Todennäköisesti kaksi, mahdollisesti jopa kolme kuukautta per asunto. Niin kauan putkiremontit Suomessa keskimäärin kestävät.

Joskus operaatio hoituu nopeammin: jos esimerkiksi pinnoitetaan vanhat putket sen sijaan, että ne puretaan ja pannaan tilalle uudet.

Sekin vaikuttaa, miten suurta taloa remontoidaan. Rivitaloasukki pääsee helpommalla kuin kymmenkerroksisessa pytingissä asuva. Päällekkäisissä kodeissa kulkevat yleensä samat putket, eikä vesi juokse ennen kuin työt ovat valmiita kaikissa saman putkilinjan asunnoissa.

Valmistumista odotellessa remonttievakko voi lukea vaikka Asukkaan selviytymisopasta.

 

Putkiremontti on selviytymiskysymys, mutta Saksassa se voi sujua myös näin: Kun remontti alkaa, saksalainen sulloo arvoesineet kaulakukkaroon, vetää sandaalit ja tennissukat jalkaan ja lähtee lentokentälle. Kun hän viikon päästä palaa Mallorcalta kotiin, putkiremontista on muistona vain rusketus.

Lokakuussa 2013 Göttingenissä, idyllisessä saksalaisessa yliopistokaupungissa, remontoitiin nelikerroksisia lähiötaloja. Uusittiin putket, keittiöt ja kylpyhuoneet. Tehtiin siis täydellinen perinteinen putkiremontti. Lisäksi maalattiin asuntojen seinät.

Työt alkoivat maanantaina.

Loppusiivous oli seuraavan viikon tiistaiaamuna.

Alle seitsemässä työpäivässä tehtiin se, mikä kestää Suomessa yleensä ainakin kaksi kuukautta.

Nopeusero on kahdeksankertainen, ristiriidassa kansallisen itseymmärryksemme kanssa. Suomalainen ei ole hidas. Suomalainen on se, joka ulkomaanmatkoilla huokailee alentuvasti mañana-meiningille ja toistelee, että kotipuolessa palaveritkin alkavat ajoissa. Muualla ajoissa alkaa korkeintaan siesta. Suomalaisella on suo, kuokka ja maanviljelysseuran raivausmitali.

Korjausrakentamisen johtaja Kalevi Stenman rakennusyhtiö Lemminkäisestä kuuntelee epäuskoisena selostusta Göttingenin työmaasta:

”En usko tuohon viikkoon.”

Stenman sanoo, ettei voi kommentoida Saksan remonttia tarkemmin, koska ei ollut näkemässä sitä. Mutta mahdottomalta se joka tapauksessa kuulostaa.

”Toki se riippuu jonkin verran talon korkeudesta, mutta suomalaisissa lähiöissä, joissa näitä remontteja paljon tehdään, se on se kolmen kuukauden asumishaitta per asunto.”

”Jos sitten kyseessä on joku 1800-luvun lopussa rakennettu keskustakohde, se on eri juttu.”

Sen remontointi kestää kauemmin?

”Niin.”

Stenman ei keksi sellaista taloa, jonne voisi viikossa vaihtaa uudet putket.

”Vaikka tekisi töitä kolmessa vuorossa… Jaa kolme kuukautta kolmella.”

 

Firan pääkonttorissa Vantaalla neuvotteluhuone on sisutettu saunaksi. Sami Kokkonen istuu alalauteilla.

Kokkonen retkikuntineen vieraili Göttingenin työmaalla. Hän puhuu näystä innostuneesti kuin hupparinuori Slush-festivaalilla. Hän puhuu saniteettitilojen lattioista.

”Suomessa tehdään lattiavalu koko kylpyhuoneeseen.”

”Saksassa lattia sai olla muuten tasainen, mutta suihkun kohdalla oli pieni kaato.”

Siksi lattiasta voitiin valaa ohuempi kuin Suomessa. Mitä ohuempi lattia, sen nopeammin se kuivuu ja sen nopeammin seuraava työvaihe voi alkaa.

Lattian kallistuskulmaa lukuun ottamatta asunnot ja korjaustekniikat olivat Göttingenissä vastaavia kuin Suomessa, Kokkonen sanoo:

”Se oli tasan ainoa juttu, joka oli siellä kevyempi tehdä.”

Sekin kevennys oli aika pieni – kun käyttää nykyaikaisia aineita, suomalaistenkin rakennusmääräysten mukainen lattia kuivuu tunneissa.

”Viimeistään se vierailu vahvisti, että ne hukkatutkimukset ovat ihan totta. Rakentaminen on pääsääntöisesti aika tuottamatonta toimintaa.”

Saksan-retken jälkeen Kokkonen asennutti riistakamerat firmansa putkiremonttityömaalle.

putkiremontti_riistakamera_
Fira Palvelut kuvasi putkiremontoitavaa kylpyhuonetta riistakameralla. Kylpyhuone oli 80 prosenttia työajasta tyhjillään. © Fira Palvelut

 

Riistakameran kuvamateriaali vahvisti Kokkosen teorian siitä, mikä suomalaisissa remonteissa mättää.

Kuvissa näkyi, että kylpyhuoneet olivat tyhjillään yli 80 prosenttia työajasta.

”Se ei ollut mikään vahinko.”

”Se liittyy siihen, miten putkiremontti on totuttu Suomessa tekemään.”

Se on totuttu tekemään putkilinja kerrallaan.

Rappaajat tulevat työmaalle vasta, kun purkaja on purkanut kaikki saman putkilinjan kylpyhuoneet.

Kun rappaajat häärivät, sanotaan vaikka kahdeksankerroksisen talon kahdessa ylimmässä asunnossa, muut asunnot ovat sen aikaa tyhjillään, vaikka niissä voisi kenties jo aloittaa vesieristysten tekemisen. 80 prosenttia työajasta tyhjillään tarkoittaa sitä, että jokaisessa asunnossa tehdään töitä suunnilleen yhtenä päivänä viikossa.

”Hukka on rakennettu putkiremontteihin sisään.”

Kyse ei ole suomalaisten rakennusmiesten laiskuudesta. Laiskuudesta voi syyttää korkeintaan heidän pomojaan.

”Työvaiheet eivät ole järkeviä. Niitä ei ole organisoitu hyvin. Logistiikkaa ei ole mietitty loppuun saakka.”

Logistiikka voi tarkoittaa epämääräistä varastoa, josta jokainen penkoo tarvitsemansa materiaalit. Kun vesikalustaja etsiskelee oikeaa lavuaaria lautojen seasta, remontti ei varsinaisesti etene.

Sen sijaan Göttingenissä tehtiin töitä kahdessa vuorossa, tunnin tarkkuudella tehdyn työlistan mukaan. Vesikalusteiden asentaja tiesi tismalleen, milloin missäkin asunnossa loppuisivat laatoitustyöt ja hän voisi jatkaa siellä töitä.

Suomessa suunnitelmat tehdään yleensä päivien tarkkuudella. Varmuuden vuoksi jätetään pelivaraa yllätysten varalta. Yleensä pelivara käytetään yllätyksistä riippumatta – onko kukaan koskaan tehnyt mitään ennen kuin on pakko?

Göttingenissä yllätyksille ei ollut varattu aikaa. Sen sijaan niihin oli varauduttu.

Jos putki ei mahtunutkaan koteloon, se purettiin ja rakennettiin uusi sen sijaan, että hälytettäisiin työnjohtajat paikalle miettimään asiaa.

Mietintä oli tehty etukäteen. Työmaalla keskityttiin toteuttamiseen.

”Kyse on siitä, haluaako tehdä nopeasti vai eikö halua tehdä.”

 

Sami Kokkonen ei ole ensimmäinen, joka haluaisi tehdä nopeasti. Antti Pirhonen kävi Berliinissä ihastelemassa saksalaista tehokkuutta jo yli kymmenen vuotta sitten. Sielläkin tehtiin putkiremonttia. Sekin kesti viikon.

”Putkiremontin voi tehdä perinteisin menetelmin vaikka viikossa, ilman mitään sukituksia tai pinnoituksia”, Pirhonen sanoo.

”Ilman muuta.”

Pirhonen on työskennellyt reilut seitsemän vuotta kiinteistökehityspäällikkönä asuntoja rakennuttavassa Bonavassa. Sitä ennen hän työskenteli rakennusjätti NCC:llä.

Myös NCC:llä oli huomattu, että suurimman osan työajasta kylpyhuoneet olivat tyhjillään. Yrityksessä päätettiin tehdä kokeilu. Nelikerroksisen talon putket vaihdettiin uusiin kolmessa viikossa.

Pirhonen ja muut kokeilussa mukana olleet tekivät sellaisen aikataulun, että kylpyhuoneet olivat mahdollisimman vähän tyhjillään.

”Aika triviaali asia, eikö?”

Triviaalia tai ei, kolmen viikon remontti jäi yksittäiseksi kokeiluksi. Siitä on kaksitoista vuotta.

”Jos kilpailijat eivät tee nopeammin, sunkaan ei tarvitse tehdä.”

”Remontin ostava taloyhtiö ajattelee helposti, että jos rakennusliike haluaa monta kuukautta aikaa työlle, on parempi antaa se sille, koska sitten laatu on hyvää. Mutta ei se valitettavasti ole niin.”

Ei rakennusliikkeellä ole mitään kiirettä.

”Tämä ala on valitettavasti sellainen, että ketään ei oikeastaan kiinnosta kehittää asioita. Tämä on kuin seisovaa vettä.”

 

Rakennusalan seisahtuneisuus näkyy tilastoissa.

Reilussa 40 vuodessa esimerkiksi tehdastyön tuottavuus on nelinkertaistunut. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että samalla työpanoksella, jolla saatiin 1970-luvulla valmistettua yksi auto, valmistuu nyt neljä.

Samassa ajassa rakennustyön tuottavuus ei ole parantunut juuri lainkaan.

Osittain se johtuu tilastoinnin puutteista. (Tilastokeskuksessa ei olla varmoja esimerkiksi siitä, onko kaikki rakennetut talot varmasti huomioitu rakennusalan tuottamaa arvonlisäystä laskettaessa.)

Mutta tuskin tilastoharha kaikkea selittää.

Useimmilla muilla aloilla yritykset ovat saaneet ulkomaisia kilpakumppaneita. Matkapuhelin voidaan suunnitella Piilaaksossa, valmistaa Kiinassa, pakata konttiin ja myydä missä päin maailmaa tahansa. Edes kauppaketjut eivät ole olleet turvassa, kun Keskon ja S-ryhmän rinnalle on rynnistänyt saksalainen Lidl.

Sen sijaan putkiremontin teettäjän on pakko suosia suomalaista. Ainakin toistaiseksi.

”Japanissa Toyota tekee asuntoja samalla tehokkuusajattelulla kuin autoja. Panasonickin tekee asuntoja”, Antti Pirhonen sanoo.

”Niillä on sadan hengen kehitystiimit miettimässä, miten nämä asiat kannattaa tehdä.”

”Valtavat yritykset etsivät uusia markkinoita Japanin ulkopuolelta.”

Suomen-markkina on otollisimmillaan 2020-luvulla. Silloin alkavat halkeilla putket 1970-luvulla rakennetuissa asunnoissa, ja niitä Suomi on täynnä. Putkiremonttiin menee enimmillään noin 30 000 asuntoa vuodessa, siis Mikkelin verran koteja.

 

Viime kesänä myös Fira kokeili, voisiko putkiremontin tehdä nopeammin kuin kolme kuukautta jaettuna kolmella, kun oikein suunnittelisi.

Nurmijärveläisen kerrostalon asukkaat muuttivat pois perjantaina 12. elokuuta.

Asunnoista purettiin vanhat vessat ja kylpyhuoneet. Vaihdettiin viemärit ja vesijohdot. Samalla tehtiin laajennus kahteen kylpyhuoneeseen.

”Panivat koko paikan atomeiksi ja rakensivat sitten uudelleen”, asukas Sirkka Turunen sanoo.

Hän oli remontin ajan tyttärensä luona.

Työmiehet tekivät töitä saksalaisittain: tuntiaikataululla ja kahdessa vuorossa.

Kahden viikon päästä perjantaina ihmiset muuttivat takaisin koteihinsa.

Marraskuussa kokeillaan vastaavaa uudelleen, Helsingin Roihuvuoressa.

Ei kaksi viikkoa kuitenkaan ole mikään uusi standardi, Sami Kokkonen sanoo. Nyt vasta harjoitellaan.

Hyvä, että harjoitellaan: Kaksi viikkoa on vähän, kun vertaa pariin, kolmeen kuukauteen. Mutta se on tuplasti enemmän kuin saksalaisissa malliesimerkeissä.

Kunnollisten aikataulujen ja työsuunnitelmien lisäksi Göttingenin työmiehillä oli toinenkin etu. He tunsivat toisensa.

Göttingenin rakennusmiehet kertoivat teheensä töitä suurin piirtein samalla porukalla yli 20 vuotta.

Suomessa aliurakoitsijat haalivat työmaille vähän ketä milloinkin.

Kuvittele, että omalla työpaikallasi maanantaipalaverissa istuisi aina uusi kokoonpano.

Ponnista siinä tuottavuusloikkaa samalla kun mietit, mitä tuo vieressä istuva Reija tai Raija on tullut tänne tekemään.