Ohutseinäisessä majassa asuu 5 henkeä, joista kolme reipasta reserviläisen vaimoa
Talvisota SK:n sivuilla: Siirtoväki pakenee kaupunkien pommituksia maaseudun vaatimattomille asumasijoille.
Suomen Kuvalehti tutustui tammikuussa 1940 siirtoväen pieniin maaseudun majoihin, joihin paettiin kaupunkien pommituksia. Vaatimattomista oloista huolimatta ihmiset kertoivat viihtyvänsä.
Valokuvaajamme seurassa kävimme katselemassa siirtoväen asutusta. Punaisen viikonloppumajan torvesta nousi savu ja päätimme käydä tutustumassa majan asukkaisiin. 2,5 x 3 m kokoisessa majassa asui 5 henkeä, joista kolme reipasta reserviläisen vaimoa.
Pyysimme saada valokuvata majan, edustalla olevine asukkaineen, mutta tuskin he olivat asettuneet paikoilleen, kun aidan luo ilmestyi pyörällä liikkuva postipoika laukkuineen ja kuului iloisia huutoja: kenttäpostia, kenttäpostia!
Mikään ei pidättänyt kirjeiden saajia lukemasta odotettuja terveisiä rintamalta ja niin otettiin heistä kuva sisällä majassa, jossa uunissa paistuvat vehnäleivän tuoksu lisäsi kodikkuuden tunnetta.
Tiedusteluumme, miten he tarkenivat ohutseinäisessä asunnossaan, vastattiin iloisesti: ”Kyllä täällä hyvin pärjätään – iltaisin on 30 astetta lämmintä” Entä aamuisin? ”No, 3 kolme astetta, mutta kyllä lämpö pian nousee, kun lämmitetään.”
Kävimme myös 60 henkeä käsittävää yhteismajoitusta katsomassa läheisessä lasten kesäsiirtolassa. Terveitä lapsia kelkkoineen ja suksineen vilisi pihalla. Suurissa saleissa ja huoneissa asui useita perheitä yhdessä. Siellä istui 9 lapsen onnellinen äiti lastensa keskellä.
Joulukuun ensimmäisenä päivänä, pommitusten aikana syntynyt reserviläisen lapsi nukkui rauhallisena vaunussa pitsikoristeisten lakanoiden välissä ja kuumesairas tyttönen lepäsi äitinsä hellästi hoitamana tilapäiskotinsa vuoteella.
Kaikki äidit vaikuttivat olevansa ylen kiitollisia ja tyytyväisiä oloonsa. Vuoropäivinä naiset hoitavat yhteisen talouden tehtäviä, leipomista ja ruoan valmistumista.
Käytyämme näillä reserviläisperheiden ja muun siirtoväen vaatimattomilla asumasijoilla ja nähtyämme heidän viihtymisekseen tälläkin paikalla suoritettavaa lämminhenkistä vapaata huoltotyötä sekä kaikkien naisten ja lasten tyytyväisyyden ja lujan luottamuksen oikean asiamme lopulliseen voittoon, olemme vakuuttuneet siitä, että kotirintama kyllä kestää.
Juttu on julkaistu ensi kerran Suomen Kuvalehdessä 4/1940 (ilm. 27.1.1940). Nyt julkaistava versio on alkuperäistä lyhyempi. Kirjoittajasta ei ole mainintaa.
Suomen Kuvalehden talvisotaa käsittelevät jutut löydät täältä.