Kirkko kutsuttiin siunaamaan hyväosaisten talkoot – ”Erikoista”
Kirkollisen lehden päätoimittaja keksi protestin kehitysavun leikkaamiselle.
Kirkon johto sai yllättäen kutsun taloustalkoisiin, kun hallitusohjelmaa esiteltiin Smolnassa 27. toukokuuta.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) vetosi kirkon johdon lisäksi poliittiseen eliittiin ja virkamieseliittiin sekä elinkeinoelämän johtoon, jotta he sitoutuisivat vapaaehtoisesti hallitusohjelman mukaisiin taloustalkoisiin.
Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajasta Seppo Simolasta tuntuu erikoiselta, että kirkko kutsutaan hyväosaisten talkoisiin.
”Kirkossa on vähän kovatuloisia, suurin osa on tosi pienipalkkaista porukkaa”, Simola sanoo.
Vaikka talkoot ovat yleisellä tasolla aina ylevä ajatus, hän ei usko, että hyväosaiset lähtisivät suurin joukoin alentamaan omia ansioitaan.
”Oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu. Jos ei tule säädöstä tai sopimusta, niin vapaaehtoisuuden varaan ei isoissa yhteiskunnallisissa asioissa pysty paljon rakentamaan.”
Jos kirkon johto osallistuu Sipilän taloustalkoisiin, voi olla vaara, että kirkon tulkitaan siunaavan hallituksen kovan linjan leikkausohjelman.
”Silloin voidaan ajatella, että asetutaan hallitusohjelman taakse”, Simola sanoo. ”Mutta ei kirkon pidä irtisanoutuakaan siitä.”
Hänen mielestään kirkon pitäisi visusti pysyä etäällä hallituksen ja opposition välisestä kamppailusta.
”Se on poliitikkojen asia. Heidän täytyy kantaa vastuu siitä, mitä tekevät niin hallituksessa kuin oppositiossakin. Kirkolla voi tietysti olla omia näkökulmia. Pitäisi välttää mielikuvaa, että ollaan jommankumman puolella ja siunaamassa jommankumman toimia ja puheita.”
Miten talkooehdotukseen pitäisi reagoida?
”Yhteiskuntasopimukseen voisi laittaa sellaisen kappaleen, että jos palkansaajat lähtevät mukaan, niin hyväosaisia rokotetaan vastaavasti jollain verolla. Silloin se olisi tasapuolinen yhteiskuntasopimus. Ei voi olla vain niin, että säästöt revitään ainoastaan yhdeltä puolelta, tulonsiirroista ja palkoista.”
Simola pohtii, että talkoisiin voisi kyllä osallistua omalla tavalla esimerkiksi protestina kehitysavun leikkauksille.
”Kirkon johto tekisi hienosti, jos pistäisi omistansa esimerkiksi kehitysapujärjestöille. Luulen, että aika moni tekeekin niin. Tosin siitä voi taas tulla vähän hurskasteleva leima, jos asiaa ruvetaan kovasti mainostamaan.”
Moni haluaa kirkon vaikenevan yhteiskunnallisissa asioissa ja pysyvän omassa lestissään, hengellisellä tontilla. Simola on itse ollut pitkän päätoimittajauransa aikana aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija.
Miksi et ole osannut pitää näppejäsi erossa yhteiskunnan asioista?
”Kirkon tehtävä on pitää huolta ihmisistä kokonaisuutena eikä pidä erottaa jotain hengellistä aluetta, joka olisi erityisesti kirkon tontti”, Simola sanoo.
Hänen mukaansa on syytä tarttua epäkohtiin, jotka kytkeytyvät ihmisarvoon tai muihin eettisiin kysymyksiin.
”Sekä lehdistön että kirkon tehtävä on yrittää tehdä maailmaa paremmaksi.”
Missä menee raja? Mistä asioista kirkon edustajan täytyy varoa sanojaan?
”Liika varovaisuus on pahasta. Jos kaikkea varoo, niin silloin ei uskalla sanoa mitään.”
Simolan mukaan täytyy kuitenkin olla tarkkana, että ei lähde siunaamaan esimerkiksi tiettyä poliittista suuntausta.
”Yhtäläisyysmerkkejä ei voi laittaa kristillisen uskon ja jonkin poliittisen linjan välille. Kristillisestä uskosta ja etiikasta nousee myös yhteiskunnalliseen ajatteluun erilaisia näkökulmia.”
1990-luvulla Seppo Simola kritisoi pääkirjoituksessaan Esko Ahon hallitusta. Kirjoitus herätti paljon tunteikasta keskustelua.
”Onhan sellaistakin syntiä joskus tullut tehtyä”, Simola naurahtaa. ”Se on jo 20 vuoden takaisia juttuja.”
Eli et anna nyt kristillisyyspisteitä uudelle hallitukselle?
”En anna. Kristillisestä uskosta nousee niin monia näkökulmia. Yhtä poliittista totuutta sieltä on vaikea löytää.”