Helsinki: Luterilaisen kasteen suosio putosi alle puoleen

Susan Heikkinen
Kotimaa 27.3.2013 11:15

Helsingissä enää alle puolet lapsista kastetaan evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kaupungin tietokeskuksen ennakkotiedon mukaan viime vuonna Helsinkiin syntyi noin 6750 lasta. Kirkon jäseniksi viime vuonna kastettiin 3339 lasta eli 49,5 prosenttia syntyneiden määrästä. Kastettujen osuus on laskenut viime vuosina muutaman prosenttiyksikön vuosivauhtia.

Helsingin ortodoksiseen seurakuntaan kastettiin 171 lasta. Ortodoksien jäsenmäärä on viime vuosina kasvanut, mutta lapsikasteiden määrä vähentynyt heilläkin. Katoliseen kirkkoon kastettiin 137 lasta, tosin luku kattaa Henrikin ja Marian seurakunnat eli lähes koko Uudenmaan.

Muslimien määrää ei tilastoida, mutta esimerkiksi somalin kieli on merkitty viime vuosina noin 150 helsinkiläisvauvan äidinkieleksi vuosittain. Huomattavasti enemmän maahanmuuttajia Helsinkiin on tullut Virosta ja Venäjältä.

Työikäisen kantaväestön kirkosta eroaminen selittää suuren osan kasteiden vähenemisestä. Helsinkiläisistä noin 59 prosenttia kuuluu nyt evankelisluterilaiseen kirkkoon. Vuosi sitten Helsingin seurakunnat tutkivat kyselyn avulla, miksi myös satoja kirkkoon kuuluvien lapsia jätetään kastamatta. Suurin syy oli vanhempien haluttomuus päättää lapsen puolesta uskonnolliseen yhteisöön kuulumisesta.

Koko maassa evankelisluterilaisiksi kastettujen osuus syntyneistä oli viime vuonna noin 75 prosenttia.

Keskustelu

Tieteen tarjoama monipuolisuus antaa ihmisille laajemman kuvan olemassaolosta, kuin mitä uskonnot koskaan ovat voineet antaa. Uskonto, kuten itse sanakin jo ilmaisee, kieltää ihmiseltä ajatuksen loogillisuuden, mikä todellisuudessa kieltää myös ihmisen kehittymisen. Kieltämällä vapauden kehittyä, mitä dokmaattiset uskomukset eivät koskaan voi välttää, olemme ”polkeneet paikalla” viimeiset kaksituhatta vuotta. ”Herääminen” uskomuksien pakkovallasta on tulosta havannosta mitä on, ja tämä ”mitä on” – nähtynä sellaisenaan, ilman dokmaattisia käsite kahleita – onkin vallan muuta kuin mitä meidän on koskaan sallittu tietää.

Pääkaupunkiseudulla maallistuminen on laajamittaisempaa kuin muualla maassa. Toisaalta kirkon julkikuva siellä näyttää ainakin näin maakunnasta katsoen kovin liberaalilta. Mitä johtopäätöksiä tästä korrelaatiosta olisi vedettävä? Siinäpä miettimistä Helsingin papistolle.

Niinpä. Samaisen ’ajattelun’ ja arvojen rappion tulokset näkyvät kaikilla sektoreilla meidänkin maassamme. Tämä ei tarkoita että luterilaiskristityt olisivat moraalisempia kuin muut vaan sitä että ihmiset viis veisaavat muista ihmisistä. Ajatellaan että kunhan Minä ja Minun läheiset pärjäävät sekä menestyjät (taloudellisesti suhteessa noihin muihin verrattuna). Mitä huonommin muilla menee niin sitä paremmalta (ihmiseltä) Minä näytän verrannossa. Jos ei muu auta niin poljen, vähättelen ja alistan kaikin (narsistisinkin) keinoin muita – vaikka sitten valheellisin väittämin heistä. Millään muulla ei ole väliä kuin Minun rikastumisella – olenhan sen ansainnut (nyt heti mulle kaikki) – sillä mittaan oman ihmisarvoni.