Suomen merialueilla ei ole toistaiseksi havaittu leväkukintoja. Kuvassa sinilevää Laajasalon rannassa Helsingissä heinäkuussa 2011. Kuva Kimmo Mäntylä / Lehtikuva.
Hyviä uutisia mökkiläisille! Sinileväkesästä on muodostumassa viime vuoteen verrattuna helpompi. Suomen merialueilla ja etenkin Suomenlahdella sinileväkukintojen todennäköisyys on pienempi. Valtakunnallisen leväkatsauksen mukaan riski on suurin Saaristomeren ja Itämeren eteläosissa.
Täyttä varmuutta sinileväpuuron sakeudesta ei ole, sillä kukinnat alkavat heinäkuun puolenvälin jälkeen, kun merivesi on kunnolla lämminnyt.
Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Sirpa Lehtisen mukaan merialueilla ei ole toistaiseksi havaittu leväkukintoja.
”Sinileväkesää on kuitenkin mahdollista arvioida viime talven ravinnepitoisuuksien ja keväällä tapahtuneiden muutosten perusteella”, Lehtinen sanoo.
Mustalla alkutalvella onkin myönteisiä puolia. Koko syksyn ajan meressä oli suotuisat sekoittumisolosuhteet ja jääpeite tuli vasta myöhään talvella. Tämä vaikuttaa siihen, että tällä hetkellä Suomenlahden pohja on hyvin hapettunutta.
”Suurin syy vähäisempään kukintariskiin on sisäisen kuormituksen pienemmällä määrällä. Kun sekoittumisolosuhteet ovat olleet hyvät, niin meren pohjaan on päässyt paremmin happea. Tämän vuoksi fosfori pysyy pohjalla. Jos merivesi on hapetonta, niin fosfori alkaa liueta ylempiin kerroksiin levien käytettäväksi. Tätä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi”, kertoo Lehtinen.
Myös tuulella ja tyyneydellä on merkitystä. Suomenlahden avomerellä on ollut useina vuosina leväkukintaa ja pintalauttoja, mutta ne eivät ole välttämättä ajautuneet Suomen rannikolle suotuisien tuulien ansiosta. Tyyneys puolestaan vaikuttaa siten, että vesimassaan sekoittunut sinilevä pystyy nousemaan pinnalle.
Pietarin jätevedet ovat olleet vuosien ajan suurin Suomenlahden rehevöittämistä aiheuttava kuormittaja. Suomi onkin osallistunut erilaisiin kaupungin jätevedenpuhdistamon hankkeisiin.
Varsinkin John Nurmisen Säätiö on tehnyt venäläisen Eurochem-yhtiön kanssa yhteistyötä löytääkseen keinoja Itämereen Luka-joen (Laukaanjoki) kautta päätyvän fosforikuormituksen vähentämiseksi. Viime viikolla, 6. kesäkuuta, Eurochem ja John Nurmisen Säätiö myös allekirjoittivat aiesopimuksen, jossa osapuolet valitsevat yhdessä riippumattoman eurooppalaisen asiantuntijajärjestön, joka arvioi ja seuraa nykyisen pintavesien keräys- ja puhdistusjärjestelmän toimivuutta ja tehokkuutta.
Suomen rannikkoalueiden leväpulmia ajatellen suomalainen mökkikansa voi katsoa Pietarin sijaan omaa mökkirantaansa. Suomessa suurin kuormittaja on Suomi itse. Mökkien jätevesiä sekä saunojen ja mattojen pesuvesiä pääsee suoraan rantaveteen. Sinilevästä onkin tullut myös järvialueiden merkittävä ongelma. Pahiksiin kuuluu lisäksi maatalous.
Järvialueiden tilaa seurataan uudessa Järviwiki -palvelussa.
Levätöntä tulevaisuutta on kuitenkin turha toivoa. Sinilevän määrä ja kukinnan voimakkuus vaihtelee vuosittain vain sen mukaan kuinka runsaasti sitä on, ja kuinka pitkiä ajanjaksoja sitä veden päällä kelluu.
”Sinilevä on osa Itämeren leväyhteisöä, se kuuluu sinne. Vaikka sinilevä on bakteeri, se lasketaan osaksi kasviplanktonyhteisöä. Se on yleisesti ottaen merissä sama asia kuin vihreät kasvit maalla. Ilman sinilevää ei olisi myöskään merien ravintoketjua, sen merkitys on tärkeä”, Lehtinen kertoo.
Ja kertauksen vuoksi lyhyt tietoisku niille, jotka koulun biologian tunneilla puuhasivat muuta kuin kuuntelivat opettajaa.
Sinilevää syntyy, kun merenpohjaan kertyy paljon ravinteita ja nimenomaan fosforia. Tietyt sinilevät päihittävät kilpailussa muut kasviplanktonlajit, levät, kun ne pystyvät runsaan fosforin lisäksi ottamaan ilmasta rajattomasti typpeä. Tällä tavoin ne lisääntyvät voimakkaasti ja muodostavat isoja kukintoja ja pintalauttoja suotuisien sääolosuhteiden saattelemana.
Jos vedessä on näkyvissä sinilevää, on pidettävä huolta siitä, että lapset ja kotieläimet eivät mene veteen. Sinilevä ärsyttää ihoa ja suihkussa olisi käytävä jos mahdollista. Sinilevämyrkytyksen yleisimpiä oireita ovat myös pahoinvointi, huono olo ja huimaus. Lääkettä ei ole.
Jos sinilevää pääsee elimistöön huomattavia määriä, se vaurioittaa maksaa. Esimerkiksi koiria on menehtynyt vaikeisiin maksavaurioihin.
Ihan noin yksioikoinen asia ei ole. Vain osa sinilevistä on myrkyllisiä.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Otavamedia Oy
Maistraatinportti 1
00015 OTAVAMEDIA
Asiakaspalvelu
puh: +3589156665
fax: +35891566511
Avoinna: ma-pe klo 8.00-17.00
Verkkopalvelut
1Suomalainen kirjoitti:
Jos kesä jatkuu yhtä kylmänä kuin on alkanutkin niinpä eipä taida leväkukinnoista huolta olla! Leväthän eivät kylmässä vedessä kuki, eikä vesi taas tällaisella ilmastolla lämpene.