Arabimaailman kansannousut: Samat tuulet voivat puhaltaa vielä Euroopassakin

Profiilikuva
Arabikevät
Teksti
Silja Lanas Cavada
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tällä viikolla on kulunut kaksi vuotta siitä, kun kansa kaatoi Hosni Mubarakin hallinnon Egyptissä. Tunisiassa Ben Ali oli jo saanut lähtöpassit kansalta.

“Tunisia ja Egypti näyttävät ajautuvan kohti uutta arabitalvea”, tv-uutiskanava Euronews uutisoi viime viikolla.

Kansannousujen jälkeen kummassakin Pohjois-Afrikan maassa nähtiin ensimmäiset demokraattiset vaalit, ja kummankin maan kansa äänesti islamistipuolueen valtaan. Nyt maat pyristelevät poliittisen kriisin keskellä, jos ei jopa umpikujassa.

“Arabitalvea” voi ennakoida sekin, ettei kevät ole saanut maissa heräämään demokratian peruspilaria, sananvapautta ja vapaata tiedonvälitystä. Ainakaan vielä.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisi vuosittaisen raporttinsa lehdistönvapaudesta. Arabikeväistä huolimatta Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat kitkuttavat edelleen häntäpäässä.

Egyptissä tiedotusvälineiden toimintaa on rajoitettu presidentti Mohammed Mursin kaudella jopa ankarammin kuin ennen kansannousua.

Lehdistövapauden vertailu nostaa esiin kiinnostavan yhteyden Eurooppaan. Vaikka top 30 -listaan mahtuu 16 EU-maata (Suomi on 1.), järjestö uskoo, että “Euroopan malli” on murenemassa.

Dramaattisin sananvapauden heikennys on tapahtunut talouskriisin keskellä elävässä Kreikassa. Siellä toimittajien työskentelyolosuhteet ovat järjestön mukaan katastrofaaliset. Toimittajat ovat kokeneet uhkailua ja väkivaltaa sekä ääriliikkeiden että poliisin taholta, tuttuja hallitsemisen keinoja autoritaarisissa maissa.

Jos kansalaisvapaudet ja taloudelliset olot heikkenevät Euroopassa, voisiko kansa myös täällä nousta barrikadeille? Näin tuntuu uskovan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean pääsihteeri Yves Daccord. Hän esitti vuoden alussa huolensa siitä, että Euroopasta on tulossa kriisialue.

“Meidän on varauduttava lisääntyvään väkivaltaan”, hän varoitti.

Tunteita, jotka kirvoittivat arabimaailman kansannousuihin, koetaan tällä hetkellä myös vaikkapa Kreikassa ja Espanjassa. Pitäisikö meidän toimittajien olla nyt enemmän hereillä?