Kirkon paperit alkoivat kiinnostaa liikaa, joten ne pannaan maksumuurin taakse
Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston päätös lähettää oudon viestin avoimuudesta piispan rahasotkujen keskellä.
Viime aikoina olen ihmetellyt muutamaankin kertaan, miten verotuksella kerättyä rahaa on käytetty kirkon piirissä. Piispan kuitit ovat kateissa, rahaa on uponnut sushi-lounaisiin, hulppeisiin hotellihuoneisiin ja kalliisiin kukkakimppuihin. Kaikki kuulemma kirkkoherran ja seurakuntayhtymän johtajan työhön liittyviä.
Uutisoimme 31. tammikuuta Helsingin seurakuntayhtymän tekemästä yleisestä luottokorttitarkastuksesta. Meille viikkojen odottamisen jälkeen luovutetun tarkastusraportin mukaan yhtymässä luottokorttiostoista merkittävä määrä oli selvittämättä, kortin käytön ohjeistaminen oli vähäistä tai olematonta ja ihmetystä oli herättänyt myös visan vinguttaminen iTunes- ja Spotify-palveluissa.
Nyt kirkko näyttää ottaneen rahakukkarostaan aiempaa tiukemman otteen. Tosin tämä uusin konsti ei olisi itselleni tullut ensimmäisenä mieleen.
Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto on nimittäin päättänyt kokouksessaan illalla 1. helmikuuta ryhtyä perimään rahaa seurakuntayhtymältä pyydetyistä asiakirjoista. Jatkossa siis tavalliselta kansalaiselta, toimittajalta tai muuten vain kirkollisista papereista kiinnostuneelta ihmiseltä saatetaan pyytää euroja vastineeksi.
Esitystä perusteltiin sillä, että seurakuntayhtymälle tulleiden asiakirjapyyntöjen määrä on noussut huomattavasti kuluvan vuoden aikana ja henkilöresursseja on kulunut pyyntöjen toteuttamiseen. Yksi uurastusta aiheuttanut pyyntö on ollut taatusti hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan Johanna Korhosen haalima aineisto piispa Teemu Laajasalon matkakuluista ja luottokorttiostoista. Olen kieltämättä itsekin työni puitteissa hieman kuormittanut koneistoa.