Kirkon tarkastaja puuttui: TV-pappi tilasi tuubihuiveja lähipiiriyhtiöltään, Jouluradiossa runsasta emännöintiä

Luvattuja tietoja Helsingin seurakuntayhtymän vaikuttajien sidonnaisuuksista on vaikea löytää.

jääviys
Teksti
Salla Vuorikoski
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helsingin seurakuntayhtymä selvityttää luottokortti- ja matkalaskujen ohella myös vastuuasemissa olevien työntekijöiden lähipiiriyhtiöiltä tehtyjä hankintoja.

Lähipiirikytkennät olivat tarkastelun kohteena yhtymässä jo viime syksynä. Tuolloin sisäisen tarkastuksen ja tilintarkastajien huomion kohteeksi joutui muun muassa Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja, kirjoistaan ja mediaesiintymisistään tuttu pappi Jaakko Heinimäki.

Sisäinen tarkastus pyysi häneltä 31. lokakuuta 2017 selvitystä toimituksensa luottokorttiostoista ja Heinimäen itse tekemästä huivihankinnasta. 

Suomen Kuvalehden saamista asiakirjoista ilmenee, että toimitus oli tilannut DesiPeli Oy -nimiseltä yritykseltä 11 158,14 eurolla tuubihuiveja Kirkko ja kaupunki -lehden markkinointia varten. Heinimäki on huivit toimittaneen yrityksen hallituksen varajäsen. 

Heinimäki kertoo 2. marraskuuta 2017 toimittamassaan vastauksessa, että oli tehnyt tilauksen ollessaan vasta perehtymässä uuteen työhönsä päätoimittajana. 

Marraskuussa 2016 oltiin valmistelemassa pääkaupunkiseudun seurakuntalehtien Vantaan Laurin, Essen ja Kirkko ja Kaupungin yhdistymistä. Heinimäen mukaan oli erityisen tärkeää sitouttaa espoolaisia ja vantaalaisia heille uuteen lehden nimeen ja logoon.

Heinimäen mukaan toimituksessa syntyi idea Kirkko ja kaupunki -lehden tuubihuiveista, jotka piti saada hankittua nopeasti. Hän oli kääntynyt tutun yrittäjän puoleen ja tilaus oli tehty hänen yritykseltään. Huivit toimittanut yrittäjä on Heinimäen entinen naapuri Helsingin Tapanilasta.

“En ollut innostuksissani ja kiireessäni tullut ajatelleeksikaan, että olin joskus lupautunut DesiPeli Oy:n hallituksen varajäseneksi. En ole yhtiön osakas. En ole koskaan saanut palkkaa tai palkkiota, lahjaa tai muitakaan etuisuuksia kyseisestä yhtiöstä”, Heinimäki selvitti.

 

Heinimäki kertoi pyytäneensä eroa yrityksen hallituksen varajäsenyydestä 1. marraskuuta 2017, mutta kaupparekisterissä hänet on edelleen merkitty hallituksen jäseneksi. Jäsenyys alkoi vuonna 2013.

Heinimäki kertoo, että hänen osaltaan asia on selvitetty loppuun. 

“Sisäinen tarkastus totesi, että se oli selkeä menettelytapavirhe, mutta siitä ei ole osoitettavissa aiheutuneen haittaa seurakuntayhtymälle tai hyötyä minulle itselleni. Olen käsitellyt asian myös Kirkko ja kaupunki -lehden johtoryhmän kanssa.” 

Sisäinen tarkastus kysyi tuolloin myös Heinimäen muista yritysyhteyksistä ja huomautti sivutoimiluvan puutteesta. Heinimäki kertoi jättäneensä hallituksen varajäsenen paikan myös Riviväli Oy -yrityksessä, jossa hän ei myöskään ole ollut osakkaana.

Heinimäen oma yritys Taigu Oy on edelleen pystyssä, mutta sen liiketoiminta on hänen mukaansa ollut viime aikoina minimaalista. Verottaja karhusi yritykseltä viime syksynä useita maksamattomia velkoja, mutta ne on Heinimäen mukaan nyt hoidettu. 

Kirkko ja kaupunki -lehden luottokorttiostojen osalta sisäinen tarkastus kiinnitti huomiota myös yhden työntekijän “merkittävästi keskimääräistä suurempaan” luottokortin käyttöön, verkkokauppa.com -ostoksiin ja musiikkihankintoihin Spotify- ja iTunes-palveluissa. 

“Hänen hyvät mediasuhteensa ovat tuottaneet suurta hyötyä Jouluradiolle, ja aivan ilmaiseksi se ei tosiaan ole tullut”, Heinimäki toteaa selvityksessään. 

Heinimäki kertoo käyneensä työntekijän kanssa keskustelun ja kehottanut häntä “harkitsemaan emännöimistään” entistä tarkemmin ja dokumentoimaan tositteet huolellisemmin. 

Päätoimittajan selvityksen mukaan luottokorttiostot liittyivät iTunesin osalta Jouluradion musiikkikirjaston ostoihin eivätkä ne ole menneet yksityiseen tarkoitukseen. Työntekijä toteaa Suomen Kuvalehdelle toimineensa täysin työnantajan ohjeiden mukaisesti. Hänen mukaansa ostot liittyivät työtehtäviin.

Ilmoituksia sidonnaisuuksista ei löydy seurakuntayhtymän verkkosivuilta.

Sisäisen tarkastuksen päällikkö Juha-Pekka Ollila pahoittelee, ettei voi tässä vaiheessa kertoa, keiden muiden henkilöiden osalta seurakuntayhtymä on joutunut selvittämään lähipiiriyhteyksiä tai lähipiiriin kuuluvilta tahoilta tehtyjä hankintoja. 

“Ikävä kyllä en voi kommentoida”, hän sanoo. 

Seurakuntayhtymä ei suostu antamaan Suomen Kuvalehdelle asiaa koskevia asiakirjoja. Perusteluksi annetaan selvityksen keskeneräisyys. 

Heinimäen hankinta kävi ilmi asiakirjoista, joissa käsiteltiin myös luottokorttiostoja.  

Seurakuntayhtymä kerää parhaillaan kirkkoherroilta tietoja heidän sidonnaisuuksistaan.

Seurakuntayhtymän johto on pyytänyt heitä toimittamaan tiedot 31. tammikuuta mennessä. Aihetta on määrä käsitellä 1. helmikuuta yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa. 

Jo aiemmin yleisön saatavilla olisi pitänyt olla sidonnaisuustietoa seurakuntayhtymän keskeisistä luottamushenkilöistä.

Tammikuussa 2016 yhteinen kirkkoneuvosto päätti sidonnaisuusilmoitusten keräämisestä. Vapaaehtoisten ilmoitusten piiriin oli määrä tulla kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä yhteisen kirkkoneuvoston jäsenet ja varajäsenet. 

Ilmoittamisen tuli päätöksen mukaan koskea sellaisia sidonnaisuuksia, joilla voi olla merkitystä luottamustoimen hoitamisessa. Niitä voivat olla esimerkiksi vastuuasemat yrityksissä ja merkittävä varallisuus.

Tarkoitus oli, että ilmoitukset julkaistaisiin seurakuntayhtymän verkkosivuilla luottamushenkilön suostumuksella.

Ilmoituksia ei pitkällisen etsimisenkään jälkeen löydy seurakuntayhtymän verkkosivuilta. Suomen Kuvalehti tiedusteli seurakuntayhtymän viestinnästä, missä ilmoituksiin voisi tutustua. Asiaa luvattiin selvittää. 

“Luottokorttien suurin yksittäinen käyttökohde on ruokatarvikehankinnat.”

Luottokorttihankintojen osalta seurakuntayhtymä toimitti sisäisen tarkastuksen loppuraportin. Siinä todetaan, että luottokortin käyttöön liittyvät valvonnan periaatteet ovat epäselvät. 

“Luottokortin ostotapahtumien selvityksissä on merkittäviä puutteita, jonka johdosta muun muassa noin kolmannes laskuista oli tarkastushetkellä selvittelytilillä”, raportissa todetaan. 

Luottokortin käyttö on seurakuntayhtymässä hyvin laajaa. Kirjanpitoaineiston mukaan luottokorttitapahtumia oli tammikuun ja syyskuun 2017 välisenä aikana peräti 64 prosentilla yhtymän työntekijöistä.

Kortin käyttöperiaatteiden ohjeistus uudelle työntekijälle on raportin mukaan vähäistä tai olematonta. 

“Luottokorttia on yksittäistapauksissa käytetty muun muassa musiikkitiedostojen lataukseen kuten iTunes- (88 kertaa) ja Spotify (49 kertaa). Luottokortin käyttö yksityiseen tarkoitukseen on kielletty”, raportissa todetaan. 

Luottokorttien suurin yksittäinen käyttökohde on ruokatarvikehankinnat. Raportissa suositellaan, että ne keskitetään sopimusperusteisesti suurelta osin tukusta ostettaviksi, jolloin toiminta on tehokkaampaa ja valvonta parempaa. 

Samoin todetaan, että edustamisesta pitäisi olla selkeät ohjeet, jotta työntekijät tietäisivät, missä tilantessa korttia voi käyttää ja mitä tietoja pitää jälkikäteen toimittaa laskun liitteeksi.

Raportissa ei nimetä yksittäisiä luottokortin käyttäjiä. Hankinnat ovat kuitenkin olleet esillä piispa Teemu Laajasalon rahankäyttöä koskevassa keskustelussa, joka sai alkunsa hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan Johanna Korhosen selvityspyynnöstä.  

Laajasalo oli yksi henkilöistä, joiden luottokortin käyttö oli kiinnittänyt sisäisen tarkastuksen huomion. Tuolloin yksittäisiä ostoja ei kuitenkaan selvitetty, vaan selvitys tehtiin “yleisellä tasolla”.  

“Oli tiedossa, että siellä [Laajasalolla] on esimerkiksi paljon edustamista, mutta tiedossamme ei ollut, että menoja koskevat kirjaukset ovat näin puutteellisia”, Ollila kommentoi Suomen Kuvalehdelle 12. tammikuuta.

Toimiessaan kirkkoherrana ja seurakuntayhtymän johtajana Laajasalo teki luottokortillaan runsaasti muun muassa ravintolaostoksia, joiden tositteista on vaikea tai mahdoton arvioida kestityksen perustetta. Kuitteja oli runsaasti kateissa.

Jatkossa luottokortin käyttö seurakuntayhtymässä tullee vähenemään. Sisäinen tarkastus suosittelee raportissaan, että luottokorttia tarvitsevien käyttäjien määrä arvioidaan uudelleen. 

 

Helsingin seurakuntayhtymän oli aluksi tarkoitus hankkia ulkopuolinen tarkastus luottokortin käyttöön ja matkalaskuihin liittyvistä asioista. 

Yhteinen kirkkoneuvosto päätti kuitenkin kokouksessaan 18. tammikuuta laajentaa tarkastusta koskemaan myös lähipiirilaskujen tarkastusta ja hyväksymiskäytäntöjä. Aineistotarkastuksen kohteena ovat seurakuntayhtymän johtajat ja päälliköt, kirkkoherrat sekä puheenjohtajisto. 

Tuloksia pitäisi olla valmiina jo 26. helmikuuta alkavalla viikolla. Työn on arvioitu maksavan noin 20 000–25 000 euroa.  Tarkastus toteutetaan haastattelujen, ohjeistukseen ja muuhun dokumentaatioon perehtymisen sekä aineistotarkastuksen avulla.

Tarkastuksen tekemisestä oli kiinnostunut myös myös iso tilintarkastusyhtiö KPMG, jonka tarjous oli Ollilan mukaan liian kallis. Muut tarjouksen tekijät olivat RSM Finland ja Maura Audit. Jälkimmäiseen päädyttiin muita alhaisemman hinnan ja yrityksen aikaisempien referenssien takia. 

Sisäisen tarkastuksen päällikkö Juha-Pekka Ollila, miten Maura Audit pystyy tekemään kaiken tämän suunnitellussa ajassa ja tuolla kustannuksella? 

“Näin he ovat minulle sanoneet, että pystyvät tämän tekemään. Lähtökohtaisesti pyrimme pitämään kiinni aikataulusta, mutta lopullinen aikataulu määräytyy tietenkin sen mukaan, miten paljon pitää tehdä lisäselvitystyötä.”