Jos sotesuunnitelma toteutuu, maakuntavaltuutettuja odottaa viheliäinen homma

Hallitus pitää virallisesti kiinni kolmen miljardin euron säästötavoitteesta, mikä on ymmärrettävää, sillä löysääminen nyt voisi olla poliittisesti kohtalokasta.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Alkamassa on pitkä, kuuma sotekevät. Tunnelman tiivistymisen huomaa muun muassa siitä, miten tiukasti osapuolet takertuvat yksittäisten ihmisten ulostuloihin.

Professori Heikki Hiilamon käännöstä hallituksen tukijaksi juhlittiin toisessa leirissä asiantuntijuuden riemuvoittona sen jälkeen, kun toisella puolella erävoitoksi oli kirjattu kokoomuksen kansanedustajan Elina Lepomäen aikomus äänestää oman puolueen linjaa vastaan. Näitä tullee lisää, kun kesäkuun päätöksenteko eduskunnassa lähestyy.

Vahvin vastarintaliike on rakentumassa pääkaupunkiseudulle. Tällä viikolla, 13. maaliskuuta koolla ollut Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto heitti Sipilän hallitusta lausunnolla. Kokous oli varsin sekava ja käytössä oli käsiäänestys, jotta jälkikäteen ei voida selvittää, kuka kannatti mitäkin.

”Maakuntaa hallintomallina ja uudistusta ei tule toteuttaa Uudellamaalla esitetyllä tavalla”, valtuusto sai lopulta linjattua.

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuuli Kousa (vihr) puolestaan kutsui kaupunginvaltuuston koolle puimaan sote- ja maakuntauudistusta huhtikuun alussa. Tarkoitus on muodostaa kanta hallituksen tuoreimpiin esityksiin. Ei tarvitse varmaan suuresti jännittää, millainen kanta tulee olemaan.

Kaikki valtuutetut eivät kokoustamisesta innostu. Keskustan kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Terhi Peltokorpi arveli tuoreeltaan, että tulossa on ”näytösluonteinen” tapahtuma.

Hallituksen näkökulmasta Uudenmaan liitto ja Helsingin kaupunki ovat lobbareita muiden joukossa, mutta muskeleita niillä on enemmän kuin monella muulla.

Sitä havainnollistaa muun muassa muuttoliiketutkija Timo Aron Twitterissä tällä viikolla julkaisema kartta.

Pormestari Jan Vapaavuori (kok) aloitti hallituksen röykyttämisen jo aikaa sitten. Hänen oman puolueensa helsinkiläiset kansanedustajat ovat vielä kovan paikan edessä: pysyäkö hallituksen tukena vai hypätäkö kapinallisten kelkkaan? Väärästä valinnasta voi kärsiä vaaleissa.

 

Kiistelyssä on osin kysymys kovasta säästötavoitteesta. Kestävyysvajeen kuromisesta noin kolmannes eli miljardi euroa on väkirikkaan Uudenmaan vastuulla. Kuntapoliitikot ovat todenneet, että ei tule onnistumaan eikä siihen taida moni muukaan uskoa.

”Hallituksen sote- ja maakuntauudistukselle asettama 3 miljardin euron säästötavoite ei nykytiedon valossa ole realistinen”, todettiin myös Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikkaa koskevassa lausunnossa marraskuussa 2017.

Uusimaa 2019 -hankkeen budjettijohtajan Markus Syrjäsen laskelmien hallituksen Uudellemaalle kohdentama miljardin euron säästötavoite on erityisen tiukka muun muassa sen takia, että siellä hartiat ovat olleet isommat jo entuudestaan. Toisin sanoen iso osa mittakaavaeduista on jo käytössä, kun joihinkin muihin maakuntiin ne tulevat uudistuksen myötä.

Erityisen hankala on siirtymävaihe siihen liittyvine kuluineen: Syrjäsen mukaan vuonna 2020 maakuntaan on tulossa 200-400 miljoonan euron vaje.

Tämä pitää korjata jo kevään eduskuntakäsittelyn aikana, mutta viimeistään myöhemmin eduskunnan lisätalousarviolla, Syrjänen arvioi puhuessaan maakuntavaltuutetuille.

Elina Lepomäki on kiinnittänyt huomiota siihen, että valtiovarainministeriö ei ole ottanut laskelmissaan huomioon yksityisen rahoituksen piiristä veronmaksajien syliin siirtyviä kuluja. Tällä hän viittaa muun muassa asiakkaisiin, jotka ovat ennen maksaneet itse hammashoitonsa lähes kokonaan.

Valtiovarainministeriön kansliapäällikön Martti Hetemäen mukaan Lepomäen väite on väärä, mutta perustelu jää köykäiseksi.

”Todellakin nämä korvaus- ja (asiakas)maksujärjestelmät, niitä varmaan hiotaan sillä lailla, että se optimoidaan julkisen talouden kannalta. Ja maakunnat viime kädessä päättävät”, Hetemäki selitti Iltalehdelle.

Valtiovarainministeriöstä tulossa todellinen superministeriö, jonka ovelle myös suuren ja mahtavan pääkaupungin poliitikkojen pitää mennä hattu kourassa.

Hetemäen virkakielinen lausunto tarkoittaa samaa kuin ministereiden puheet siitä, että kaikki on kiinni ”toimeenpanosta”. Toisin sanoen maakuntien viranhaltijoiden ja poliitikkojen pitää olla tosi taitavia ja huolehtia hallituksen haluamien säästöjen toteutumisesta. Digitalisaatiota, tekoälyä ja mitä näitä nyt on.

Hallitus pitää siis virallisesti kiinni kolmen miljardin tavoitteesta, mikä on ymmärrettävää, sillä löysääminen voisi olla poliittisesti kohtalokasta. Sotekulujen kasvun leikkaaminen on uudistuksen keskeinen lähtökohta. Jos siitä livetään, ilmestyy taas uusia lepomäkiä kysymään, mitä varten maakuntasotelehmänkauppaa lopulta tehdään.

Tulossa voi olla uusiakin yllätyksiä. Eilen Maakuntien tilakeskuksen lähettämä tiedote jäi vaille suurempaa huomiota, mutta sisälsi varoittavan viestin.

Maakuntien tiloja hallitsemaan ja vuokraamaan perustettu yritys kertoi sairaanhoitopiireissä käynnissä olevista suurista investointihankkeista ja varoitti, että ne tulevat nostamaan merkittävästi vuonna 2020 toimintansa aloittavien maakuntien toimitilakustannuksia.

Vielä ei tiedetä, millaista vuokraa tilakeskus aikoo periä maakunnilta eri kiinteistöistä, mutta uskallan arvata, että poru nousee, kun vuokralaskelmat julkaistaan vapun tienoolla.

Jos hallituksen uudistus menee eduskunnassa läpi ja säästötavoitteesta pidetään kiinni, maakuntavaltuutettuja eri puolilla Suomea näyttää odottavan epäkiitollinen tehtävä, suorastaan viheliäinen homma.

Jokainen kunnanvaltuustossa koulun lakkauttamista käsitellyt poliitikko tietää, millaista palvelujen heikentäminen on. Hääviä ei ole myöskään asiakasmaksujen korottaminen. Niistä ei saa kiitosta eikä ääniä vaaleissa.

Säästöillä on rajansa: ihmisiä ei voi jättää heitteille ja perusoikeuksien pitää toteutua. Todennäköiseltä näyttää, että säästötavoitteesta annetaan tavalla tai toisella periksi sitten joskus myöhemmin. Tuolloin poliittinen tappio ei ole niin suuri, koska onhan maakunnat jo pystytetty ja valinnanvapaus ajettu läpi.

Pääkaupunkiseudun vastustuksessa on kyse sekä rahasta että vallasta. Jatkossa maakunnat neuvottelevat rahasta valtiovarainministeriön kanssa. Siitä on tulossa todellinen superministeriö, jonka ovelle myös suuren ja mahtavan pääkaupungin poliitikkojen pitää mennä hattu kourassa.

Kuntien itsenäisen aseman myötä Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu ovat voineet joissain kysymyksissä vetää omaa linjaa ja asettua jopa poikkiteloin hallituksen kanssa. Jatkossa valtiolla on aiempaa paremmat vaikutusmahdollisuudet metropolialueen elämänmenoon eikä sen vetovoiman kasvattaminen taatusti ole kaikkien valtakunnan poliitikkojen intresseissä.

Ilmoita asiavirheestä